Miksi kukaan haluaisi sitoutua tai tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia seurustelun suhteen nuorena?

huono ikisprovo.

Ihmsen kuuluu elää just omansa näköinen elämä. Ei kuulu elää toisten odotusten mukaan.

Porvoosta kajahtaa, mutta menköön. Rakkaus saa ihmisen tekemään kaikenlaista kummaa.

Koska arvostamme enemmän tasapainoista elämää ja kestäviä ihmissuhteita kuin "seikkailuja", jotka tuovat mukanaan epävarmuutta, ovat arvoiltaan pinnallisia ja saattavat kostautua myöhemmin esim. vaikeutena sitoutua, kun mikään ei enää riitäkään. Lapsuuteni moni ihmissuhde oli turvaton, ja moni ihminen on kadonnut elämästäni. Siksi haluan vakaan parisuhteen, jossa molemmat panostavat luottamukseen, turvallisuuteen ja ovat valmiita tekemään töitä suhteen eteen, solmimaan kompromisseja ja kasvamaan ihmisinä. N21, saman kanssa 5 vuotta yhdessä.

Ihan yhtälailla sillä "seikkailulla" voi pilata elämänsä. 

Oletko kuullut rakkaudesta?

Koska se tekee meidät onnelliseksi. Minä ja poikaystäväni ollaan 18- ja 19-vuotiaita ja yhteenmuutto on ensivuonna edessä. Olemme molemmat hyvin saman henkisiä, ajatellaan asioista usein samalla tavalla ja molemmat yhtä sitoutuneita tähän. Minä ainakin tykkään ajatella niin että tässähän parhaillaan elämme elämämme isointa seikkailua ;)

Provohan tää on mutta menkööt. Törmäsin mieheeni kun oltiin 20-vuotiaita, rakastuimme palavasti ja aloimme seurustella. Muutaman vuoden päästä menimme naimisiin. Kaduttaako? Ei. En ole edelleenkään, 37-ikävuoteen mennessä tavannut ketään jonka kanssa haluaisin olla enemmän kuin mieheni, kukaan muu tapaamani ei ole ollut niin hyvin samalla aaltopituudella. Tämä on myös syy miksi suhde ylipäänsä alkoi, vaikka olin ajatellut että haluan viettää jonkun aikaa vapaata sinkkuelämää. Sunnitelma muuttui kun tarpeeksi sopiva tyyppi sattui kohdalle.