Onko muita? Minut puettiin lapsena huonosti, vaatteet usein paikattuja, värit eivät stemmanneet.

Ja todellakin pyrin toimimaan täysin vanhempieni vastakohtana... tietyissä asioissa olen ehkä mennyt äärimmäisyyksiin, esim. kodin siivouksessa olen äärimmäise tarkka ja vähän hysteerinenkin. Lapsuuteni kodissa vilisi kaikenmaailman toukkia yms. ihan silkasta siivottomuudesta :-((((

Osa lastenvaatteista oli vanhoja, varsinkin kun olin kolmas. Silti aina kauniita, oikeankokoisia, pestyjä ja silitettyjä. Tukat nätisti leikattu ja kammattu. Koti siisti ja kaunis.



Meillä on ihan samat metodit käytössä kuin minun lapsuudenkodissani. Arvostan niitä.

Minulla oli lapsena kyllä yleensä (ainakin muistaakseni) ihan ehjät ja taatusti puhtaat ja silitetyt vaatteet, mutta värien yhteensopivuus oli vähän niin ja näin. Voihan tosin olla, että valokuvissa näkemäni vaateyhdistelmät ovat nimenomaan minun itseni valitsemia, eivätkä vanhempieni, mutta joka tapauksessa olen nykyään todella tarkka siitä, että lapsillani on yhteensopivat vaatteet, ja tietysti puhtaat myös. Silitystä en juurikaan harrasta, toisin kuin äitini, joka on vasta viime vuosina oppinut olemaan silittämättä joka ikistä yöpaitaa ja kotikauhtanaa. ;)



Tuo riitelemisasia menee meillä myös juuri päinvastoin kuin lapsuudenkodissani, mutta toisinpäin kuin ap:lla. Omat vanhempani " riitelivät" enimmäkseen painostavalla mykkäkoululla, kun taas itse olen riidellessäni räiskyvä ja tuon suuttumukseni kovaan ääneen esiin. Toisaalta osaan myös pyytää anteeksi puolisoltani lastemme kuullen, mitä taas en muista lapsuudenkodissani kuulleeni.

Äitini osti ale-lapuin merkittyä ruokaa, minä en sellaisia syö! Meitä kiellettiin tulemasta kahvipöytään jos oli vieraita, minä kannustan lapsiani tulemaan esille kun on vieraita. Isä löi heti maahan jos joku kehui meitä. Minä kehun ja kannustan lapsiani, sillä itselleni kehittyi heikko itsetunto, lapsillani on onneksi vahva itsetunto ja he ovat sosiaalisia. En haluaisi heistä sellaisia, kuin itse olin lapsena.

vähän vain inahdin, nyt lapselleni haluan opettaa ettei kaikkea voi saada mitä haluaa!

Arkena sain pitää pääni, juhliin äiti pakotti pukeutumaan mekkoon ja kouluun siististi. Välillä lahjoi sopa käyttämään kummeilta lahjaksi saatuja vaaleanpunaisia vaatteita, joita inhosin.



Ja tämä on periytynyt, nyt tappelen aivan samoista asioista tyttäreni kanssa ja yritän epätoivoisesti pitää hänet julkisilla paikoilla edes kohtuullisen siisteissä vaatteissa tytön haratessa vastaan.



Muutenkin olen erittäin tyytyväinen saamaani kasvatukseen ja kasvatan omia lapsiani samalla tavalla. Keskustellen, järkeillen ja lastenkin mielipiteet huomioonottaen. Kunniassa ovat myös lapsuudenkotini urheilullisuus, luonnonkunnioitus ja lapsille vastuunanto.

monesti ruuat puoleen hintaan jo kaksi päivää ennen viimeistä käyttöpäivää. Ei ale-lappu pilaantunutta tarkoita. ;)

Vierailija:

Äitini osti ale-lapuin merkittyä ruokaa, minä en sellaisia syö!

Ja eräästä toisesta ketjusta tuli mieleen: omat koulukuvat jäivät usein lunastamatta... Näin ei tule käymään omien lasten kanssa.

Mulla oli aika paljon käytettyjä vaatteita, uusia sain harvoin. Ja vaatteita oli vähän, muistan että esim. yhtenä talvena mulla oli vain kahdet pitkät housut, ja molemmat oli farkkuja. Toppahousuja olisin tarvinnut.

Mutta aina vaatteeni olivan ehjiä ja puhtaita.



En tiedä johtuuko nyt juuri siitä, mutta kyllä mä tykkään vaatettaa lapseni nätisti ja kunnolla. Huolin myös vanhoja vaatteita kavereilta ja ostan kirppiksiltä, mutta pääasiassa lasten vaatteet on heille itselleen ostettuja ja uusia.