Epäonnistunut kaikessa
Olen yh.Miessuhteissani aina epäonnistunut täydellisesti.Akateemisen pitkän koulutuksen opiskellut,mutta pois työmarkkinoilta tippunut narsistimiehen aikaan pakotettua täysin kotiin.Esikoinen koettelee esiteininä.Sosiaalisesti olen ihan rajoittunut,koska vertaan itseäni muihin ja koen olevani huonoin kaikista.Kovasti olen kuitenkin aina yrittänyt ja täysin yksin ilman mitään tukiverkkoa.Omaa aikaa ei ole enkä ole kaivannutkaan,tosin hurjan yksinäinen olen ollut ja olen.
Kommentit (8)
Olet sä paremmin menestynyt kuin minä.
Olen kaikkia noita, mutta lisäksi minulla ei ole ikinä ollut miestä eikä lastakaan varmaan enää tule. Jee, en kelpaa edes kellekään miehelle, hyvin menee.
Ap on luitenkin onnistunut pääsemään eroon siitä narsistimiehestä. Sitä ei voi pitää epäonnistumisena. Lapsiakin on.
Että ei mun mielestä ihan kaikessa epäonnistunut kuitenkaan. Päinvastoin, tuosta on hyvä lähteä eteenpäin.
Mä olen epäonnistunut kaikessa muussa paitsi aviomiehen kanssa. Hän rakastaa ja tukee.
Ei työpaikkaa, ei omaisuutta, ei rahaa. Panostin lapsiin ja heidän kasvatukseen ja nyt kun he ovat teinejä, olen huomannut epäonnistuneeni ainoassa asiassa mitä olen tehnyt 18 vuotta. Kuvittelin olevani hyvä äiti ja antavani lapsille hyvän pohjan elämään, mutta ei se mennytkään niin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen epäonnistunut kaikessa muussa paitsi aviomiehen kanssa. Hän rakastaa ja tukee.
Ei työpaikkaa, ei omaisuutta, ei rahaa. Panostin lapsiin ja heidän kasvatukseen ja nyt kun he ovat teinejä, olen huomannut epäonnistuneeni ainoassa asiassa mitä olen tehnyt 18 vuotta. Kuvittelin olevani hyvä äiti ja antavani lapsille hyvän pohjan elämään, mutta ei se mennytkään niin.
Voi niistä vielä ihan hyvät aikuiset tulla. Siis teineistäsi.
Jos ne ei ole mitään ihan päätöntä tehneet, sulla on vielä mahdollisuus jopa kunniamerkkiin.
4. Lisää. Sä kuitenkin olet akateeminen eli sulla on älliä päässä, sisukkaasti jatkat vain työn hakemista tai lisäkoulutuksen.
Toiseksi sä olet todella vahva, kun olet päässyt narsistimiehestä eroon!
Olen melkein samanlainen, mutta tietääkseni mieheni ei ole narsisti. Olen pakottanut itseni kotiin, kun mies on tehnyt uraa ja lapset ovat tarvinneet minua enemmän kuin työni. Tukiverkkomme ovat heikot. Sosiaalisesti olen rajoittunut, koska minulla on niin vähän elämänkokemusta työelämän sosiaalisista tilanteista. Omaa aikaa on ja sitä kaipaankin. Tosin hurjan yksinäinen olen välillä, mutta kanttini kestää sen. En usko omaan huonouteeni. Näin joulukiireiden alla tuppaa ärsyttämään, kun mies minua huonoksi väittää. Olen myös oppinut jotain sosiaalisista suhteista ja alan luottamaan itseeni, kun huomaan, miten hölmösti toiset, työssäkäyvätkin voivat toimia. Päätin toimia itse niinkuin parhaaksi näen enkä usko aivan kaikkea. Uraihminen ei ymmärrä koti-ihmistä. Teen mitä teen jatkossakin ja ei ole poissuljettua, ettenkö alkaisi hankkimaan elantoa, kun lapset vähän kasvavat lisää. Rahasta emme riitele.
Mulla on tullut kaksi eroa tänä vuonna. Toinen vuosia kestänyt suhde ja toinen kaksi kuukautta. Tämä jälkimmäinen päättyi juuri ja on todella huono olo. Kun nyt ymmärtäisi elää yksin ja välttyä pettymyksiltä.
No älä vertaa itseäsi muihin.