Ai helvetti, ahdistaa

Ahdistaa huonot muistot ja menneisyys. Periaatteessa asiat on hyvin. On koti, ruokaa, ei rahapulaa, on opiskelupaikka sekä työpaikka. Silti, menneisyydessä on asioita, jotka vaan ahdistaa, väärät valinnat.

Eniten yksittäisistä asioista ahdistaa yksinäisyys. Minulla ei ole ollut kavereita, saati ystäviä, oikeastaan koskaan. Ei missään vaiheessa kouluaikaakaan, paitsi nyt ihan viime vuosina. No, nekin on enimmäkseen vain kavereita. Tuo yksinäisyys aiemmin ahdistaa siksi, koska koen monta vuotta elämästäni menneen pilalle/hukkaan, esimerkiksi ystävättömyyden ja yksinäisyyden vuoksi. Koen jääneeni paitsi normaaleista kaverisuhteista, normaaleista kouluvuosista. En tiedä, onko tuo kaverittomuus lapsena vaikuttanut nykytilanteeseen. Ehkä, koska kaverisuhteillahan koko ajan opiskellaan niitä sosiaalisia taitoja.

Harmittaa, olisi pitänyt olla rohkeampi, olisi pitänyt valita ja tehdä toisi. Olisi, olisi ja olisi. Vittu. Muille tästä asiasta puhuessa olen saanut vastaukseksi "no olisit tehnyt toisin, oma vika". No helvetti, tiedän. Ja sekös harmittaakin. Olisinpa ollut fiksumpi lapsi, ja vaihtanut koulua, hankkinut kavereita ja ollut iloisempi.