Näetkö ihmisestä heti, tuletko hänen kanssaan toimeen vai et?
Kommentit (19)
Enimmäkseen. Mutta herää myös kysymys, asennoidunko negatiivisesti ja toinen reagoi siihen jne. Muna vai kana aina vaan...
Näen.
En osaa sanoa mistä sen tuntee.
Jep! Ja monesti olen osunut oikeaan :D
En aina välttämättä. Olen saanut joskus jostain ylimielisen kuvan joka on muuttunut kun olen tutustunut paremmin. Tämä voi liittyä myös ammattirooleihin, että saatetaan suhtautua hieman väheksyvästi ennen kuin tiedetään millainen olen. Sitten taas jotkut ovat sellaisia aitoja ja hauskoja, tämä ensivaikutelma yleensä pysyy.
En. Ensivaikutelma on pettänyt monesti ja pahasti. Vielä usein niin, että olen inhonnut ja suorastaan pelännyt jotakin vihaisen oloista ihmistä, mutta kun harrastuksen tai työn, seurustelukumppanin kaveriporukan takia onkin pakko ollut olla tekemisissä, juuri vihamiehistä onkin tullut lopulta hyviä kavereita. Ja päinvastoin hyvin helposti lähestyttävät ja kiltin oloiset ovat pitemmän päälle osoittautuneet kieroilijoiksi ja pahanpuhujiksi.
Yleensä vasta sitten, kun olen nähnyt ja kuullut henkilön käyttäytymistä ja puhetta jo jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
En. Ensivaikutelma on pettänyt monesti ja pahasti. Vielä usein niin, että olen inhonnut ja suorastaan pelännyt jotakin vihaisen oloista ihmistä, mutta kun harrastuksen tai työn, seurustelukumppanin kaveriporukan takia onkin pakko ollut olla tekemisissä, juuri vihamiehistä onkin tullut lopulta hyviä kavereita. Ja päinvastoin hyvin helposti lähestyttävät ja kiltin oloiset ovat pitemmän päälle osoittautuneet kieroilijoiksi ja pahanpuhujiksi.
Näin juuri! Usein luotan nykysin helpommin viileän ja vihaisen oloisiin, hymyilevät ja iloiset taas saatan jättää hieman etäämmälle; niillä kun tuntuu ihmisiä pyörivän ympärillä ja pahat kielet laulavan.
Luulin, että näen ja olisin "hyvä ihmistuntija" juuri tällä tavoin. Enää en voi sanoa näin, kun nykyinen hyvä ystäväni, hän, jonka kanssa olen arkena eniten tekemisissä, oli yksi niistä tyypeistä, joiden kuvittelin olevan ei-kaveri-ainesta. Näitä tapauksia on sattunut kohdalleni useampi viime vuosien aikana. Ensivaikutelma siis on pettänyt usein!
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että näen ja olisin "hyvä ihmistuntija" juuri tällä tavoin. Enää en voi sanoa näin, kun nykyinen hyvä ystäväni, hän, jonka kanssa olen arkena eniten tekemisissä, oli yksi niistä tyypeistä, joiden kuvittelin olevan ei-kaveri-ainesta. Näitä tapauksia on sattunut kohdalleni useampi viime vuosien aikana. Ensivaikutelma siis on pettänyt usein!
Täytyy kyllä vielä jatkaa, että vedin kysymykseen astetta pidemmälle. Toimeentulemisessa minulla on hyvin harvoin ongelmia kenenkään kanssa, mutta tuo paremmin juttuun tuleminen tuli tästä aloituksesta mieleen.
Vierailija kirjoitti:
No en. En ole niin ennakkoluuloinen, en usein lannistu muutenkaan kovin vähästä. Ihmisistä voi paljastua erilaisia puolia. Joillakin eleet, ilmeet ei sinänsä kerro mitään oikeastaan yhtään mistään. Se puhe ja teot etenkin mulle ratkasee
Mulla puhe ei mitään, ainoastaan teot. Itselläni ovat kyllä aina nuo ennakkoluulot johtaneet asian myöhempään todentamiseen.
Omalla kohdallani on käynyt usein, että se, joka ensin on tuntunut kylmältä ja kovalta ihmiseltä, onkin loppupeleissä osoittautunut parhaaksi ja rehellisimmäksi ystäväksi. Ne kaikkein sosiaalisimmat ja helpoimmin lähestyttävät ovatkin ollleet niitä selkään puukottajia. Olen kokenut tämän sosiaalialan työpaikoissa monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkani toimii 98%.
Miksi miinus?
Minä olen itse ehkä vähän sellainen ihminen, joista muut ihmiset harvemmin alkavat heti kaveeraamaan. Olen hieman introvertti, ja vaikka tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja olen sosiaalisesti kyvykäs, saattaa perusluonteestani lähteä jonkinlainen "viba", ehkä aavistus varautuneisuudesta(?). Useimmat minuun paremmin tutustuneet kyllä pitävät minusta, ja koen itsekin olevani lämmin ja mukava tyyppi.
En näe. Mulla on kyllä kokemusta sellaisesta, että mua on alettu inhota täysin tuntematta. Kai ne on sitten niitä, jotka näkevät jo päältä, etteivät tule toimeen. Sick.
Näen ja kyseessä on melkein kaikki ihmiset. Eikä se ole heidän vikansa, vaan minä olen se, jonka kanssa on todella vaikea keksiä puhuttavaa ja olla luontevasti.
No en. En ole niin ennakkoluuloinen, en usein lannistu muutenkaan kovin vähästä. Ihmisistä voi paljastua erilaisia puolia. Joillakin eleet, ilmeet ei sinänsä kerro mitään oikeastaan yhtään mistään. Se puhe ja teot etenkin mulle ratkasee