Ei saatu päiväleirille paikkaa kun en ymmärtänyt " valehdella"
Emme saaneet leiripaikkaa Helsingin kaupungin kesäleirille. Samalle leirille mihin haimme pääsi ainakin 6 saman luokan muuta ekaluokkalaista ja olen vasta nyt ymmärtänyt kautta rantain millaisia sepustuksia perheet on papereihin vääntäneet. Isot selitykset kuinka lapsi on täysin avuton ja arvaamaton vaikka kysessä on ihan normaalit tutut ydinperheiden lapset. Oma lapsi on sosiaalinen, mutta ei uskalla vieläkään olla yli 15 minuuttia yksin ja se oli ainoa jonka laitoin perusteluksi, en ymmärtänyt vääntää mitään valehteluja. Arka myös sikäli että ei uskalla lähteä leirille jos siellä ei ole ketään ennestään tuttua.
Eniten harmittaa että leirille pääsi kahden perheen lapset joilla on isompia sisaruksia, sitä ei kysytä hakulomakkeissa mitenkään. Meillä ei mitään isompaa seuraa kotona.
Olen ihan pulassa ilman leiripaikkaa kesän järjestelyjen kanssa jo nyt vanha mummi on pyydetty apuun 2 vkoksi ja vahemmat vuorottelevat lomansa, mutta tuo leirin ajan kaksi viikkoa ihan avoin. Vaikka löytäisinkin jonkun muun paikan, lapsi ei uskalla yksin lähetä kun kaverit pääsi leirille.
Onko muille käynyt näin? Ymmärrän että hakijoita on paljon ja joku jää ilman paikkaa, mutta miksi yksi samasta hakijajoukosta oli tiputettu ulos (Olimme kirjoitatneet kaikki hakemuksiin että haluamme saman luokan lapsia samalle leirille).
Kommentit (4)
että olen niin nuori siis, ettei nyt puhuta mistään " näin asiat oli 70-luvulla" .
meillä tyttö pääsi jo kolmatta kertaa leirille, en oo koskaan kirjoittanut mitään selityksiä miksi pitäsi päästä ko. leirille
Me saatiin nyt toista kertaa paikka heinäkuusta, vaikka se oli viimeisenä toivomuksena. Ja kavereitakaan ei sattunut samalle leirille taaskaan. Mutta yh:kun olen, niin pakko on tenavan päiväleirille mennä. Ja perusteluina oli vaikea prhetilanne, yh, ei sukulaisia k-seudulla ja vaikka mitä. Niin silti herui vaan tuo heinäkuun paikka.
Minä olen itse ollut noilla kaupungin kesäleireillä lapsena. Kertaalleen hyvlkäsivät hakemuksen, mutta äiti soitteli silloin perään ja mankui ja voinkui tarpeeksi niin sain kuin sainkin paikan.