Tykkään lapsista ja haluaisin lapsia, mutta mua yököttää nää vauvapalstat ym.

Mitä teet täällä?

Ihminen valehtelee kymmenen kertaa päivässä. Ja avian varmasti Vauva-palsta ja Facebook ovat valheita täynnä.

Tuo on kuule vaan terve reaktio, ei nämä jutut täällä yleensä kovin fiksuja olekaan.  Joten huoli pois :)

Hei,

et ole ainut noin ajatteleva ihminen! Kuulun samaan joukkoon. En ole ikinä ollut mikään sellainen kanaemohyysääjä, jolla ei ole elämässä mitään muuta kuin lapset. Silti halusin lapsia ja sellainen meille syntyikin noin neljä vuotta sitten :) Joskus mietin, mikä mua (ja myös puolisoani - olemme naispari) vaivaa, kun en jaksa koko ajan lässyttää kestovaipoista, unirytmistä, tissivieroituksesta ja muusta sellaisesta, mitä jotkut jaksavat jauhaa vielä sittenkin kun lapsi menee jo kouluun (hohhoijaa!). Mutta olen tullut siihen tulokseen, että meille lapsi vain on luonnollinen osa elämää - niin luonnollinen, ettei siitä tarvitse tehdä ongelmaa, josta pitää jatkuvasti jauhaa. Ja jännä juttu - meidän lapsi tuntuu olevan lähipiirissä ainut lapsi, jolla ei ole mitään ongelmia nukkumisen, syömisen tai minkään muunkaan suhteen... En tiedä, onko poikkeuksellisen helppo lapsi vai onko kyse vain siitä, että en tee äitiydestä itselleni ongelmaa/uraa kuten jotkut. Tiedän olevani hyvä ja rakastava äiti - sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jaksaako mammakerhoilla toisten äitien ja lasten kanssa. Omaan lasta rakastaa aina!

Jos haluat lapsia, älä annan ulkoapäin rakennetun äitimyytin vaikuttaa käsitykseesi siitä, millainen äiti itse olisit. Hyvä neuvo on sekin, että jos huomaat miettiväsi, oletko hyvä/oikeanlainen äiti - kysy sen sijaan itseltäsi: "Jos olisin mies, murehtisinko tällaista asiaa? Jos olisin mies, miettisinkö päivät pitkät vaippoja, tissipumppuja ja unirytmiä vai käyttäisinkö sen ajan johonkin järkevämpään? Menisinkö vaikka ulos pelaamaan jalkapalloa lapsen kanssa?" 

Toivon että saat paljon lapsia! Ja toivon, että mammakerhot täyttyvät kaltaisistasi äideistä, jotta niissä voi joskus puhua muustakin kuin soseista :) Oikeasti - viimeksi toissapäivänä tylsistyin mammakerhossa kuunnellessani toisten äitien lässytystä asioista, jotka ei vaan ole maailman tärkeimpiä.

Mun mielestä vauvajutut ovat aika vähäisä täällä.

Vi….lua sitäkin enemmän ja kamalaa kielenkäyttöä.

Jos aiot hyödyntää neuvolapalveluita, niin hyvin todennäköisesti törmäät sellaiseen lässynlää-meininkiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä vauvajutut ovat aika vähäisä täällä.

Vi….lua sitäkin enemmän ja kamalaa kielenkäyttöä.

Siksi vietänkin joskus aikaa täällä Aihe älyvapaa-palstalla. Täällä tosiaan pystyy aika hyvin suodattamaan silmistään mammajutut tai toisin sanoen ne hukkuvat muun paskan sekaan. Voihan toki olla, että mieleni mystisesti muuttuu, kun pullat saadaan uuniin, mutta ainakin tällä hetkellä voisin melkein vannoa, että en todellakaan halua olla se rintapumpuista ja kestovaipoista jauhava taaperoimetysvalokuvia postaava puklusoseen tuoksuinen mammabloggari. Enkä tasan halua kertoa anonyymisti jossain palstalla mikä rv menossa tai monta kuukautta olen jo saanut hedelmöityshoitoa tai monta kertaa ollaan hässitty tämän ovulaation aikana.

Kiitti nimimerkki "sama täällä", toivon todellakin tapaavani myös sinunlaisiasi mammoja äitilapsikerhoissa, jos nyt koskaan sellaisiin uskallan edes jalallani astua. (tai tulee edes sitä vauvaa) Koen, että sosiaalisen tukiverkoston rakentaminen ja muihin äiteihin tutustuminen on ihan terveellistä vauva-arjen keskellä. Pelottaa vaan, että puheenaiheet ovat sitten pelkkää vauvaa ja raskaus-imetys-lantionpohjanlihastreeni-settiä.

ap

Pistät netin kiinni ja elät omaa elämääsi?

Ei kai kukaan ole av:lla vauvajuttujen vuoksi, eihän?!

Netissähän on pakko pyöriä lukemassa näitä juttuja.. On se rankkaa

NO mikä helvetin pakko on tulla tänne, kaksplussalle tai helvetti soikoon mennä jotain blogia lukemaan? EI niitä ennenkään ollut ja hyvin pärjättiin.

Näitä juttuja luetaan lähinnä tiedon saamiseksi, ja vertaistuen takia, jos niitä ei tarvi, ei tarvi näitä lukea. Raskaus ja synnytys on kuitenkin lähes kaikille naisille se suurin ja vaarallisin juttu mitä koskaan tehdään, riskejä on olemassa jatkuvasti vaikka meillä täällä erittäin matalan äiti- ja lapsikuolleisuuden maassa tuudittaudutaan siihen että meillä ei ole koskaan mitään hätää.

Minä olen esikoiseni saanut 1994, enkä silloin uskaltanut edes juuri lehdistä tai kirjoista lukea synnytyksestä kun pelkäsin että menen ihan paniikkiin. Lapsi syntyi 3 viikkoa ennen laskettua aikaa sunnuntaipäivänä, kun ensimmäinen synnytysvalmennus olisi ollut seuraavana torstaina, kättäriltä soitin neuvolan-akalle että perun tuloni, akka oli hölmistyny että miksi... Olin ajatellut että valmennuksesta saan kaiken tiedon mitä synnyttämään mennessä tarvitsen, no olihan se synnytys aika helvettiä kun ainoa tieto oli että äitini sanoi minua synnyttäneensä vuorokauden, ja sitten mut vedettiin lopuksi imukupilla ulos (tietysti kuvittelin että karhupumpulla). Mulla ei ollut ajantajua ollenkaan kun en nähnyt kelloa, ja miehen patistin pois huoneesta kun alkoi tuntua työntöpolttoja eli se tunne että on tulossa järkyttävän kokoinen ulostus. Hoitohenkilökunta ei tajunnut että en tiedä synnytyksestä juuri mitään muuta kuin että kipeää ottaa ja kestää ensimmäisellä kerralla helvetin kauan. Olin kuoleman paniikissa, kyselin että koska tämä loppuu, koska se syntyy, sanoivat että ei sitä voi tietää, luulin että pitää ponnistaa vielä tunteja, mutta parin kolmen ponnistuksen päässä oli lapsen syntymä, tiesivät tietysti kun hakivat pelit ja vehkeet, ja minä ihmettelin että miksi yhtäkkiä jättivät minut yksin ja koko porukka kerääntyi huoneen takaosassa olevan vaatehuoneen luo jotain tarvikkeita räpläämään.

Tänne palstalle tulin vasta kun odotin nuorimmaisia, kaksosia 7 vuotta sitten, ja edelleen emme päässeet synnytysvalmennukseen tai tutustumaan synnärille (mies ensikertalainen ja minä 14 vuotta myöhemmin uudessa kaupungissa) kun aikani kärtin, saatiin aika sairaalan tutustumiskierrokselle, no me oltiin lähdössä kuukauden ikäisten lastemme kanssa keskolasta kun se ryhmä tuli tutustumaan johon meille oli laitettu aika. Kaksoset syntyivät pari kuukautta ennen laskettua aikaa, ja minä tiesin sen etukäteen että tulevat aikaisemmin, ja varmasti myös neuvolan-akka tiesi, mutta piti vaan se valmennus jättää viime tippaan. Nykyään kuulemma meidänkin kaupungissa on valmennusta monikko-odottajille, ei pitäisi samanlaisia mokia tulla kuin meidän aikana. Kun lapset alkoi syntyä, mentiin aikaisin aamulla ensiapuun, siellä oli käytävä pimeänä, ja yhdessä huoneessa oli hoitajia juoruamassa, mentiin sinne sitten koputtelemaan että täällä on kaksoset syntymässä reilusti etuajassa, no yksi akka sitten suvaitsi kertoa että menkää sinne synnytysosastolle, niin minä sitten lapsivedet valuen kävelin pitkät käytävät ja jopa rappusia eri kerroksiin, siinä sitä kivasti alkoi supistukset. Minä tyhmä kun kuvittelin että mua kärräittäis pyörätuolilla synnyttämään kuten elokuvissa ja hoitajat olisivat jotenkin huolissaan että kun alle 32-viikkoiset syntyy. No synnäriltä meidät laitettiinkin sitten yliopistolliseen sairaalaan ambulanssilla kun omassa sairaalassa sais synnyttää vaan yli 32-viikkoiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä vauvajutut ovat aika vähäisä täällä.

Vi….lua sitäkin enemmän ja kamalaa kielenkäyttöä.

Siksi vietänkin joskus aikaa täällä Aihe älyvapaa-palstalla. Täällä tosiaan pystyy aika hyvin suodattamaan silmistään mammajutut tai toisin sanoen ne hukkuvat muun paskan sekaan. Voihan toki olla, että mieleni mystisesti muuttuu, kun pullat saadaan uuniin, mutta ainakin tällä hetkellä voisin melkein vannoa, että en todellakaan halua olla se rintapumpuista ja kestovaipoista jauhava taaperoimetysvalokuvia postaava puklusoseen tuoksuinen mammabloggari. Enkä tasan halua kertoa anonyymisti jossain palstalla mikä rv menossa tai monta kuukautta olen jo saanut hedelmöityshoitoa tai monta kertaa ollaan hässitty tämän ovulaation aikana.

Kiitti nimimerkki "sama täällä", toivon todellakin tapaavani myös sinunlaisiasi mammoja äitilapsikerhoissa, jos nyt koskaan sellaisiin uskallan edes jalallani astua. (tai tulee edes sitä vauvaa) Koen, että sosiaalisen tukiverkoston rakentaminen ja muihin äiteihin tutustuminen on ihan terveellistä vauva-arjen keskellä. Pelottaa vaan, että puheenaiheet ovat sitten pelkkää vauvaa ja raskaus-imetys-lantionpohjanlihastreeni-settiä.

ap

En minä ainakaan juuri ystävättärieni kanssa tuollaisia puhu, jos elämä on pelkkää lapsenhoitoa, niin kai sitä herranjumala haluaa puhua mistä tahansa muuta silloin kun aikuisten kanssa puhuu. Missään kerhoissa en ole koskaan ollut, en ole kokenut tarvetta tutustua uusiin ihmisiin vain sen takia että niillä on samoihin aikoihin syntyneitä lapsia, mulla on entiset kaverit ja uusia tulee muista kuvioista kuten harrastuksista ja töistä, ei niihin ystävyyssuhteisiin liity lapset, onhan se toki joskus kiva plussa että sattuu olemaan samanikäisiä lapsia että leikkivät yhdessä kun kyläillään, jos on pakko lapset olla mukana, yleensä tapaan kavereita ilman lapsia.

Ne on näitä nykyaikaisia suorittaja-äitejä jotka hössöttää kaikesta mahdollisesta lapseen liittyvästä, kyttäävät vauvan ilmeitä ja hyökkivät pissattamaan lavuaarin päälle... se on heidän valintansa, mutta ei siinä mitään järkeä ole, eikä kannata niihin piireihin mennä jos ei ole samaa lahkouskontoa harjoittava...

10

Mammat veti herneet nenään. Great.