Kaikki tietämäni ikisinkut on joko rumia tai sosiaalisesti vammaisia tai molempia

Entä jos HALUAA jäädä ikisinkuksi?

Juuh

Luule mitä haluat.

Ei luulisi sinua rasittavan, koska sinä olet upean näköinen ja sinulla on käsittämättömän kaunis/komea puoliso. Sinun ei tarvitse pelätä sitäkään, että joku ruma ikisinkku onnistuisi houkuttelemaan puolisosi sinulta pois. Ota siis ihan rennosti.

Oon ruma ja sosiaalisesti vammanen mut enpäs oo sinkku!

Olen ikisinkku ihan omasta tahdosta. En ole ruma. On hyvä työpaikka ja elämä muutenkin mallillaan.

Tunnen kolme ikisinkkua, joista kaksi on sosiaalisesti vammaisia (minä toisena mukaanlukien). Ulkonäöltämme olemme keskivertoja ja rumemmatkin ovat suhteissa.

Ainoastaan yhden sinkkuutta ihmettelen, koska kyseessä on nätti, sosiaalinen ja kokonaisuudessaan ihan huippunainen. Ja silti tapailuissa käynyt huonosti...

ap-

Aloituksestasi päätelleen, olet itse molempia, vammainen ja ruma, lisäksi tyhmä ja kateellinen turhantoimittaja, joka kadehdit lapsettomia ja kuulut niihin av-mammoihin, jotka yrittävät mulkkunsa (kakaransa) työntää minne vaan joku huolii. t perheellinen

Titämäni ikisinkku on äärimmäisen komea, sosiaalisesti älykäs ja muutenkin mukava. Mitä opimme tästä? No emme paljon mitään.

Olen nähnyt tällaisen provon ennenkin. Tiedän senkin, kuinka ketju etenee:

- Kaikki tietämäni ikisinkut on joko rumia tai sosiaalisesti vammaisia tai molempia.

- Vai niin. Minä olen ihan kivan näköinen ja kavereitakin minulla on, mutta viihdyn kotona omissa oloissani enkä halua parisuhdetta.

- Minähän sanoin että sinä olet sosiaalisesti vammainen!

Ei maksa vaivaa.

Usein sanotaan puolustukseksi, että "en mä suhdetta halunnutkaan koskaan".

No, meitä ikisinkkuja, jotka suhteeseen olisivat halunneet on olemassa. Missä muualla voi vika olla kuin itsessä kun ei miehille ole kelvannut parisuhteeseen? Niinpä.

Sos.vammainen täällä moi

Kummasti aloituksen kaltaiset totuudet saavat alapeukkua, vaikka juuri aamulla yhdessä ketjussa viesti, jossa todettiin miten esim. kaunis nainen voi valita kumppaninsa monen miehen tarjonnasta ja tällainen viesti sai kymmeniä yläpeukkuja :D

Jep, tai siis mä ainakin olen. Ruma ja aina väärässä paikassa tekemässä noloja ja vääriä juttuja. Ja ikäneito olen, 50v. 

(Mut ei se mitään. Olen onnellinen. Vääriä juttuja tekemällä olen onnistunut saamaan aikaan melkomoisen kasan rahaa, sillä aikaa kun muut ovat tehneet niitä oikeita, korrekteja asioita. Ja ystävät (ja jopa ne muutamat miehet) haluavat olla kanssani ihan luonteeni ja käytökseni takia, ulkonäöstäni huolimatta ;-)). )

Olikohan nyt hieman yleistyksen makua, tai sitten ap:lla on ihan omat piirit.

Tunnen useampia sinkkuja, kauniita,joku heistä  jopa poikkeuksellisen kaunis, erittäin sosiaalisia ihmisiä.

Heidän kohdallaan kyse on ollut omasta valinnasta, kysyntää ei ole puuttunut.

E, en itse kuulu heihin. Olen avioitunut jo melko nuorena ja olen parheellinen.

Miksi joidenkin sinkkuus tuntuu olevan toisille ongelma?

Miksi ylipäätään se, että toisten elämänvalinnat ovat erilaisia kuin omat, antaa aihetta asian pohtimiseen, useimmiten negatiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi joidenkin sinkkuus tuntuu olevan toisille ongelma?

Miksi ylipäätään se, että toisten elämänvalinnat ovat erilaisia kuin omat, antaa aihetta asian pohtimiseen, useimmiten negatiivisesti?

Oikeassa elämässä tuntuu olevan myös ongelma. Enpä ole pariin viimeiseen vuoteen tavannut yhtäkään miestä, jolle sinkkuuteni ei olisi ollut ongelma ja ihmettelemisen aihe. Ja aina pitää alkaa etsimään niitä syitä miksi olen sinkkunainen, rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan puolustukseksi, että "en mä suhdetta halunnutkaan koskaan".

No, meitä ikisinkkuja, jotka suhteeseen olisivat halunneet on olemassa. Missä muualla voi vika olla kuin itsessä kun ei miehille ole kelvannut parisuhteeseen? Niinpä.

Miehiäkin on ikisinkkuja ja toiset vieläpä hyvännäköisiä ( ei vain haluta sitoutua eikä perhettä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan puolustukseksi, että "en mä suhdetta halunnutkaan koskaan".

No, meitä ikisinkkuja, jotka suhteeseen olisivat halunneet on olemassa. Missä muualla voi vika olla kuin itsessä kun ei miehille ole kelvannut parisuhteeseen? Niinpä.

Miehiäkin on ikisinkkuja ja toiset vieläpä hyvännäköisiä ( ei vain haluta sitoutua eikä perhettä).

Sanoinko ettei olisi? Luetun ymmärtäminen taas hakusessa :D Että voi olla niiiiiiiiiiiiin vaikeaa ymmärtää yksinkertaisetkin kommentit.

Introverttiys taitaa mennä tohon sosiaalisesti vammainen -kategoriaan?

Mä en vaan kestä ajatusta että joku toinen "omistaisi" minut, niinkuin miehillä on tapana ajatella, että omistavat sen puolisonsa ja saavat määräillä mitä se nainen saa tehdä ja minne se ei saa mennä, ketä ei saa tavata jne. Introverttinä en jaksa jakaa itseäni kenenkään kanssa tai ottaa käskyjä vastaan keneltäkään joka luulee voivansa hallita minua, niin siksi välttelen parisuhdetta kuin ruttoa.