Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä laiska uhriutuja?
15.12.2015 |
Onko sinulla ongelma, josta olet puhunut jollekin toiselle?
(Voi voi kun olen niin lihava...)
Onko tähän ongelmaasi tarjottu useita ratkaisuehdotuksia, mutta olet kaikki ampunut alas tai jättänyt huomiotta jatkaen surkean tilanteesi valittelua?
(Minulla on niin kiire, olen niin sairas, ei ole rahaa ostaa terveellistä ruokaa, en tykkää vihanneksista, en osaa laskea kaloreita, en ymmärrä, ihmiset katsovat, kaikkialle sattuu, en uskalla)
Oletko riippuvainen voivottelusta ja säälistä ja sen takia kyvytön tekemään mitään asiasi eteen?
(Minä vain olen tämmöinen, ei tämä mihinkään muutu. En koskaan laihdu...)
Saatat olla laiska uhriutuja. Jos et viitsi, sano ettet viitsi ja hyväksy tilanteesi. Jos taas haluat jotain muutosta, tartu sinulle ehdotettuihin ratkaisuihin tai jos ne eivät kelpaa, mieti, miksi ne eivät sovi sinulle?
Sitten, kun olet löytänyt syyn, kysy vielä, onko se oikea syy vai etkö vain jaksa. Jos sinulla on oikeat syyt, miksi annetut vaihtoehdot eivät sovi, sinulla on myös mielessäsi se, mitä toivoisit ihmisten sinulle ehdottavan.
Ehdota siis itse sitä itsellesi ja toimi sen mukaan. Elämäsi on paljon mukavampaa, kun itse otat itseäsi niskasta kiinni, etkä vello itsesäälissä.
Ps. Laihdutus oli esimerkkitilanne. Tämä pätee myös moneen muuhun ongelmatilanteeseen.
Kommentit (11)
Olen, entä sitten? Mitä se sinua liikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en. Laiska olen kyllä, mutta en uhriutuja. Oletko sinä Jari Sarasvuon reinkarnaatio?
Tietääkseni Jari on elossa ja voimiensa tunnossa, joten inkarnaatio olisi parempi termi. AP
Vierailija kirjoitti:
Olen, entä sitten? Mitä se sinua liikuttaa?
Ei liikuta oikeastaan mitenkään, mutta itse voisit saada paljonkin aikaiseksi jos muutat asennettasi :) mutta se on sitten sinusta kiinni, haluatko muuttaa sitä AP
No just. Tunnistin itseni. Huoh...
Taidanpa olla. Takana toistuvia masennuskausia, keskivaikeita.
Niiden aikana en vain yksinkertaisesti pysty muuttamaan ajatusmaailmaani. En vaikka kuinka otan itseäni niskasta kiinni ja aamulla päätän että tänään olen iloinen, aikaansaapa ja toimelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidanpa olla. Takana toistuvia masennuskausia, keskivaikeita.
Niiden aikana en vain yksinkertaisesti pysty muuttamaan ajatusmaailmaani. En vaikka kuinka otan itseäni niskasta kiinni ja aamulla päätän että tänään olen iloinen, aikaansaapa ja toimelias.
Ei tarvi olla iloinen, aikaansaava ja toimelias. Riittää kun tekee pienin askelin jotain kohti tavoitetta, eikä välitä vaikka muut hommat (esim. siivous) menee vasemmalla kädellä jos silläkään sinä aikana. Kaikki muu hoituu sitten aikanaan, kun saa otteet pikkuhiljaa yhdestä mieltä painavasta asiasta.
Monet masennukseen taipuvaiset ovat mielessään perfektionistejä, eli kuvitellaan että se normaali elämä on suorittavia tekoja ja positiivista mieltä aamusta iltaan. Sitten kun aamuisin herätään ja yritetään tehdä juuri tänään kaikki niin hyvin ja olla surematta/vihastumatta, ja vastoinkäymisiä tulee eteen, niin masennus valtaa jälleen mieltä. Totuus on, että ihan normaalitkin ihmiset eivät saa aikaiseksi syötyä koko päivää superterveellisesti, pidettyä kotia ihanassa kunnossa, ja samalla hoidettua työtä ja omia harrastuksia sekä mahdollisia opintoja kuosissa. Samoin esimerkiksi laihdutus ei tapahdu niin että tykität täysillä alusta alkaen juuri oikein, vaan niin että teet hiljalleen muutoksia johonkin ja ymmärrät että ne muutokset vievät hetken aina energiaa. Normaalilla ihmisellä myös mieliala laskee aina iltaa kohti (täysin biologista) ja päivän aikana tulee niin iloa kuin surua ja vihaa. Niitä hetki pohditaan, ja sitten jatketaan päivää. Mutta ei tämä kirjoitus tule sinua parantamaan tietysti, sillä masennuksesta pääsee vain ajan kanssa oivaltaen nuo asiat pidemmällä aikavälillä ja syvällisemmin. Samalla pitää opetella murtamaan omia ajatuksen malleja, jotka eivät ole hyväksi itselle. Ja se on helpommin sanottu kuin tehty toki.
Laiska olen, en uhriutuja, enkä vello itsesäälissä, enkä selittele.
Sanon ei tai kyllä, kun kullakin hetkellä tuntuu. Tämähän ei sitten kelpaa, koska olen liian jyrkkä näinkin laiskaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä herätti ajatuksia, kiitos siitä!
Aloin ajatella, että kyse on priorisoinnista. Itse kärsin ylipainosta ja se haittaa jonkin verran elämääni, muttei ilmeisesti tarpeeksi, koska monet muut asiat menevät sen edelle: työ, lapset, koti, muut ihmissuhteet jne. Tiedän, että myös terveyttä voisi hoitaa samalla pitkäjänteisyydellä kuin muitakin elämän alueita, mutta uusien tapojen aloittamiseen ei tunnu olevan aikaa. Ainakaan en halua sen tapahtuvan edellä mainittujen asioiden kustannuksella. Ehkä pitäisi raivata enemmän tilaa terveydelle.
Kiitos siis aloittajalle avauksesta!
Itse tunnistin itseni ja kärsin masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidanpa olla. Takana toistuvia masennuskausia, keskivaikeita.
Niiden aikana en vain yksinkertaisesti pysty muuttamaan ajatusmaailmaani. En vaikka kuinka otan itseäni niskasta kiinni ja aamulla päätän että tänään olen iloinen, aikaansaapa ja toimelias.
Ei tarvi olla iloinen, aikaansaava ja toimelias. Riittää kun tekee pienin askelin jotain kohti tavoitetta, eikä välitä vaikka muut hommat (esim. siivous) menee vasemmalla kädellä jos silläkään sinä aikana. Kaikki muu hoituu sitten aikanaan, kun saa otteet pikkuhiljaa yhdestä mieltä painavasta asiasta.
Monet masennukseen taipuvaiset ovat mielessään perfektionistejä, eli kuvitellaan että se normaali elämä on suorittavia tekoja ja positiivista mieltä aamusta iltaan. Sitten kun aamuisin herätään ja yritetään tehdä juuri tänään kaikki niin hyvin ja olla surematta/vihastumatta, ja vastoinkäymisiä tulee eteen, niin masennus valtaa jälleen mieltä. Totuus on, että ihan normaalitkin ihmiset eivät saa aikaiseksi syötyä koko päivää superterveellisesti, pidettyä kotia ihanassa kunnossa, ja samalla hoidettua työtä ja omia harrastuksia sekä mahdollisia opintoja kuosissa. Samoin esimerkiksi laihdutus ei tapahdu niin että tykität täysillä alusta alkaen juuri oikein, vaan niin että teet hiljalleen muutoksia johonkin ja ymmärrät että ne muutokset vievät hetken aina energiaa. Normaalilla ihmisellä myös mieliala laskee aina iltaa kohti (täysin biologista) ja päivän aikana tulee niin iloa kuin surua ja vihaa. Niitä hetki pohditaan, ja sitten jatketaan päivää. Mutta ei tämä kirjoitus tule sinua parantamaan tietysti, sillä masennuksesta pääsee vain ajan kanssa oivaltaen nuo asiat pidemmällä aikavälillä ja syvällisemmin. Samalla pitää opetella murtamaan omia ajatuksen malleja, jotka eivät ole hyväksi itselle. Ja se on helpommin sanottu kuin tehty toki.
Päällisin puolin olen vielä normaalin ihmisen kirjoissa, siis tarkoitan että kukaan ulkopuolinen ei huomaa tilaani. Eli en ole ikinä täysin lamaantunut(onko se sitten hyvä vai huono asia)
Tuo omien ajatusten kehän muuttaminen on kaikkien vaikeinta.
Tänään on ollut aamusta asti ihan perse päivä mutta tämän avauksesi jälkeen olen "ottanut itseäni niskasta kiinni", hoitanut pari ikävää sähköpostiasiaa, tyhjännyt tiskikoneen, syönyt ja nyt ajattelin lähteä koiran kanssa ulos. Tiedän että tämä on tavallaan pakkotekemistä mutta minulle sopii paremmin tekeminen kuin ajattelu, päätyisin vaan vatvomaan ahdistusta aiheuttavia asioita.
No en. Laiska olen kyllä, mutta en uhriutuja. Oletko sinä Jari Sarasvuon reinkarnaatio?