Lastensuojeluilmoitus lapsen tekemänä?

Niin ja vielä että kuinka vakasti he siellä tällaisen asian ottavat ja kannattaako ilmottaa sinne kirjallisesti vai soittamalla?

Voit tehdä nimettömän ilmoituksen itsestäsi. Millaisista asioista isäsi suuttuu ja miten? (Huutaako, haukkuuko, käyttääkö väkivaltaa?)

Soittaisin ensin sinne auttavaan puhelimeen. Jos ei auta niin jätä ihmeessä lastensuojeluilmoitus. Sinunkannattaa kuitenkin miettiä omaakin käytöstäsi. Se ei ainakaan auta tilanteessa millään tavalla.

Huutaa ja haukkuu useimmiten mitään aikaansaamattomaksi ja tyhmäksi ja avuttomksi jne. varmasti jokainen lähellä oleva naapuri on kuullut hänen huudon, sen verta äänekästä se on.

Jos tilanne on kriisiytynyt niin pääsisitkö esim. spr:n turvataloon? Sinne voi hakeutua vaikka ei olisi akuuttia väkivaltaa.

Minkälaista apua sä sieltä haluat?

Kyllä sä kiinni jäät, mutta mitä sitten?

Tai opettele kirjoittamaan/puhumaan toisin, mieti perusteet tarkkaan, riitely ei sinänsä ole ls-asia, mutta voi toki olla.

No siis haluisin että ne vois käydä mun kaa tätä asiaa läpi ja miettiä että missä jatkaa ja tälleesti, en oikee osaa kuvailla mutta sossut oli eka mikä tuli mieleen ku apua koitan hakee niinku itteni puolesta

Tee vaan itse itsestäsi ilmoitus. Koska olet yli 12-vuotias, eivät he voi ilman sinun lupaa kertoa, että sinä teit ilmoituksen. Tietoon pääsee käsiksi vain sossu, hänen esimiehensä ja muut tarvittavat lastensuojelun työntekijät.

Mulla oli teininä ihan samanlaiset fiilikset. Voithan sä varmaan tehdä ilmoituksen, mutta onko siinä loppupeleissä mitään järkeä? Suosittelen, että kannat itse itsestäsi vastuun, jos isän nipotus ärsyttää. Siispä: lopeta lintsaus, juominen ym. teinipelleily. Vuoden päästä voit hakea kouluun toiselle paikkakunnalle, jolloin voit hankkia oman kämpän. Toki joudut tekemään osa-aikatöitä pärjätäksesi, mutta ei se elämä aina niin kivaa ole.

Jos sä keskuistelua haluut ota yhteysa koulusi kuraattoriin. Se hankkii tarvittavan avun. Sossuun mennään vasta kuin koulun apu ei auta.

Kannattaisi ehkä ensin mennä juttelemaan ihan koulun terveydenhoitajalle, hän osaa auttaa tai sitten ohjaa sinut koulusi kuraattorille. Heilläkin on vaitiolovelollisuus. Tiesithän, että lastensuojeluilmoitus ei ole ihan leikin asia ja sillä on tosissaan seuraamuksia. Siksi sinun ehkä kannattaisi ensin jutella asiasta luotettavan aikuisen kanssa. Voitte sitten yhdessä miettiä miten kannattaa jatkaa eteenpäin, luultavasti saisit apua helpommin ja nopeammin terveydenhoitajan kautta.

Kiitos tästä, ei tullutkaan tuo kuraattori mieleenkään mutta koitan ensin sitä ja katsolleen sen jälkeen sitä ilmoitusta, jos se vielä sillon on tarpeellinen

Mitäpä jos kävisit juttelemassa asiasta ensin koulukuraattorin, -terkkarin tai - psykologin kanssa. Heillä on varmasti riittävä ammattitaito ja kokemus neuvoa sinua tilanteessa. Voit varmistaa heiltä salassapitovelvollisuuden jne ennen kuin avaudut, jolloin sinun on ehkä helpompi kertoa tilanteesta.

Riippuu hieman koulusta, mutta joskus myös sieltä voi saada vähän apua ja nopeammin. Tällöin ei ainakaan heti tarvitse huolehtia siitä mitä isä sanoo, kun sossu ottaa yhteyttä ja oma olosikin helpottuu, kun pääset keskustelemaan. Kertomasi perusteella sossusta avun saanti voi kuitenkin kestää tovin pidempään. Joten rohkeasti juttelemaan koulun kautta!

Koulut ja nuoristoimi tekevät yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Voit  myös tehdä suoraa ilmoituksen itsellesi kunnan sosiaalitoimeen, lastensuojeluun, mutta voit ottaa asian puheeksi myös koulussa. Koulussa on terveydenhoitajat ja kuraattorit sitä varten. Voit puhua myös opettajalle. Onko sinulla jotain luottohenkilöä elämässäsi? Myös hän voisi auttaa.

Joka tapauksessa. Tsemppiä sinulle kovasti.

Niin koulukuraattorihan on koulun sosiaalityöntekijä. Sitä ei vaan moni tajua, vaan kuraattori sotketaan usein psykologiksi, epämääräiseksi sihteeriksi tms... Sinne vaan hänen juttusilleen ja ohjaa/neuvoo sua siitä eteenpäin. Varmasti joudut kuitenkin isäsi kanssa tästä myös yhdessä (kuraattorin ohjauksella olettaen) keskustelemaan. Mutta sun ei siis tarvi tehdä mitään radikaalia lasu-ilmoitusta eikä nimettömänä pysyttely sinänsä auta asiaa, sillä se tulisi varmasti jossain vaiheessa esille asioiden käsittelyss ja isäsi saisi tietää/tajuaisi sinun ottaneen asian ekana esille. Mutta kyllä ne sossut sun tosissaan ottaa, älä sitä murehdi! He lähtevät kartoittamaan tilannetta, se on jo heidän velvollisuutensa. Heidän on kuitenkin tarkasteltava asiaa myös isäsi näkökulmasta ja kuultava molempia osapuolia, joten älä turhaudu alussa, vaikka vaikuttaisi siltä ettei sinua ymmärretä. Ymmärrät varmaan itsekin, että monet nuoret saattavat tahallisesti aiheuttaa vanhemmilleen vain harmia ja kapinoida heitä vastaan, jolloin tällainen lapsen itse tekemä ilmoitus/aloite on lähtökohtaisesti aika tulkinnanvarainen.

Mäkin alottaisin kuraattorista.

Jouduin itse teininä tekemään itsestäni lasun, en muuten olisi päässyt ulos alkoholistiperheestä, missä minua hakattiin monta krt viikossa (väkivalta lasta kohtaan ei silloin ollut vielä rikos). Se pelasti henkeni.