Lue keskustelun säännöt.
Uskon että äitini vihaa minua alitajuisesti, vai mitä luulette?
25.12.2015 |
Jouluna hän "vahingossa" söi lempikarkkini ja heitti onnenmantelini roskikseen. Pyysin yhtä lahjaa, kun tiesin että jotain saan, lahjakorttia lempikauppaani. Sain kyllä lahjoja esim.kirjan, mutta en toivomaani lahjaa. Jälkeenpäin tuntuu typerältä, että edes esitin jonkun toiveen.
En usko että hän edes välttämättä tiedostaa näitä asioita. Jos sanon jotakin, hän hermostuu että uskon salaliittoihin ja sanoo haluavansa minulle hyvää. Yleensä en sano mitään, mutta en mielellään vietä aikaa enemmän kuin täytyy. Asiat ovat niin pieniä, ettei niistä voi suuttua. Tässä oli siis joulun esimerkit, muutenkin tällaista toki sattuu. Kuvio on aina tämä, että saan kyllä jotakin, mutta en mitä haluaisin ja jos valitan, olen pikkumainen. En varmaan voi tälle mitään ja koetan nousta tällaisen yläpuolelle, koska olen aikuinen. Harmi, että en voi tulla äitini kanssa toimeen.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aikuinen??? Kuulostat 12-vuotiaalta pikkuvanhalta skitsolta.
Äitisi on passiivis-agressiivinen. Mun lapsuus oli yhtä kostamista äidin kautta, vieläkin joskus sorrun miettimään, että jos teen näin, kostaakohan se näin, tekikö se noin koska mä tein noin. Kyllä sitä oman äidin tuntee ja tietää milloin se purkaa sitä vihaa, jota sen mielestä ei ole muuten sopivaa näyttää omalle lapselle. Se sattuu. Tsemppiä ap.
Sitä just mietin, onko tuo sitä passiivis-aggressiivisuutta. Musta tuntuu pahalta äitini hienovarainen ilkeys, mutta silti hän saa mut tuntemaan syyllisyyttä, koska en koskaan halua mennä käymään muuten kuin velvollisuudesta. Aloin oikeastaan huomata tuon vasta kun sain oman lapsen, ja mulla on omaa lasta kohtaan positiivisia tunteita ja haluan kuunnella hänen toiveitaan. Äitini taitaa olla kateellinen, kun mulla on pieni lapsi mutta hän on yksin. Ap
Up