Tykkäättekö automaattisesti sukulaistenne lapsista?

Itse en lähtökohtaisesti pidä tai ole pitämättä kenestäkään vieraasta ihmisestä. Vauvat ja pari vuotiaat lapset on yleensä sympaattisia ja suloisia, joille juttelen mielelläni tai pidän sylissä. Isommat lapset osaavat olla jo ärsyttäviä persoonia siinä missä aikuisetkin, joiden kanssa en välittäisi aikaani viettää, mutta osaan käyttäytyä asiallisesti kaikkien seurassa.

En myöskään oleta kaikkien pitävän minun lapsistani, mutta en myöskään odota että joki mulle sanoisi, että "lapsesi on aika ärsyttävä" :D

En minäkään pidä kaikista sisarusteni lapsista. Ne, jotka kiukuttelevat jatkuvasti ja ovat luonteeltaan ilottomia, tuntuvat aika ärsyttäviltä... Uskoisin kyllä että saan peitettyä sen.

En tykkää automaattisesti kenenkään lapsista. Oma on ihana ja rakas. Muut lapset ovat kivoja, jos ovat kivoja. Yleensä lapset, varsinkin jos niitä on kaksi tai enemmän samassa paikassa, ovat lähinnä rasittavia.

Olen huomannut, että joissakin lapsissa ärsyttää esim. käytöstapojen puute ja sehän kumpuaa vanhemmista eikä lapsesta itsestään. Hiljattain oli yksi perhe meillä kylässä ja taas mietin, että ei kyllä heitä vähään aikaan meille. En tiedä, miten ne lapset saa lyhyessä ajassa ihan kamalan sotkun ja siivon ja ruokailukin on ihan järkyttävän sottaista. En yritäkään väittää, etteikö omatkin lapset murustelisi ja aiheuttaisi jotain sotkua, mutta näillä vierailla se on kyllä potenssiin kymmenen. Kyse ei ole ihan taaperoista vaan sen ikäisistä, joilla luulisi jo olevan peruskäytöstavat hallussa ja esim. ruokailukäytännöt sellaiset, että pöydässä osataan käyttäytyä ja siivo ei ole kamala ruokailun jälkeen.

Lapsetkin on ihmisiä ja kaikkien kanssa (iästä riippumatta) on niin, että toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. En tätä tietenkään mitenkään näytä, mutta lapsistakin huomaa, että vanhempien arvot ja asenteet vaikuttavat heihin. Jos vanhempien kanssa ajatusmaailmat kohtaavat, niinkäy heidän lastensakin knassa todennäköisemmin kuin silloin, jos vanhempien ajatusmaailma on hyvin erilainen kuin minulla.

EN!! En tykkää kenenkään kakaroista, riippumatta siitä kenen ne on.

Lapset ja niiden kehittyminen on minusta kiinnostavaa. Mutta kaikista lapsista en kyllä sillä lailla pidä, kaikki vain ei tule samalla tavoin läheisiksi ja kaikki ei kolahda.

Kun olen jo yli viidenkympin, on tietysti monenkin lapsen kehitys tullut seurattua tässä elämän varrella. Omat ovat jo aikuisia, mutta lähipiirissä on mm. kummilapsia, sisarusten lapsia ja nykyisen miehen lapsenlapsia, iät 0v. - 32 v. Tottakai he ovat erilaisia persoonia. Ikävä kyllä kaikkia vain ei voi rakastaa ja kaikkiin ei voi samalla tavalla kiintyä. Toisaalta mahdollisuuksia ei kannata ihan tuomita menetetyksi: joskus kasvaessaan lapsesta tuleekin sellainen, jonka kanssa jutut käykin yllättäen yhteen.

Itse lähes inhoan kahta mun siskon neljästä lapsesta. En tätä toki mitenkään näytä.

Ja sen jälkeen kun sain oman lapsen niin toisten vauvat ja lapset ei ole enää aiheuttanut mitään tunteita minulle..

Sisarusteni lapset ovat oikein mukavia ja hyvät käytöstavat omaavia, kun taas useammalla serkkujen jälkikasvusta on käytöstavat hukassa. Kivat lapset on kivoja ja muut sitten rasittavia. En automaattisesti tykkää kenestäkään.

En tykkää kaikista lapsista. Käytös vaikuttaa tosi paljon."Inhoan" yli kaiken remuavia, näsäviisaita, sellaisia jotka kehuvat koko ajan itseään, vinkuvat aikuisia leikkimään, vinkuvat karkkia tai leluja, hyppivät sohvalla, hakkaavat tavaroilla, eivät välitä rikkoontuuko joku, kateuksissaan hajottavat tahallaan leluja jne.

Mun lähipiirissä on paljon ollut lapsia ja kaksi heistä on sellaisia, joista oikeasti pidän ja joita rakastan. Omien lasten lisäksi tietysti.

En tiedä olenko normaalia kylmempi ihminen, mutta olen usein ajatellut miksi mieluummin "inhoan" monia lapsia kuin tykkään.

Jep. Ikävää kun yksi kummilapsikin on sellainen, mistä en tykkää. Karmea itsekäs kiukuttelija ollut ihan pienestä pitäen, nyt teininä kiittämätön draamapissis. Kuulostaa tylyltä, mutta mitä mieltä olette teinistä joka pinoaa saamansa joululahjat hyviin ja huonoihin, ja samalla valittaa ettei paketteja tullut tarpeeksi.... Ja neiti senkun lintsaa koulusta, karkailee kotoa ja lipittää sidukkaa. Ja odottaa automaattisesti saavansa koko ajan jotain hienoa eikä ole tyytyväinen saati kiitollinen mistään.

Pari muutakin huonotuulista, aggressiivista, ylivilkasta tai muuten rasittavaa lasta on tuttavapiirissä, mutta ne ei niin haittaa kun ei ole velvollisuutta erityisemmin huomioida tai viettää aikaa heidän kanssaan. Ja naapurustossa on muutama muuten tosi kiva lapsi, mutta sotkevat ja möykkäävät niin julmetusti etten kovin usein kutsu heitä meille sisälle.

Ja suurin osa lapsista on mielestäni tosi ihania tapauksia, vaikkei tää teksti ehkä siltä vaikuta :)

up