Lapsiluku täynnä?

Miten me se voidaan tietää jos et itsekään tiedä?

Ei koko maata tartte kansoittaa. Keskity nykyisiin lapsiisi, kolme on jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miten me se voidaan tietää jos et itsekään tiedä?

Kysyin tuossa että miten se on ihmisille selvinnyt että 2 vai 3, mikä rajaa määrän yhden jälkeen siihen tiettyyn lukuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei koko maata tartte kansoittaa. Keskity nykyisiin lapsiisi, kolme on jo paljon.

Totta, kolmella lapsella voisin jo perustaa oman valtion. Tämä ääni taisi siis olla lisääntymiseni puolesta? ;)

Me oltiin aina ajateltu kolmea; meillä on kolme lasta (vanhin 6v, nuorin 1,5v) ja tuli vain kummallekin tunne siitä, että perheemme on nyt tässä ja olemme onnellisia tähän :) Neljättä emme kumpikaan haikailleet siis enää. Jos mietit kolmatta, ehkä kannattaa haluta kolmas jos se on taloudellisesti mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin aina ajateltu kolmea; meillä on kolme lasta (vanhin 6v, nuorin 1,5v) ja tuli vain kummallekin tunne siitä, että perheemme on nyt tässä ja olemme onnellisia tähän :) Neljättä emme kumpikaan haikailleet siis enää. Jos mietit kolmatta, ehkä kannattaa haluta kolmas jos se on taloudellisesti mahdollista.

Onhan se mahdollista taloudellisesti. Mies meillä taitaa enempi sitä kolmosta haluta. Minä en oikein tiedä. Ensimmäisen jälkeen tiesin vahvasti haluavani toisen nyt se on lähinnä "ihan sama". Toisaalta olen itse kolmelapsisesta perheestä ja koen jääneeni vaille tarpeellista huomiota. Voinko siis antaa kolmannelle sen mitä itse jäin vajaaksi? Kiitos vastauksestasi 😊

Mulle oli selvää jo yhden jälkeen etten ole kovin kummoinen äiti. Toisen tein kaveriksi, mutta en kyllä missään tapauksessa halua enempää. Elämä on nyt kivaa näin, lapset 8 ja 4. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, oma jaksaminen on nytkin koetuksella. Olisi silkkaa hulluutta tehdä kolmas. Sitäpaitsi vihasin raskausaikaa, synnyttämistä, vaipan vaihtoa, vaunulenkkejä. Ei enää koskaan enää!!!;

Olin haaveillut lapsimääräästä 0-2 ja mies ei myöskään halunnut kolmatta. Putket poikki tokan syntymän jälkeen ja nauttimaan viimeisestä vauvasta. On se joskus vähän haikeaa mutta silti olen iloinen että päätös on tehty ja siinä on pysyttävä.

Älähän nyt, kun toisilla on tullut kymmenen täyteen jo ajat sitten. Itselle riittää kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli selvää jo yhden jälkeen etten ole kovin kummoinen äiti. Toisen tein kaveriksi, mutta en kyllä missään tapauksessa halua enempää. Elämä on nyt kivaa näin, lapset 8 ja 4. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, oma jaksaminen on nytkin koetuksella. Olisi silkkaa hulluutta tehdä kolmas. Sitäpaitsi vihasin raskausaikaa, synnyttämistä, vaipan vaihtoa, vaunulenkkejä. Ei enää koskaan enää!!!;

Olisit suosiolla jättänyt yhteen...

2 lasta...tyttö ja poika.

Tiesin jo synnärillä 2.lapsen syntymän jälkeen että tämä oli sitten tässä. En halua enää ikinä olla raskaana tai synnyttää. Ja päätös on pitänyt ja se oli ehdottomasti oikea. Ei haikeutta tai jossittelua.

Minulla on kaksi lasta poika ja tyttö. Tiesin esikoisen syntymän jälkeen, kun olin vielä laitoksella, että teen vielä toisen ja se on sitten siinä.

Raskaudet on kyllä olleet kamalia. Synnytykset ns.helppoja mutta toinen vauva aika ihan silkkaa h**vettiä. Tukiverkkoja ei ole ollut eikä tule olemaan. Selvitty ilmankin tämä 7 vuotta lapsellisina ihmisinä joten en siitä murehtisi, olen henkisesti kokenut kovia ja kolhuja joten ei mua yksi vauva upota ;)

Vanhin jo kuitenkin aika itsenäinen toimissaan ja kuuden vuoden sisään taitaa huinia jo kaikkialla muualla kuin kotona. Täytynee kokeilla jotain mietintää josko se selventäisi ajatuksia.

Jep, 0 todistettavasti.

Kolme on entinen kaksi eli vähän muotijuttukin nykyään. Meillä kaksi teiniä ja ollaan tyytyväisiä siihen, että aikanaan he riittivät meille ja ollaan keskitytty heihin. Elämä on ollut hauskaa ja taloudellisesti joustavaa. On kiva, kun pystyy tukemaan myös nuoria aikuisia. Teimme järkiratkaisun. Tunne viimeisestä vauvasta on aina haikea, vaikka se olisi viides, koska yksi elämänvaihe on lopullisesti ohi. Siihen haikeuteen en vauvalla vastaisi, lapsi on loppuiän.

Maapallon lapsiluku on ollut täynnä jo useita vuosikymmeniä.

Muistan kun yksi kaveri kommentoi lopettaessaan kolmannen lapsen imetystä, että onpa haikea olo kun ei enää koskaan tule imettämään. Itse en taas ole koskaan kokenut haikeutta vaan oikeastaan vain iloa. Ihanaa kun lapset kasvaa ja elämä normalisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun yksi kaveri kommentoi lopettaessaan kolmannen lapsen imetystä, että onpa haikea olo kun ei enää koskaan tule imettämään. Itse en taas ole koskaan kokenut haikeutta vaan oikeastaan vain iloa. Ihanaa kun lapset kasvaa ja elämä normalisoituu.

En minäkään kyllä ole ollut haikea. Voi sitä onnea kun sai päänsärkyynkin ottaa lääkettä ilman että miettii imetyksiä. Migreeni talttuu kumman helposti kun voi ottaa kunnon kipumixin. Olin pitkään sitä mieltä ettei enää mutta joku jossain pinnan alla kytee. En kyllä sano että se on hyvä asia. Koska ilman sitä tunnetta en edes miettisi asiaa. Ihanaa kun kukaan ei ole enää täysin riippuvainen mun kropasta.

Ensimmäinen kohta 1,5v eikä ole vielä tullut tunnetta että haluaisin alkaa yrittää. Ennen ensimmäistä ajattelin että vähintään 2 lasta haluan. Ehkä jossain vaiheessa tulee tunne että uskaltaa/jaksaa/haluaa... Tai sitten ei ja tämä jää ainokaiseksi.