Jätätkö sinäkin omat vanhempasi, tai isovanhempasi yksin?

Jätän. Ja saavat syyttää ihan itseään.

He ovat jo poissa tästä maailmasta. Mutta en jättänyt yksin. Ilman heitä ei olisi minuakaan.

En.

Isovanhempani kuolivat jo ollessani lapsi. Omien vanhempieni kanssa vietän muutaman viikon päästä jo 54:nnen kerran yhteistä joulua <3

En jätä ainakaan jouluna. Muuten asun kyllä satojen kilometrien päässä ja tulee nähtyä vain kolmesti vuodessa.

Kyllä ja ei. Kun aduu tuhansien kilometrien päässä ei voi kokoajan kyläillä. Onneksi on puhelimet ja skype, ja jouluisin ainakin nähdään.

En jätä. Äidin luona käyn varmaan vähän turhankin usein ja isovanhempien luona pyrin vierailemaan viikottain.

Syyllistelyä ja sillä manipulointia, vaan mikä onkaan historia joidenkin ihmisten harkittujen valintojen takana. Onhan mainos tosi surullinen, mutta aivan yksipuolisesti kerrottua! For dummies.

Joo, kyllä jätän ja siihen on syynsä. Sitä saa mitä tilaa.

Juu, äitini saa kuolla ihan keskenään.

Kidutti ja hakkasi minua, alisti ja haukkui.

Äiti kuoli työikäisenä sairaskohtaukseen. Isästä pitää lähempänä asuvat huolta, itse käyn monen mielestä aika usein huomioon ottaen satojen kilometrien välimatka ja oman lapsen sairaus. 

Isovanhemmat ovat kuolleet kun olin teini-iässä ja omien vanhempien kanssa en ole ollut vuosikymmeneen missään tekemissä. Ei kiinnosta miten pärjäävät.

Kyllä jätän. Äitini on mielisairas joka kieltäytyy hakeutumasta hoitoon. Lapsuus oli yhtä kärsimystä, aikuisuudesta saan päättää itse.

Mitä tähän nyt vastais...

Isovanhemmat kuolleet kauan kauan aikaa sitten... Isä on myös kuollut.

Äitini ja kumppaninsa haluavat viettää kahdestaan joulun, joten me lapset vietämme omien perheiden kanssa. Äitiäni kyllä tapaan viikottain ja jutellaan puhelimessa, että ei hän nyt yksin ole aina. Toisaalta ei hän hirveästi seuraa kaipaakaan.

Käyn äitini luona pari kertaa vuodessa, koska hän asuu satojen kilometrien päässä. Jouluksi ei meidän 6-henkinen perheemme hänen yksiöönsä mitenkään mahtuisi, joten joulu ei ole sen kummempi kuin muutkaan päivät. Itse hän ei voi enää matkustaa.

Asiat eivän vain ole niin mustavalkoisia, vaikka täydelliset ihmiset toki hylkäävät täysin oman elämänsä vanhenevan sukulaisen vuoksi: myydään talo, autot ja muu omaisuus, jätetään työt, eletään omaishoidontuella jne, että voidaan repiä koko perhe kodistaan ja päästään hoitamaan sukulaista hänen viimeisiksi vuosikseen.

Yleisen elämismenojen kallistumisen ja pienen eläkkeen vuoksi meidän ratkaisumme oli ottaa isovanhempi luoksemme asumaan. Ei ole enää ylsinäisellä ihmisellä varaa asua vuokralla jos ei isoa työeläkettä eikä halua yksin muuttaa kauas maalle.

Pitää Suomessakin ryhtyä suosimaan sukupolvien yhteisöllisyyttä...

Isovanhemmat on jo yhtä vaille kuollut - ja se viimeinenkin menee varmaan pian.

Minun vanhempani ovat kuolleet isovanhemmat jo kauan sitten. Keskityn hoitamaan pieniä lapsiani ilman tukiverkkoa.

Isovanhemmat ja äiti kuolleet, isää auttelen ja käyn vierailemassa pari kertaa viikossa, useammin en arkikiireiltäni ehdi. Joka aamu ja ilta kyllä soitan ja jutellaan. Välillä säälittää toisen yksinäisyys, mutta tällä mennään.. Itse opiskelen ja käyn osa-aikatöissä, ja päivät tuppaa venymään epäinhimillisen pitkiksi. Aktiivinen paimenkoirakin vaatii osansa. Harmittaa silti.

Isääni hoidin veljieni kanssa puoli vuotta kotona, viimeiset viisi viikkoa oli jo sairaalassa, kotihoito ei enää onnistunut. Äitini luona kävin kerran kuukaudessa, välimatka oli 300 km, mutta veljeni asui samalla paikkakunnalla ja kävi useita kertoja viikossa. Muut sisarukset kävi myös. Jouluksi äiti meni jonkun lapsensa luo tai joku meni äidin luo. Meillä oli vuoro vuodet.Yksin ei tarvinnut olla. Äidillä oli myös paljon läheisiä sukulaisia ja ystäviä kotipaikkakunnalla. Molemmat siis jo kuolleet.

Isovanhemmat jo kuolleet, mutta heidät hoidettiin kotona. Enon perhe hoiti äidin vanhemmat ja mun isän vanhemmat, hautaan saakka.