Voinko sanoa nuorelle aikuiselle lapselleni

Mun mielestä voit. Ei rehellisyys tarkoita että hylkäsit hänet, mutta voi syviä häntä ottamaan vastuuta elämästään.

Totta kai voit. Ja sitten haet hänelle apua, jos hän ei itse sitä tee. Hän kiittää sinua siitä myöhemmin kun on päässyt jaloilleen, se on hänen omaksi parhaaksi:) olet mielestäni yrittänyt yksin jo riittävästi, eikä se tuota toivottua tulosta. Silloin saa ja pitää hakea ulkopuolista apua! Ettet sinäkin ole kohta samassa jamassa, kun uuvut lapsen auttamisessa. Voimia!

1 jatkaa vielä, ota sinäkin vastuu omasta jaksamisesta. Et voi elää lapsesi elämää ja tehdä asioita hänen puolestaan. Päästä irti ja lopeta rahojen antaminen.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voit. Ja sitten haet hänelle apua, jos hän ei itse sitä tee. Hän kiittää sinua siitä myöhemmin kun on päässyt jaloilleen, se on hänen omaksi parhaaksi:) olet mielestäni yrittänyt yksin jo riittävästi, eikä se tuota toivottua tulosta. Silloin saa ja pitää hakea ulkopuolista apua! Ettet sinäkin ole kohta samassa jamassa, kun uuvut lapsen auttamisessa. Voimia!

Aikuiselle ei voi hankkia apua, jos tämä ei itse sitä halua, vaikka olisi miten omasta lapsesta kyse. Vanhemman oikeudet loppuvat, kun lapsi täysi-ikäinen

Vierailija kirjoitti:

Etten jaksa enää. Että olen väsynyt tilanteeseen ja pohjalla. Yli vuosi ollut vaikeaa, jätti koulun kesken. On tuettu kalliissq harrastuksessa ja autettu kaikn tavoin, mutta mikään ei paranna tilannetta. Ei saa mitään aikaiseksi, päivät mene kotona. Ei ole valmis hakemaan apua. En jaksa enää. Hirveä ahdistus itselläni lapsen takia. Muut lapset elävät normaalisti ja heillä sujuu hyvin, se tuo iloa. Voinko siis ilmaista totaalisen väsymykseni?

Kyllä voit sanoa.

Seuraavaksi sanot, että kotona loisiminen loppuu. Saa alkaa itse elättämään itsensä. Etsit hänelle kämpän, jos hän ei itse siihen ryhdy,  ja autat muutossa.  Kerro KELAn ja sossun osoitteet. Anna vaikka tonni alkupääomaksi, että elää niin kauan kun saa ekat avustukset. Toivotat hyvää elämää. Ja sano, että kotona saa käydä, mutta asumaan ei jäädä.

Jos et yllä olevaan pysty, niin turha valittaa. Nykytilanteessa sinä olet nuoren itsenäistymisen este ja passiivisuuden mahdollistaja.

Parasta mitä voit lapsellesi tehdä, on potkia hänet kotoa omaan elämään. Et sinä voi häntä lopun elämääsi hyysätä. Tai voit, mutta sitten se on oma valintasi, hyväksy tilanne. Mutta silloinkin, mieti miten lapsellesi käy, jos sinä kuolet ennen häntä ja hän ei ole oppinut huolehtimaan itsestään.

Raskasta tuo on, mutta koveta itsesi lapsesi parhaaksi.

No jos ei saa aikuista lasta hakemaan apua kun ei ole oikeutta niin ei kai ole valvollisuutta pyörittää 5 tähden hotellia kotona????

Jos on oikeasti aikuinen niin pitäisi pystyä/osata hoitaa omat asiansa kuntoon ja jos ei pysty niin silloin pitäisi hyväksyä että toiset auttaa avun piiriin eikä vaan passaa ja palvele ja anna rahaa tyhjästä.

Aikuisuus alkaa siitä kun kotiovesta muutetaan omilleen. Alattte yhdessä etsiä ja hakea vuokra asuntoa sille jos kerran on jo 18v täyttänyt. Maatkoon siellä sitten. Sen lisäksi sano että kotiin ei ole asiaa jos kusee itse esim.laiskuuttaan hommansa, muussa tapaksessa terve tuloa. Nämä toimi mulle.

Älä hylkää. Kerro, ettet jaksa ja haet apua. Psykiatrinen sairaanhoitaja olisi sinulle nyt hyväksi kuuntelijaksi. Varaa aika heti tänään. Kun haet itsellesi apua autat samalla myös poikaasi, joka vaikuttaa vaikeasti masentuneelta. Jos hommaat pojallesi oman asunnon. Älä anna rahaa ruokaan, vaan vie ruokakassi ja pidä huolta, että syö. Maksakaa laskut yhdessä, koska masentunut ei niitä jaksa hoitaa. Voimia teille molemmille, tienne ei ole helppo, mutta te selviätte siitä.