Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joiden psyyke ei kestä muutoksia?
27.12.2015 |
Olen sellainen, että masennun tms. elämänmuutosten seurauksina.
Olenkohan ainoa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä sitten ole ollenkaan niin, että kaiken, elämän ja arkirutiinien toistuminen samanlaisina vuodesta toiseen masentaisivat?
Eli onka tuo tasainen vikkorutiini se ihannetilanne?
Se mihin pyritään?
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä sitten ole ollenkaan niin, että kaiken, elämän ja arkirutiinien toistuminen samanlaisina vuodesta toiseen masentaisivat?
Eli onka tuo tasainen vikkorutiini se ihannetilanne?
Se mihin pyritään?
Toisteisuus haittaa vain, jos se toistuva arki on ikävää. Jos saa tehdä kivoja asioita joka päivä, mikäs sen mukavampaa. Kun elämä on mieluista, ei siihen halua muutoksia. Kun elää ihanne-elämäänsä, kaikki muutoksethan olisivat todennäköisesti huonompaan suuntaan.
Minua ahdistaa muutos. Esim töissä on ollut paljon muutosta ja uuden oppimista viime vuosina, se on uuvuttanut minut. Haluan että elämä on niin ennakoitavaa kuin se nyt mahdollista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä sitten ole ollenkaan niin, että kaiken, elämän ja arkirutiinien toistuminen samanlaisina vuodesta toiseen masentaisivat?
Eli onka tuo tasainen vikkorutiini se ihannetilanne?
Se mihin pyritään?Toisteisuus haittaa vain, jos se toistuva arki on ikävää. Jos saa tehdä kivoja asioita joka päivä, mikäs sen mukavampaa. Kun elämä on mieluista, ei siihen halua muutoksia. Kun elää ihanne-elämäänsä, kaikki muutoksethan olisivat todennäköisesti huonompaan suuntaan.
Toisaalta ne vähemmän hauskatkin asiat sujuvat helposti kun siihen on rutiini. Inhoan esim jonkun viikko-ostosten tekoa mut tutussa kaupassa tutulla listalla ne sujuu. Jos täytyy vaihtaa kauppaa tai etsiä jotain ihmeellistä niin se muuttuu epämiellyttäväksi. Muutoin siis neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä sitten ole ollenkaan niin, että kaiken, elämän ja arkirutiinien toistuminen samanlaisina vuodesta toiseen masentaisivat?
Eli onka tuo tasainen vikkorutiini se ihannetilanne?
Se mihin pyritään?
Mulle se ainakin on se tavoite. Kaikki ylimääräinen uuvuttaa nopeasti. Haluan aamulla herätessä voida olla varma siitä, mitä tulevan päivän aikana tapahtuu. Rutiini ei masenna mua yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä sitten ole ollenkaan niin, että kaiken, elämän ja arkirutiinien toistuminen samanlaisina vuodesta toiseen masentaisivat?
Eli onka tuo tasainen vikkorutiini se ihannetilanne?
Se mihin pyritään?
Minä en koe ollenkaan noin. Rutiinit säästävät valtavasti energiaa siihen mukavaan ekstraan elämässä. Jos se energia menee jatkuvasti niiden rutiinien uudelleen rakentamiseen, niin se energia (ja aika!) on pois siitä että tekisi jotain kivaa joka virkistää.
Ihmisen on asuttava jossakin, haettava ruokansa jostakin, liikuttava jollakin ja hoidettava ne päivittäiset muutkin terveyteen ja toimeentuloon liittyvät asiat ihan joka ikinen päivä. Kun näihin menee mahdollisimman vähän aikaa, voi ajatella muita asioita.
Joskus parikymppisenä olin.
Sittemmin on elämä opettanut, että ainoa mikä on pysyvää elämässä on muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä sitten ole ollenkaan niin, että kaiken, elämän ja arkirutiinien toistuminen samanlaisina vuodesta toiseen masentaisivat?
Eli onka tuo tasainen vikkorutiini se ihannetilanne?
Se mihin pyritään?Mulle se ainakin on se tavoite. Kaikki ylimääräinen uuvuttaa nopeasti. Haluan aamulla herätessä voida olla varma siitä, mitä tulevan päivän aikana tapahtuu. Rutiini ei masenna mua yhtään.
😘 ihana juttu, kun vastasit... Kiitos!
Minä mietiskelen näitä "rutiinia - vai ei" - asetelmia tällä hetkellä.
Lapset ainakin suorastaan vaativat, että arjessa pyörii päivärutiinit, ovat silloin tyytyväisiä.
Vaihtelua elämään, retkiä jne sitten rutiinien ehdoilla tai lomassa...
Uskon, että rutiinit on sellainen tuki, kävelykeppi, johon turvaamme.
Mun työ on hyvin vaihtelevaa, vaikka perustyöt ovat kutakuinkin samanlaisia. Työolosuhteet vaihtuvat viikottain, joskus useita kertoja viikossa, se stressaa, mutta olen oppinut sen sietämään. Oman vapaa-aikani haluan kuitenkin viettää tutulla moodilla enkä juuri siedä siihen mitään muita muutoksia, kuin ne mitkä itse siihen haluan. Harmittaa suuresti, jos joku viikko menee niin, että joudun omaa aikaani muuttamaan jostain minusta riippumattomasta syystä ja se sitten käy psyyken päälle.
Joulu on yksi hyvä esimerkki siitä, miten en haluaisi vapaa-aikaani tuhlata, mutta on pakko, koska perheessä on muitakin. Onneksi huomenna pääsee taas töihin ja saa tutut kuviot rullaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseen taipuvaisille ihmisille muutokset ovat monesti hyvin ahdistavia. Masentuneilla on tapana suojella itseään negatiivisilta asioilta välttelemällä kaikkea uutta.
Se ei ole mitenkään epänormaalia, että muutokset ahdistavat. Se, että itse tiedostaa tämän taipumuksen on jo erittäin hyvä asia.
Muutos on minun moottorini. Masennun kun homma menee rutiiniksi tai mitään ei tapahdu.
Näin erilaisia me ihmiset olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, varsinkin ihmisten kohdalla. Sukuuni on viime vuosina tullut paljon uusia jäseniä (syntynyt tai avioliiton kautta) ja mun on hirmu vaikeaa sopeutua. Jotenkin en vaan osaa olla luonnollisesti näiden uusien ihmisten kanssa, olen tökerö heitä kohtaan tahtomattani. En välillä edes pysty kattoo niitä silmiin. Vauvoja myös karttelen, en tiedä miten niiden kanssa pitäisi käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Muutos on minun moottorini. Masennun kun homma menee rutiiniksi tai mitään ei tapahdu.
Näin erilaisia me ihmiset olemme.
Masentaisko ajatus, että jumppa on joka tiistai klo 18? Ahdistaako tämän tyyppiset suunnitellut jutut ketään?
Vierailija kirjoitti:
Muutos on minun moottorini. Masennun kun homma menee rutiiniksi tai mitään ei tapahdu.
Näin erilaisia me ihmiset olemme.
Kaltaisiasi on muitakin.Kevytmielisiä ja kypsymättömiä.
Mua ahdistaa tuollaiset, 16. Salikortti ei ahdista, kun voi mennä milloin vaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutos on minun moottorini. Masennun kun homma menee rutiiniksi tai mitään ei tapahdu.
Näin erilaisia me ihmiset olemme.
Kaltaisiasi on muitakin.Kevytmielisiä ja kypsymättömiä.
Et ole ainakaan opiskellut ihmistieteitä.
Yleensä muutos on välttämätön ja se muhii pinnan alla. Masennus tulee jos ei osaa reagoida ajoissa muutokseen ja se tulee ikään kuin puskista, jolloin siihen ei ole osannut valmistautua. Muutoksen voi kokea vain kahdella tavalla, positiivisena mahdollisuutena tai maailmanloppuna.
Muutos vaatii aina työstämistä, pienet muutokset vähemmän ja isommat enemmän. Ihmisestä riippuen sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin vie sen 1-3 vuotta, jos muutos on ollut kohtuuton menetys ja muuttanut elämää lopullisesti, voi olla ettei siihen ikinä täysin sopeudu.
Minä inhoan muutoksia, mut niitähän elämässä tulee. Muutokset vievät paljon energiaa, jos oma elämä ja arki ja ajatusmaailma täytyy rakentaa uudelleen ja kyllä, minulla on silloin masennusoireita. Minun masennukseni tosin oireilee sellaisena vittuuntumisen tunteena, että pää meinaa räjähtää. En niinkään ole voimaton vaan hyvin levoton ja ärtynyt. Väsymys tulee usein vasta sitten, kun on ns. saanut urakan päätökseen, eli opiskellut uuden ammatin, saattanut sairastuneen läheisen joko hautaan tai hän on parantunut, on muuton jälkeen saanut hommattua lapsille kavereita ja siinä palikat järjestykseen jne. Vähän kuin että maratonin viimeiset metrit on ne vaikeimmat.
Enää en oleta, että mikään elämässä olisi pysyvää, mikä helpottaa muutosten ja menetysten kohtaamista. Ei ole enää pettymystä siitä että asiat muuttuvat, se säästää energiaa, ja voi keskittyä siihen, että yrittää korjata sitä tilannetta sen mukaan mitä voi.