Opettajat, miten jaksatte työssänne
Nykyajan lapset on täysiä kusipäitä. T. alaa vaihtava
Kommentit (22)
En jaksakaan, aion myös vaihtaa alaa. Opettajat tehdään täysin kädettömiksi nykymeiningillä: oppilaita ja vanhempia kutsutaan "asiakkaiksi" ja heitä myös kohdellaan sen mukaan, rangaistuskäytäntöjä rajoitetaan koko ajan, entistä vaikeampia oppilaita pidetään yleisopetuksessa, opetusvirastojen todellisuudesta vieraantuneet kukkahattutädit keksivät yhä uusia tapoja tuhota hyvin toimiva systeemi (esimerkkinä kirjoista ja/tai pulpeteista luopuminen jne)...
Joo, ei kiitos minulle.
Olen töissä maaseudulla keskikokoisella alakoululla. Täällä vanhemmat ovat joitain poikkeuksia lukuunottamatta mukavia, perheeseensä ja asuinpaikkaansa sitoutuneita ja arvostavat koulua, jota moni on itsekin käynyt. Lapset ovat tietenkin perheidensä mukaisia. Jaksan, koska koen olevani työssäni arvostettu ja pidetty, koen tekeväni työtä, jolla on suuri merkitys lasten, heidän perheidensä ja koko tämän yhteisön elämässä. Työkaverit ja lomat ovat myös ehdottoman tärkeitä. Kakkosen kanssa olen yhtä mieltä siitä, että nämä muka-hienot-mutta-joista-jokainen-tietää-että-ne-ovat-perseestä -uudistukset vaikeuttavat työtä ja stressaavat enemmän kuin mikään muu.
En jaksanut, vaihdoin ammattia.
Entinen yläkoulun ope
En kehota jatkamaan tätä ketjua. Av on kyllä näitä palstoja, jossa on paljon maanisia opettajavihaajia. Juuri eilen yksi yritti koko ajan kääntää keskustelua siihen suuntaan, että suunnilleen kaikki koulussa on opettajien vika, ja jos opettajat vaan näkisivät vähän vaivaa, niin jokaisesta lapsesta tulisi Einstein.
Kun loma alkoi, sairastuin heti. Näin on tapahtunut hyvin monta kertaa aiemminkin.
Joskus, kun on vaikea tilanne jonkun oppilaan kohdalla, ja se saadaan työn määrää laskematta kääntymään hyväksi, oppilaan kiitos ja onni näkyy silmissä. Tässä luokanvalvojan näkökulma yläkoululta.
Aineenopettajan työ on pitkälti turhauttavaa. Riittämättömyyden tunne on jatkuvaa, ryhmien koko ja eriyttämismahdollisuudet voisivat pelastaa joskus.
Ihan helvetinmoisella huumorilla ja sillä, että näkee lapsen edistymisen esim. sos.taidoissa.
t. Erityisluokanope
Nyt jo kauhistuttaa.Valmistun pian aineenopeksi (no,työllisyys on vähän niin ja näin).Luin hesarista yks päivä lukiolaisen mielipidekirjoituksen jossa peräänkuulutettiin opettajien työn monipuolistamista.Kuulemma ei olis niin tylsää jos opet olisi monipuolisempia opetuksessaan...tässä on yksi iso ongelma nykyään eli asenne.Ei se oppiminen aina ole kivaa,vaan raskastakin,mutta mutä tehdä kun ei nykynuoret sitä enää ymmärrä?
Jaksan muutoin hyvin, mutta työmäärä on välillä huikea! Palavereja on 60 per syksy ja asiakirjoja valtavasti. Kaikki tehdään opetustuntien (25h/vko) ulkopuolella.
Lapset ovat hankalia, mutta siksi valitsin tämän työn.
Pitkät lomat, hyvät työkaverit, kiitokset oppilailta ja huoltajilta.
Pidän työstäni :)
Erityisluokanopettaja
Lomat. Kun alkaa vanne kiristää päätä, muistelen sitä kuuttatoista lomaviikkoa mikä vuodessa pärähtää.
Palkattomana tosin, mutta silti.
Toinen hyvä vinkki on se että tekee vain sen minkä on toimensa puolesta pakotettu, ei yhtään ylimääräistä.
Opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kauhistuttaa.Valmistun pian aineenopeksi (no,työllisyys on vähän niin ja näin).Luin hesarista yks päivä lukiolaisen mielipidekirjoituksen jossa peräänkuulutettiin opettajien työn monipuolistamista.Kuulemma ei olis niin tylsää jos opet olisi monipuolisempia opetuksessaan...tässä on yksi iso ongelma nykyään eli asenne.Ei se oppiminen aina ole kivaa,vaan raskastakin,mutta mutä tehdä kun ei nykynuoret sitä enää ymmärrä?
No nyt kauhistuttaa. Koulutan aineenopettajia ja luin juuri vauvapalstalta kohta valmistuvan opettajan mielipidekirjoituksen, jossa peräänkuulutettiin opettajille helppoa ja vaivatonta työtä. Kuulemma ei olisi niin vaikeaa, jos lukiolaiset eivät vaatisi monipuolista opetusta... Tässä on iso ongelma nykyään eli asenne. Ei ole opettajallakaan tylsää, jos näkee vaivaa ja monipuolistaa opetustaan. Ei se opettaminen aina ole kivaa, vaan raskastakin, mutta mitä tehdä, kun ei vastavalmistuneet opettajat sitä enää ymmärrä.
;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kauhistuttaa.Valmistun pian aineenopeksi (no,työllisyys on vähän niin ja näin).Luin hesarista yks päivä lukiolaisen mielipidekirjoituksen jossa peräänkuulutettiin opettajien työn monipuolistamista.Kuulemma ei olis niin tylsää jos opet olisi monipuolisempia opetuksessaan...tässä on yksi iso ongelma nykyään eli asenne.Ei se oppiminen aina ole kivaa,vaan raskastakin,mutta mutä tehdä kun ei nykynuoret sitä enää ymmärrä?
No nyt kauhistuttaa. Koulutan aineenopettajia ja luin juuri vauvapalstalta kohta valmistuvan opettajan mielipidekirjoituksen, jossa peräänkuulutettiin opettajille helppoa ja vaivatonta työtä. Kuulemma ei olisi niin vaikeaa, jos lukiolaiset eivät vaatisi monipuolista opetusta... Tässä on iso ongelma nykyään eli asenne. Ei ole opettajallakaan tylsää, jos näkee vaivaa ja monipuolistaa opetustaan. Ei se opettaminen aina ole kivaa, vaan raskastakin, mutta mitä tehdä, kun ei vastavalmistuneet opettajat sitä enää ymmärrä.
;)
Vähän kesti, mutta tulihan se maaninen opettajavihaaja sieltä!
t. 5
Ei sitä jaksakaan. Mutta rankinta on sijaisilla. Siinä vaaditaan kovaa luonnetta, etenkin yläkoulussa. Ja kesät on vain pitkiä työttömyysjaksoja.
Oppilailla on täysi vapaus huoritella, nimitellä yms. Rangaistukset riittämättömiä ja reksi ihan kädetön. Minunkin ulkonäköäni on arvosteltu, vaatetusta, jne. Harkitsen vankasti alan vaihtoa.
Ei sitä kasvatustehtävää voi jättää vain kouluille. Älkää tehkö lapsia, jos ette osaa opettaa niille edes alkeellisia käytöstapoja.
T. Aineenope, virassa
Minulla on sellainen tilanne, että esimies (eli rehtori) on se pahin piikki lihassa. Samoin myös muutama kollega. Mutta näinhän on usealla alalla, myös sosiaalialalla, terveydenhuollossa, seurakunnissa jne. Oppilaat vielä menee, vaikka rankkaa välillä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kauhistuttaa.Valmistun pian aineenopeksi (no,työllisyys on vähän niin ja näin).Luin hesarista yks päivä lukiolaisen mielipidekirjoituksen jossa peräänkuulutettiin opettajien työn monipuolistamista.Kuulemma ei olis niin tylsää jos opet olisi monipuolisempia opetuksessaan...tässä on yksi iso ongelma nykyään eli asenne.Ei se oppiminen aina ole kivaa,vaan raskastakin,mutta mutä tehdä kun ei nykynuoret sitä enää ymmärrä?
No nyt kauhistuttaa. Koulutan aineenopettajia ja luin juuri vauvapalstalta kohta valmistuvan opettajan mielipidekirjoituksen, jossa peräänkuulutettiin opettajille helppoa ja vaivatonta työtä. Kuulemma ei olisi niin vaikeaa, jos lukiolaiset eivät vaatisi monipuolista opetusta... Tässä on iso ongelma nykyään eli asenne. Ei ole opettajallakaan tylsää, jos näkee vaivaa ja monipuolistaa opetustaan. Ei se opettaminen aina ole kivaa, vaan raskastakin, mutta mitä tehdä, kun ei vastavalmistuneet opettajat sitä enää ymmärrä.
;)
No hei! En tiedä minkä aineen opettajia koulutat, mutta oma oppiaineeni on sellainen, että siinä ei ole oppikirjoja. Kaikki opetuksessa oleva suunnitellaan siis ilman mitään apuvälineitä, että en kyllä sanoisi että en näe vaivaa tai että minulla olisi tylsää :(.
T. se lukiolaisen mielikirjoituksen bongannut
Ajattelen, että kaikissa töissä on hyvät ja huonot puolensa. Opettajan työssä on palkkaus suurin piirtein kohdallaan, samoin loma-ajat ja se, että voi suunnitella omat aikataulunsa, esimerkiksi käydä hyppytunnilla asioilla ja tehdä väliin jäävät työt myöhemmin. Nuorten kanssa pysyy ajan hermolla ja jokainen päivä on erilainen. On upeaa auttaa nuorta oivaltamaan jokin asia ja tuntea, että on pystynyt auttamaan nuorta ihmistä elämässä eteenpäin. Työn tulokset näkee hyvin konkreettisella tavalla. Huonoin puoli on työn muuttuminen koko ajan vaativammaksi. Opetussuunnitelmaa monipuolistetaan jokaisella kierroksella, ja näkemys siitä, mitä kaikkea esimerkiksi peruskoulun päättävän pitäisi osata, on utopistinen. Samoin opetussuunnitelmassa nykyään korostetaan "elämyksellisyyttä" ja "oppimisen iloa" tarpeettomasti, ahkeruus ja pitkäjänteisyys eivät tunnu olevan enää arvoja lainkaan. Tämä heijastuu sitten opetusmenetelmiä ja arviointia koskeviin vaatimuksiin. Kaikenlaiset erityistarpeet ovat lisääntyneet ihan kymmenenkin vuoden sisällä ja opettajilta edellytetään näiden tarpeiden tunnistamista ja huomioimista. Mietin, millaisia työntekijöitä tulee nuorista, jotka ovat koulussa tottuneet vaatimaan ja saamaan yksilöllistä palvelua. Ei työelämässä anneta lisäaikaa tehtävien tekemiseen, järjestetä erillistiloja tai hommata avustajaa huolehtimaan kädestä pitäen siitä, että tehtävät tulevat tehdyiksi. Se, että erityistarpeet on normalisoitu ja niistä puhumista kielteisessä sävyissä vältetään ikään kuin kyse ei olisi tukitoimista vaan ihan normaalielämään kuuluvista palveluista, on aiheuttanut mielestäni sen, että järjestelyjä käyttää moni sellainenkin, joka pärjäisi ilmankin. Nämä nuoret valitettavasti myös madaltavat herkästi rimaansa ja vetoavat erityistarpeisiinsa myös mukavuudenhalusta (esimerkiksi ahdistus iskee aina klo 8 alkavina aamuina ja kestää juuri aamutuntien ajan tai mikä tahansa mielipaha kuten heikkoa koenumeroa seuraava pettymys nähdään perusteltuna syynä jäädä sairauslomalle). Muu kuin varsinainen opetustyö on lisääntynyt valtavasti. Usein tuntuu siltä, että teen erityisopettajan, opinto-ohjaajan, koulupsykologin ja jopa koulusihteerin alaan kuuluvia töitä. Kaikkiin näihin seurantatoimiin kuuluu runsaasti kirjaamistyötä sähköisiin järjestelmiin, joka tulee siis tavanomaisen kirjaamisen (oppitunnin poissaolijat, läksyt ja välikokeen ym. tulokset) päälle. Koululaitos on monelta osin kehittymässä suuntaan, johon en toivoisi sen kehittyvän, mutta toisaalta olen kuullut, että samalla tavalla työn vaativuus ja työmäärä ovat kasvaneet muillakin aloilla, joten en tiedä, olisiko ruoho aidan takana yhtään vihreämpää.
Jaksan hyvin, mulla on ihanat oppilaat, neljän tunnin työpäivät, pitkät lomat, mielettömän ihana työkamu mies ja hyvä palkka. Jotain etuisuuksia kyllä saisi olla esimerkiksi tyky-päiviä ja kuntoutusta enemmän. Viimeiset työpäivät ennen lomaa olivat todella mukavia, luimme satuja, katsoimme videoita ja kävimme kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo kauhistuttaa.Valmistun pian aineenopeksi (no,työllisyys on vähän niin ja näin).Luin hesarista yks päivä lukiolaisen mielipidekirjoituksen jossa peräänkuulutettiin opettajien työn monipuolistamista.Kuulemma ei olis niin tylsää jos opet olisi monipuolisempia opetuksessaan...tässä on yksi iso ongelma nykyään eli asenne.Ei se oppiminen aina ole kivaa,vaan raskastakin,mutta mutä tehdä kun ei nykynuoret sitä enää ymmärrä?
Joo, ongelmana on myös ne yliopistoissa istuskelevat kasvatustieteilijät jotka ovat aivan liian kaukana koulujen arjesta. Pitääkö koulujen olla jotain viihdekeskuksia? Eikö enää tarvitse oppia puurtamista ja tylsyydenkin sietämistä? Ei työelämäkään mitään yhtämittaista hupia ole.
Vierailija kirjoitti:
Jaksan hyvin, mulla on ihanat oppilaat, neljän tunnin työpäivät, pitkät lomat, mielettömän ihana työkamu mies ja hyvä palkka. Jotain etuisuuksia kyllä saisi olla esimerkiksi tyky-päiviä ja kuntoutusta enemmän. Viimeiset työpäivät ennen lomaa olivat todella mukavia, luimme satuja, katsoimme videoita ja kävimme kirkossa.
Jos päätät provoilla, tee se edes tyylillä. Kuvauksesi perusteella esiinnyt luokanopettajana (satujen lukeminen ja kirkkokäynti). Näin ollen palkkasi ei kyllä ole hyvä koulutustasoon nähden. Vasta toisen asteen opettajien palkoista voi puhua maisterien palkkoina. Lisäksi olisi mukava kuulla, miten mahdutat neljän tunnin työpäiviisi 4-6 opetustuntia, mainittujen tuntien suunnittelut, kokeiden korjaamiset, arvioinnin, opettajainkokoukset, vanhempainvartit, kehityskeskustelut, yhteydenpidon huoltajiin ja muut hommat.
Kollegojen avulla.
Lomien odotus myös auttaa, vähän. :)