Lue keskustelun säännöt.
Onko elämässäni mitään toivoa? Olen 30-vuotias, lapseton, miehetön, ammattitaidoton luuseri
23.04.2007 |
Teen yksinkertaista toimistoduunia pienellä palkalla, yliopisto-opinnot ovat hyytyneet puoliväliin. En ole mitenkään ruma, mutta tuntuu, että vain täyskusipää-miehet ovat minusta kiinnostuneita. Biologinen kello tikittää kovaa ja vauvakuumetta pukkaa. Miksi minulta ei onnistu mikään, mikä muille näyttää lankeavan kuin luonnostaan?
Kommentit (3)
lakkaa etsimästä miestä, niin johan löytyy;) Liiku säännöllisesti, niin mielikin piristyy. Osta jotain kivoja vaatteita tms. Nauti kun voit tehdä periaatteessa mitä tahansa ilman että tarvii ajatella muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taytin eilen 36 vuotta, eika mullakaan ole miesta, vielakaan. Tyoni on (ajoittain puuduttavaakin) toimistotyota, tosin asun ulkomailla, joka oli haaveeni monia vuosia. Perheesta haaveilen minakin edelleen..
Suosittelen, etta yrittaisit toteuttaa jonkun unelman, joka on vain itsestasi kiinni. Et voi maarata kohtaloa, milloin elaman mies saapuu luoksesi, ja siksipa kannattaakin tehda jotain muuta silla valin. Voisitko vaikka aloittaa jonkun uuden harrastuksen, josta olet haaveillut?
Aikaa sinulla viela on, ihan reilustikin, ja siksi kannattaa muistaa elaa taysilla nytkin viela sinkkuna :-) Itse asiassa yksi joka voisi helpottaa, olisi jutella perheellisten ystaviesi kanssa - mua ainakin auttaa kun kuulen, kuinka raskasta on valilla perhe-elamakin ja kuinka ihanaa olisi olla sinkun lailla vapaa tekemaan mita haluaa.
Tsemppia ja aurinkoa sun elamaan lahetan!
PS. Ei kaikkien tarvi olla yliopiston kayneita, en itsekaan ole eika kaduta patkaakaan! Mieti miksi se harmittaa sinua? Kenen unelmaa elat? Elamasi on Sinun, ela siis sita Taysilla!!
mä olin 33v kun löysin aviomieheni, joillain vaan kestää hiukkasen kauemmin kuin yleensä!