Suosittele koirarotua lapsiperheeseen?

lapinkoira.

Jos asut omakotitalossa niin suomenlapinkoira on hyvä vaihtoehto. Haukkuherkkiä ne ovat, muuten maailman ystävällisimpiä. Kultaiset noutajat ja labratorinnoutajat varmaan myös hyviä.

Bichon havanaise

Kannattaisiko aloittaa ensin näistä:

Minkä kokoinen?

Pitkä vai lyhytkarvainen?

Ajatuksia harrastuksiin koiran kanssa?

:)

Sehän riippuu ihan täysin teidän perheestä...

Meillä on tosi aktiivinen perhe, ja meillä on pari dobermannia, joiden kanssa harrastetaan perheen kesken paljon (jo ennen lapsia, molemmilla oli pitkä dobberi historia). Kun taas tossa naapurissa tykkäävät enemmän löhöillä sohvalla koiran kanssa ja ulkoiluttaa  lyhyitä lenkkejä, joten heille sopii hyvin tuo chihu. Eli tässä kaksi toistensa ääripäätä, tarkoitus on tällä osoittaa että "käyttötarkoituksia" on monia..

Eli miettikää nyt tarkasti mitä haluatte koiralta, ja minkä verran haluatte koiran kanssa harrastaa ja mitä se voisi olla. Sen perusteella voi miettiä mikä rotu teille sopii.

Valtse koiran koko pienimmän ulkoiluttajan mukaan! Eli jos lapsi vie ulos, täytyy voimien riittää siihen ettei koira kisko mukaansa

Onko eka koira siis?

Suomenlapinkoira. Lapsiystävällinen, kiltti ja nöyrä luonne. Mahdollinen haukkuherkkyys koulutettavissa pois. Miinuksena jumalaton karvojenlähtö kesällä.

Meillä on cardigan corgi ja se on ollut kyllä ihana lasten (7-14 v) kanssa. Loputtoman kärsivällinen, hauska ja leikkisä otus. Ei millään tapaa herkkä eikä häiriinny melusta tai painimisesta, kuitenkin riittävän pieni lapsen talutettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on cardigan corgi ja se on ollut kyllä ihana lasten (7-14 v) kanssa. Loputtoman kärsivällinen, hauska ja leikkisä otus. Ei millään tapaa herkkä eikä häiriinny melusta tai painimisesta, kuitenkin riittävän pieni lapsen talutettavaksi.

Laitan vielä miinuspuolia: vahvaluonteinen, vaatii (aikuisilta) määrätietoista käsittelyä, hirvittävä karvanlähtö sitten kun sitä lähtee.

En ole koskaan kuullut, että olisi koirarotuja, jotka eivät oikein koulutettuina sopisi lapsiperheisiin.

Yksi pahimmista harha-askelista koiran hankinnassa taitaa olla se, että valitaan rotu, joka on mukamas lähtökohtaisesti AINA lapsiperheeseen sopiva. Koulutusta ei tästä syystä pidetä oleellisena, ja kappas kun labbiskin osaa olla aggressiivinen.

Toisin sanoen valitkaa rotu, joka vastaa ominaisuuksiltaan resurssejanne ja kykyjänne koiranomistajina, niin eiköhän se koira perheeseen mukavasti solahda sekaan.

Joo, koulutus on oleellinen osa, tietenkin.

Mutta onhan toiset rodut ns. seurallisempia kuin toiset.

Meillä on Bichon Frise ja vaikka kaikilla osa-alueilla ei kyllä ekan koiran kanssa ole koulutuksessa onnistuttu riittävän hyvin, niin tuo(kin) rotuhan on sellainen sylikoiratyyppinen. Tykkää läheisyydestä ja sylissä olemisesta ja on äärettömän leikkisä eikä aggressiivinen (jos nyt puhutaan terveistä, tavallisista yksilöistä) ja kiintyy tosi kovasti perheen jäseniin.

Itse näkisin, että tietyt rodut sopivat kuitenkin lapsiperheeseen paremmin kuin toiset. Ihan kouluttamattomina toki kaikissa roduisa on ihan karseita tapauksia. Mutta kyllä ajattelisin, että kouluttamaton Bullmanstiffi on pahempi kuin kouluttamaton Chihuahua.

Ennen rotua mietitte tarkkaan otatteko koiran lastenne toiveesta!! Sen tietää miten siinä käy.