Ei läheisiä ihmisiä, paitsi lapsi
Olisi ihanaa rakastaa jotakuta muutakin ja viihtyä jonkun seurassa. On mulla siis sukulaisia ja kavereita, mutta ei oikein ketään, jonka kanssa tuntisin oloni kotoisaksi.
Kommentit (2)
Minulla ei ole edes lasta. Kavereita ja sukulaisia on sekä avomies, mutta kukaan ei ole oikeasti läheinen. Joskus nuorempana on ollut muutama hyvin läheinen ystävä, mutta niistäkin aika meni ohi. Olen hyväksynyt tämän tilanteen vaikka se raskasta onkin. Miestä vaihtamalla asia ei parane, kokeiltu on. Olen kiinnostunut hyvin erilaisista asioista ja ajattelen aika eri tavalla kuin ympärilläni olevat ihmiset. Jollain tavalla tykkään enemmän tutusta ja turvallisesta kuin olisin etsinyt aktiivisesti hengenheimolaisia.
Mulla taas on mies ja lapsi, mutta ei sukulaisia. Haluaisin viettää aikaa sisarusten ja vanhempien kanssa, mutta minkäs teet. Mieskin voi lähteä koska vaan.