Kun olit 12-vuotias, mitkä olivat joululahjatoiveesi?
Minulla:
Piirrä ja arvaa-lautapeli (en muista oliko silloin vielä tuolla nimellä)
Pari Disneyn elokuvaa
Viininpunaiset pussilakanat
Tuntuu hullulta kun lukee oman tytön listaa.
Toivoo jopon, ei ole varaa, kånkenin (sen saa) ja meikkejä + koruja.
Kommentit (37)
En muista ihan tarkkaan mutta laajennan:11-13 v.Koruja,korulipas,kirjoja,hajuvettä,vaatteita,makeisia.Niitä myös sain.
Uus Nitsikka peli :) Nindento oli sillon 90-luvun alussa kova sana ja pelit olivat kalliita.Esim. Flinstones peli maksoi 360 mk.
Sitten hakkasin joulunpyhät uutta peliäni läpi. Peli oli joko Flinstones tai joko Disneyn peli, sellainen missä oli varmaan kartassa, josta sitten aina valittiin jotain, Disney world. Mikki peli se olevinaan oli, mutten muista oliko siinä Mikki Hiirestä oikeesti vilaustakaan.
Nindento mulla on edelleen tallessa, yksi peli ja jopa sen koneen paketti. Pelit ja toinen ohjain hävinnyt. Prkl.
Sitten oon toivonut varmaan esim. Tiina kirjoja ja jotain Date-deodorantteja.
Hevonen. En kyllä saanut koskaan, onneksi. Vaikka kuulemma vuosien vinkuminen melkein tuotti tulosta, sain aikuisena kuulla.
Itse en enää tainnut 12-vuotiaana varsinaisesti toivoa mitään.
10-vuotiaana koko vuoden kestänyt toive oli lego-merirosvolaiva, ja se myös tuli! Edelleen paras joululahja, vaikka sittemmin on erään toimittajan piikkiin saatu mm. strippari, mikä ei hullumpi yllätys ollut sekään :D
Hitokseen vaikea muistaa 31 vuoden takaa... mutta en mä muista, että olisin ikinä toivonut mitään. Odotin vaan lahjoja aattona, en tainnut niitä miettiä etukäteen.
Varmaan leluja. Leikin tuon ikäisenä vielä pehmoleluilla ja barbeilla.
No ei kyllä pysty muistamaan joulun 1983 lahjatoiveta. Luulen että Philipsin videopeli oli saatu lahjaksi edellisenä jouluna ja Commodore 64 saattoi olla seuraavan vuoden joululahja tai ainakin varmuudella oli joululahjatoiveena.
En muista mitä vanhemmilta mutta sain kaverilta levykkeellä eli "korpulla" Commander Keen 7:n, Keen Dreams ja vähänkö olin kickseissä :D Pelasin sen läpi ainakin 100 kertaan.
Itse toivoin öljyvärit ja maalauskankaita ja sellaisen litteän sähköpianon. Sain :)
Taisin tykätä Tiina-kirjoista tuonikäisenä.
Varmaan jotain kirjaa ja cd-levyjä, ehkä jotain pyjamaa ja suklaata. Leluja en ainakaan toivonut.
Miten ihmiset voi muistaa? Vai oletteko parikymppisiä? Listat tallessa?
N43v
Tyttöjen kesken lautapeli, Ken nukke (parpille kaveriksi), Neiti Etsivä kirja.
Olen säästynyt muuten paljolta nyt teinin äitinä.. :D Eilen kaupoilla vinkkailin vitsinä pojalle, että tässähän tää kånkeni on ja tuossa vieressä jopot että pistetäänkö pakettiin? Ei kelevannu, on vaan huvittunut tuosta massa-teini-materiasta.
Toivoin, että vanhempani eivät tappelisi taas kännipäiten kuten joka juhlapyhä. Toivoin myös, että pikkusiskoni saisi mukavat joulumuistot.
Kirjoja kirjoja kirjoja. Niitä sain jo ennen koulun alkua, koska ahmin kirjoja ja rakastin niitä. Ihan sama mitä kirjoja kunhan sain kirjoja.
Toivoin koko sydämestäni kissanpentua. Naapurin emokissa oli saanut suloisia pentuja ja varmaan siitä se toive lähti. Kyllähän sellainen suloinen karvakerä meille sitten saapui (äidin suurista vastusteluista huolimatta).
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset voi muistaa? Vai oletteko parikymppisiä? Listat tallessa?
N43v
Paremmin mä sen ajan muistan kuin vaikka viime joulun. 35-v.
Toivoin, että isäni ei olisi ympäripäissään jouluaattona ja joulunakin. No onneksi se viina loppui viimeistään joulupäivänä. No, isäni oli varmasti oman kotikasvatuksensa tulos, että osittain myös säälin häntä.
Olen numero 18:n hengenheimolainen eli toivelistalla on aina ollut kirjoja, ihan pienestä pitäen, ja niitä olen myös aina saanut. 12-vuotiaana toivelistalla oli varmaan Nuorten toivekirjaston kirjoja, ehkä myös Tiina-kirjoja. Ja tietysti jotain hyvää syötävää kirjojen kyytipojaksi. Suklaasta alkoi tuossa iässä jo tulla finnejä, joten arvelisin toivoneeni marmeladeja. Yhtenä jouluna sain rasiallisen mandariineja, jotka tuolloin yli 50 vuotta sitten alkoivat yleistyä myös maaseudulla. Voi että ne tuoksuivatkin niin hienolle ja maistuivat myös. En melkein raskinut syödä niitä, mutta pakkohan se oli, etteivät päässeet pilaantumaan.
En ole ihan varma tarkasta iästä, mutta noihin aikoihin toivoin ihanhirmusesti saavani yhden hienon nuken, Annabellan. Semmonen itkevä jne. toimintoja omaava nukke. :D
Muistan että moneen kertaan asiasta puhuin uudessa talossamme, jonne me muutettiin kesänä jona täytin 11v. Voi siis olla että tuo oli muuttovuoden toive. Tai seuraavan vuoden, mutta ihan siinä hollilla kuitenkin.
Oisko toinen tärkee toive ollu robottikoira.
Ja juu leikin nukeilla kotona aika pitkään, varmaan 14 vuotiaaksi asti. Olihan se vähään huvittavaa kun ympärillä omanikäset tytöt jakso jo ahkerasti meikata ja seurustella poikien kanssa, itte halusin vielä pitää kii lapsuudesta ja edes kotona leikkiä, eihän sitä enää ns. ihmisten ilmoilla kehdannut...
Vanhemmat taisi suhtautua toiveeseeni hieman nuivasti varmaan juuri ikäni takia, että jää sitte heti käyttämättä tms. Mutta kyllä mä sen sitten sain x) ja sain sen robokoirankin.