Lue keskustelun säännöt.
Sitoutumiskammo ja treffit
21.12.2015 |
Olen tavannut kivan miehen johon olin tosi ihastunut itsekin. Nyt hän on kuitenkin pyytänyt minua treffeille, ja olen heti alkanut ottaa takapakkia ja olen alkanut epäröimään. Hän on ihana ja kaikin puolin sopiva minulle, mutta ahdistaa kauheasti mahdollinen tuleva seurustelu. Toivon niin paljon, että osaisin olla rauhallisin mielin niin kuin muutkin ihmiset :/
Kommentit (13)
Tuttua... Ihastuminen on ihanaa ja helppoa niin kauan kuin se ei uhkaa omaa vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua ahdistaa oikeasti jätetyksi tuleminen, eikä mikään seurustelu. Miksi et uskaltaisi seurustella? En oikeasti nyt vain tajua.
Ota pienin askelin ja nauti hetkistä. Tsemppiä ja ihania treffejä!!
Ei kannata lähteä kiusaamaan toista jos olet noin epävarma itse. Olen itse sitoutumiskammoinen eikä tulisi mieleenkään lähteä seurustelemaan ennen kuin pääsen kammostani eroon. Se johtaisi vain kissa-hiiri-leikkiin ja aiheuttaisin traumat jollekin miespololle.
Minäki kaipasin ja olinkin parisuhteissa nuorempana, mutta monien pettymysten ja kaltoinkohteluitten takia olen alkanut pelkäämään mahdollisia parisuhteita, olen tullut kyyniseksi, tunteettomaksi, eli voin panna kännissä, mutta pakenen aamulla karkuun, jotain pelkoa ja epävarmuutta tämä kait on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ja sopiva joopa joo.. Käy treffit, aloita seurustelu, nauti olosta puoli vuotta ja totea, että jos jokin vaikuttaa hyvältä liian varhain, se ei sitä ole.
Kyllä se ihastumisvaihe vaan oli sitä parasta tässä jokunen kuukausi sitten. Ihania viestejä, odottelua, hymyilyä omissa oloissa jne. Kun kuvioon tuli seksiä ja odottelua tunteitten heräilystä, alkoi mennä pieleen. Mulla ehkä jonkin verran tunteet mukana, miehellä ei tainnut lainkaan. Jälkiviisaana olisi pitänyt pitäytyä keskustelutasolla välttääkseen paskafiiliksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sua ahdistaa oikeasti jätetyksi tuleminen, eikä mikään seurustelu. Miksi et uskaltaisi seurustella? En oikeasti nyt vain tajua.
Koska AP haluaa pitää kiimarakonsa mahdollisena myös muille patukoille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihastumisvaihe vaan oli sitä parasta tässä jokunen kuukausi sitten. Ihania viestejä, odottelua, hymyilyä omissa oloissa jne. Kun kuvioon tuli seksiä ja odottelua tunteitten heräilystä, alkoi mennä pieleen. Mulla ehkä jonkin verran tunteet mukana, miehellä ei tainnut lainkaan. Jälkiviisaana olisi pitänyt pitäytyä keskustelutasolla välttääkseen paskafiiliksen.
"Ihania viestejä, odottelua, hymyilyä omissa oloissa jne."
Odottelua tunteiden heräilystä? Wtf? Mitäs noi sitten oli? Ihmiset on joskus jotenkin yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua ahdistaa oikeasti jätetyksi tuleminen, eikä mikään seurustelu. Miksi et uskaltaisi seurustella? En oikeasti nyt vain tajua.
Koska AP haluaa pitää kiimarakonsa mahdollisena myös muille patukoille.
Mikä kiimarako? Siinä mitään kiimaa ole. Annan jos on pakko. Aika paljon kuvittelet naisen mielessä kohdistuvan itseesi, sori vaan, herää jo.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua ahdistaa oikeasti jätetyksi tuleminen, eikä mikään seurustelu. Miksi et uskaltaisi seurustella? En oikeasti nyt vain tajua.
Koska AP haluaa pitää kiimarakonsa mahdollisena myös muille patukoille.
No sekin siinä on, että kun en halua pitää sitä mahdollisena yhtään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitoutumiskammo. millainen oli varhaislapsuutesi kiintymyssuhde?
Miksei ihmiset osaa seurustella vähän itsekkäämmin? Miksi heti ajatellaan kaikkea, mitä pitää toiselle antaa? Onko pakko antaa jos ei taho? Helvetti. Se toinen voi haluta seurustella kanssasi silti.