Kuka tunnustaa kohtelevansa lapsiaan eriarvoisesti?

Kyllä minä kohtelen, koska lapseni ovat niin eri-ikäisiä. Ei 22v voi saada samaa kohtelua kuin 12v ja toisaalta olen ihan eri ihminen kuin 10v sitten esikoisen ollessa 12v ikäinen. Maailma muuttuu enkä halua kieltää tuolta 12v:lta älypuhelinta siksi, että ei isoveljelläkään ollut samassa iässä. Toisaalta isoveli saa pelata K18 pelejään, mutta pikkuveli ei.

Juuri tälläisista asioista koostuu se myöhemmin kerrottu eriarvoisen kohtelun kokemus.

k

O

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kohtelen, koska lapseni ovat niin eri-ikäisiä. Ei 22v voi saada samaa kohtelua kuin 12v ja toisaalta olen ihan eri ihminen kuin 10v sitten esikoisen ollessa 12v ikäinen. Maailma muuttuu enkä halua kieltää tuolta 12v:lta älypuhelinta siksi, että ei isoveljelläkään ollut samassa iässä. Toisaalta isoveli saa pelata K18 pelejään, mutta pikkuveli ei.

Juuri tälläisista asioista koostuu se myöhemmin kerrottu eriarvoisen kohtelun kokemus.

Höpön löpön. Kuka nyt haluaisi tunnustaa, että on lellikkejä?

Te, jotka koette tulleenne eri tavalla kohdelluiksi kuin sisaruksenne (samasta tai eri liitosta), tämäkö selittää? Te ette vain ole ymmärtäneet?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kohtelen, koska lapseni ovat niin eri-ikäisiä. Ei 22v voi saada samaa kohtelua kuin 12v ja toisaalta olen ihan eri ihminen kuin 10v sitten esikoisen ollessa 12v ikäinen. Maailma muuttuu enkä halua kieltää tuolta 12v:lta älypuhelinta siksi, että ei isoveljelläkään ollut samassa iässä. Toisaalta isoveli saa pelata K18 pelejään, mutta pikkuveli ei.

Juuri tälläisista asioista koostuu se myöhemmin kerrottu eriarvoisen kohtelun kokemus.

Pidätkö tätä eriarvoisena kohteluna? Uskotko, että lapsesi ajattelevat niin? Outoa.

Öh... kun mm. pyysin äidiltäni lippalakkia, hän osti lippikset isosiskolleni ja pikkuveljelleni. Mistähän tämäkin sitten johtui? Ja joo, lippalakki on pieni asia, mutta näin esimerkkinä tämä.

Oikeasti eriarvoinen kohtelu johtui siitä, että olen ollut enemmän äänessä, joten äitini on kokenut minun saaneen jo tarpeeksi kaikkea, vaikka en ollut oikeasti saanut mitään. Tällä logiikalla "saisinko lippalakin" -pyynnön esittäminen julkisesti vastaa lippalakin saamista. Hiljaa olleille piti ostaa lippikset kompensaatioksi.

Jos veli löi ja minä siksi itkin, syy oli minun, koska minusta tuli ääntä.

Hiljaisuus kultaa.

Uskon että osa näistä eriarvoista kohtelua osakseen saaneista myös muistaa asiat hieman omasta näkökulmastaan. Minusta ainakin tuntui lapsena ja teininä siltä että vanhemmat suosivat pikkusisaruksiani, mutta nyt aikuisena kun olen keskustellut vanhempieni kanssa, on käynyt ilmi että he ovat tosissaan yrittäneet välttää kaikenlaista eriarvoisuutta (välillä jopa naurettavuuteen asti näin jälkikäteen ajateltuna) meidän lasten kesken.

Kuten joku jo ylempänä totesi, myös lapsen ikä ja vanhempana kasvaminen sekä lasten luonteiden ja tarpeiden erilaisuus vaikuttaa siihen että samankaan perheen lapsia ei voi kasvattaa 100% samalla tavalla. Normaalit vanhemmat kuitenkin varmaan aina pyrkivät toimimaan jokaisen lapsen kannalta parhaimmalla tavalla.

Tahallaan lapsia eriarvoisesti kohtelevia on luultavasti melko vähän. Vääryyttä omasta mielestään kokeneita lapsia puolestaan huomattavasti enemmän.

Lapsia pitää kohdella yksilöinä. Luotettavaan lapseen voi luottaa, huliviliin ei. Yksi tarvitsee enemmäntukea, toinen on itsenäisempi. Toinen on fiksumpi, toinen vähemmän lahjakas, silloin fiksummalta pitää vaatia enemmän koulussa ja tukea lahjatonta opinnoissa jne. Olisi hölmöä kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla, kun lapset ovat erilaisia.

Kumma miten ihmisillä menee sekaisin sanat samalla lailla ja samanarvoisesti. Pään puskiin laittamista? Ei kai kukaan tahallaan ole huono kasvattaja. Se vain naamioidaan lapsen parhaaksi (se on aina ollut kovakorvainen, se vaatii enemmän kuritusta kuin perheen muut lapset).

Olen jutellut aikuisten lasteni kanssa aiheesta ja kysynyt heiltä suoraan, ovatko kokeneet tulleensa eriarvoisesti kohdelluiksi. Hämmästyivät kysymystäni. Jokainen koki saaneensa jossain määrin enemmän (materiaa ja huomiota) kuin toiset, mikä puolestaan hämmästytti minua.

Yritin kovasti pitää johtotähtenä kasvatuksessa tasavertaisuutta.

Kummityttöni on lellitty. Perheessä on kaksi vanhempaa lasta, joilla on pieni ikäero, ja sitten vähän pidempi ikäero tähän nuorimpaan. Kaikki sisarusten kiistat ratkeaa samalla tavalla, vanhemmat eivät jaksa kuunnella pienimmän itkua, vaan isompia lapsia käsketään antamaan kuopukselle periksi, oli kysymys mistä tahansa. Arvatkaas, onko kuopus oppinut käyttämään tätä hyväkseen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kohtelen, koska lapseni ovat niin eri-ikäisiä. Ei 22v voi saada samaa kohtelua kuin 12v ja toisaalta olen ihan eri ihminen kuin 10v sitten esikoisen ollessa 12v ikäinen. Maailma muuttuu enkä halua kieltää tuolta 12v:lta älypuhelinta siksi, että ei isoveljelläkään ollut samassa iässä. Toisaalta isoveli saa pelata K18 pelejään, mutta pikkuveli ei.

Juuri tälläisista asioista koostuu se myöhemmin kerrottu eriarvoisen kohtelun kokemus.

Eikä koostu. Ei samanarvoinen kohtelu ole yhtäkuin täsmälleen samanlainen kohtelu. Lapsilla on erilaisia tarpeita. Jos ostan viulisti lapselleni kalliin viulun niin en osta kahta muuta viulua kaappiin pölyttymään ollakseni "reilu". Vastaavasti toisen lapsen voimistelu harrastukseen kuskaamiseen kuluu hirveästi bensaa ja meidän vanhempien aikaa. Tämä lapsi on pakko viedä ja hakee autolla monta kertaa viikossa, viulisti pääsee itse bussilla. Reilua on, että kumpikin saa tehdä mitä itse haluaa! Kolmas ei halua harrastaa mitään tosissaan ja olemme hänelle reiluja sallimalla sen. Hän kokeilee eri juttuja mielensä mukaan. Lapset eivät ole esimerkiksi saaneet puhelimia tietyn ikäisinä vaan sitten, kun tarvitsevat.

Ei yllättävää, että tähän vastaa vain Hyvät Äidit ja Hyvät Isät.

Vierailija kirjoitti:

Ei yllättävää, että tähän vastaa vain Hyvät Äidit ja Hyvät Isät.

Aloitin ketjun tuon perheen kummallisimmat tavat -ketjun perusteella. Siellä oli aivan käsittämättömiä juttuja. Nyt pitää varmaan uskoa, että mitään ongelmaa ei olekaan, Suomi on pullollaan tasapuolista perheonnea. AP

Minusta tässä väheksytään lapsen kokemusta. En ainakaan itse ymmärrä, mitä olen jo taaperoiässä tehnyt niin väärin, että ansaitsin jatkuvaa haukkumista, kun sisarukset olivat juuri niitä herranterttuja. Olin hyvä koulussa, se oli itsestään selvyys, veljellä oli vaikeuksia, hän tarvitsi tukea ja palkintoja huonommistakin arvosanoista. Tämä oli sitten näköjään sitä samanarvoista kohtelua, oltiinhan me erilaisia. Fiksummilta vaaditaan enemmän, tässä sanottiin. Tekis mieli sanoa, minne voit painua sen samanarvoisuuden kanssa.