Miksi sinkkunaisia säälitään kun suurimalla osalla seurustelevista on tosi huonot suhteet

Sitä välillä tulee mietittyä itsekin, ja se onkin osasyy että olen edelleenkin ikisinkku-N28 :-) Osannut varoa ja tunnustella ennakkoon kun kuunnellut vuosikausia muiden länkytystä miehistään.. Jossain tuolla odottaa minua se hyvä mies ;) Toiset saavat sääliä jos haluavat!

Mitä tarkoittaa suurimalla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa suurimalla?

No juuri sitä  -ap

Kuka säälii? Me ainakin miehen kanssa naureskellaan kaikille mun sinkkuystäville :D

Outo ajattelumaailma. Tapasin mieheni 21-vuotiaana ja hyvin pyyhkii edelleen. N27

Suurimmalla osalla :D No, hyvä jos saat jollain lohduttauduttua.

Ehkä sen takia kun jotkut ketkä eivät ole vapaaehtoisesti sinkkuja, "mustaavat" vapaaehtoisesti itsenäisten ja yksinäisyydestään nauttivien sinkkujen maineen?

Esim. Pirkko-Liisa: "uli uli uli, miksei kukaan mies rakasta minua, vaikka olen ihan kynnysmatto ja laihakin, uli uli" =Kaikkien sinkkunaisien mentaliteetti, jonkun yksinkertaisen ihmisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa suurimalla?

Sellaista isompaa versiota Malla-tunturista. Sijaitsee kielipoliisin ja aiheen välissä.

Minä olen ainakin kateellinen sinkkukavereilleni. Saavat seksiä huomattavasti useammin kuin minä.

Tuskin kukaan sellasta sinkkua säälii josta näkee että tolla on elämä mallillaan ja hyvä olla.Sellaista kohtaan tietysti voi tulla sääli jos toinen valittaa yksinäisyyttään ja jo kilometrin päähän loistaa että olisi kumppania vailla mutta ei vaan kenenkään kanssa natsaa.

Ite oon tullut siihen tulokseen että niille sinkkuuteni on ongelma joilla ei ole kaikki hyvin itsensä kanssa. Olen ollut kohta 3 v sinkku ja vaikka rima on hyvällä tasolla (jotkut sanoo etten ikinä löydä miestä joka vastaisi odotuksiani) on jo useita kiinnostavia miehiä löytynyt ja tapailtu paljonkin. Naurettavinta on ehkä se, että sinkkuelämäni on ongelma sellaisille ihmisille jotka ovat seurustelleet jo pitkään. Eräskin ystäväni tulee mieleen jolla on elämän aikana ollut VAIN ja AINOASTAAN tämä yksi mies, hänen miehensä. Eikä hän kertaakaan kun näämme unohda kertoa miten VALTAVAN ylpeä on itsestään kun ei ole antanut muiden miesten koskea.. ja siis nuorena jo alkaneet seurustelemaan, joten oisko mennyt pari kesää liian nopeaa sillä välin kun me muut saman ikäiset nautittiin (hyvän maun rajoissa yhdenkin illanjutuista/hetkellisistä säädöistä). En itse käsitä sitä miksi tällaisia ihmisiä v****** niin paljon kun kaikki eivät elä yhtä siveässä ja onnellisessa parisuhteessa kuin he. Kun aikanaan itse seurustelin sinkkukavereideni säädöt olivat hauskaa kuunneltavaa, ja haluan että kaverini ovat onnellisia joten jos he niin haluavat nauttia elämästään, niin antaa mennä. Ei tarvitse jälkeenpäin surkutella että miksen kokeillu sitä ja sitä. Lisätäänpä vielä loppuun että ikää itsellä on se 22v, joten uskaltaisin heittää villin veikkauksen että saatan vielä muutamaan otteeseen tulla seurustelemaan. Ehkä tämä kyseinen ''ystävänikin'' hyväksyy sitten minut, kun ei tarvitse kuunnella miten hauskaa minulla oli vkloppuna baarissa muiden sinkkujen kans, kun hän keitteli kotona miehelleen pottuja '':)''

Yli 60 vuoden kokemuksella sanoisin, että ei säälitä vaan ollaan kateellisia.

Itse olen ollut parisuhteessa yli 40 v saman miehen kanssa.

En minä kyllä sääli sinkkuystäviäni. Pitäisikö sääliä? Itse olen ollut naimisissa yli 20v. ja suhde on ihan hyvä.

Olen sinkku, ja oma kokemus on, että jotkut kapeakatseiset tantat säälii ja puhuu yhä "vanhoistapiioista". Mutta enhän minä mikään piika ole, toisin kuin eräät naimisissa olevat ystäväni. Ainakin mies kohtelee heitä piikoina.

Olen kyllä tapaillut paljonkin miehiä, mua on pari kertaa kosittu, ja nuorempana elin aika villiä elämää. Eli mikään neitsyt en tosiaan ole.

Valitettavasti olen aika nirso. En vaihda vapauttani ja omaa rauhaa ihan keneen vaan. Miehen pitäisi viedä multa jalat alta. No, ei sitä koskaan tiedä. Mutta koska olen vela, ei ole kiirettä.

Säälin niitä, jotka eivät kykene elämään yksin. Tunnen heitä aika monta. Suhteesta suhteeseen, vaikka kuinka huonoon.

Jep, kateutta se on.

Nimim. parisuhteessa, mut sinkkuaikoja kaiholla muistellen :)

Minua ei yleensä juuri kiinnosta mitä varatut tai muutkaan ihmiset musta ajattelevat. Mutta sen olen huomannut, että toisen sinkkuus vaivaa pahiten heitä, joiden oma suhde vaikuttaa vähiten onnelliselta. Itseasiassa sinkkua vakiintumaan neuvovat varatut taitavat vain vakuutella sillä itseään, että tuli tehtyä hyvä päätös omaan suhteeseen ryhtyessä. 

Se on suunnattoman kiinnostavaa, mutta myös pelottavaa, että yhdelläkään tuttavallani ei ole sellaista suhdetta, jossa itse haluaisin olla. Miehet tuntuvat muuttuvan pikkulapsiksi, jotka kaipaavat mammaa, naiset tuntuvat muuttuvan natkuttaviksi marttyyreiksi. Ainoastaan muutamat, keillä on ollut jokin muu suurempi kriisi elämässään, ja ovat hitsautuneet "tiimiksi", saavat kunnioitukseni keskinäisinä puolisoina. Ystävinä rakastan heitä kaikkia, mutta silti yhdenkään elämässä en siis haluaisi olla. Eli siis ihan turha pelätä, että sinkkuystävänä ikinä  yrittäisin vokotella puolisoanne :D  

Vierailija kirjoitti:

ihan turha pelätä, että sinkkuystävänä ikinä  yrittäisin vokotella puolisoanne :D  

Sinkkuna risoo nimenomaan mainitsemasi olettamus ja se, että mussa on jotain vikaa, kun en ole "kelvannut" kenellekään.