Missä iässä ja tilanteessa paheksuit ensimmäisen kerran nykynuoria

Ollessani itse nuori. Paheksuin myös omaa käytöstäni. Nykyään en jaksa, nuoruus kuuluu elämään.

Kun olin 17. Olivat tosi typeriä. Olen nyt 47.

Yläasteella muistaakseni.

Lähijunassa oli jotain yläasteiskäisiä jonneja. Muistaakseni lähijuna k tai n.

Käärivät marihuonasavuketta näkyvästi ja keskustelivat äänekkäästi siitä.

Ei meidän nuoruudessa kääritty sätkiä näkyvästi vaan aina vessassa tai jossain piilossa sillan alla.

En katsonut pistivätkö heti palamaan kun menivät ulos junasta. Ennen ei myöskään poltettu muiden ilmoilla vaan aina jossain pienessä metsässä tai syrjässä katseilta.

12-vuotiaana...terkuin ärsyttävä pikkuvanha itsestään liikoja luullut hikari. 

Varmaan parikymppisenä, samalla avautui silmät omalle typeryydelle teini-iässä kun katsoi ihmetellen sen vuoden teini-ikäisiä. Samalla kuulee tyhmyyksiä aiempien vuosikymmenten nuorista. Ergo teini-ikäiset ovat aina (yleistettynä) tyhmiä, "nykynuoret" eivät ole sen typerämpiä kuin itsekään ollut sen ikäisenä.

Esimerkiksi talvipukeutuminen. Mikä siinä on että vuosikymmenestä toiseen teinit pukeutuvat aina mitä typerimmän näköisellä tavalla liian niukasti? Tavallaan sääntönä on se että jos on lämmin toisaalla niin toisaalla täytyy olla kylmä. Omaan nuoruuteeni kuului jenkkakahvojen vilkkuminen ja pipottomuus yhdistettynä paksuihin talvikenkiin, nykynuoret taas hiihtää paksuissa pipoissa ja kaulahuiveissa nilkat paljaana kesäkengissä. Tätini taas kertoi että varhaisteini-ikäisenä riisui salaa koulumatkalla -20c pakkasessa "rumat" villahousut ja käveli kouluun tavallisissa sukkiksissa.

Ei ihme että teininä tuntui että kukaan aikuinen ei ymmärrä, koska fakta on että ei todella ymmärrä.

Näyttävätkö marisätkät jotenkin erilaisilta kuin "tavalliset"?

Joskus teininä paheksuin kaverieni räkimistä. 

Tällä hetkellä seuraan päivittäin nykynuorta, ja lähinnä hymähtelen joillekin tavoille. En paheksu, mutta hämmästelen (esim. juuri tämä nilkat paljaina kävely, jatkuva snapchattäily). Sitten taas on mukava nähdä, kuinka monissa asioissa nämä nykynuoret ovat paljon fiksumpia, kuin me itse 90-luvun puolessa välissä samanikäisinä.

Nelivuotiaana. Ihmettelin miks ne tekee tolleen.  Eikö ole kotona opetettu. Hys, sanoi äiti.

Olin noin 27-vuotias ja ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä sijaistyöpaikassa, kun näin mopoauton, jossa oli omistajan nimeä esittävät maksetut rekisterikilvet.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 27-vuotias ja ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä sijaistyöpaikassa, kun näin mopoauton, jossa oli omistajan nimeä esittävät maksetut rekisterikilvet.

Ymmärrän ettei tämän jälkeen sanoa paljon mitään mutta yllättävän tehokkaasti ketju kuoli.

Ollessani nuorinuori paheksuin yksilöitä. Sanaa nykynuoret käytin ensimmäisen kerran varmaan 20-vuotiaana.