Miten reagoisit, jos 20-vuotias tyttäresi kertoisi olevansa raskaana ja aikovansa perustaa perheen?

Enpä mitenkään ihmeellisemmin, kun itse menin naimisiin ja sain ekan lapseni 19-vuotiaana. Ja minusta ollut elämässä oikein hyvä järjestys tämä että lapset ensin, sitten koulutus ja ura.

Sanoisin, että mitä helvettiä... että toisi nyt edes sen miehen kotiin näytille ekaksi.

Sinänsä se on kyllä tyttären oma päätös, ei minun. Mutta olisi aika omituista, jos tyttäreni - joka on nyt todellisuudessa 15-vuotias - johon minulla on hyvät ja läheiset välit, ei olisi edes kertonut seurustelevansa ensin.

Riippuu tilanteesta. Minkälainen se tytär on ja minkälaisessa elämäntilanteessa.

Olisin luultavasti onnellinen, ellei elämäntilanne oo tyyliä elämäm_koulu ja tytär 15-vuotiaan teinipissiksen tasolla.

Riippuu paljon siitäkin, millainen mies olisi, ja siitä, olisiko tytöllä kuitenkin tarkoitus myöhemmin hankkia koulutus. Voihan ne lapset periaatteessa hankkia myös ennen koulutusta ja työtä.

Olisin iloinen hänen puolestaan :)

Luultavasti puhisisin itsekseni, että olisi voinut vielä muutaman vuoden odottaa, mutta en kokisi asiakseni loukata sanomalla tällaisia ajatuksia ääneen. Onnittelisin ja yrittäisin ajatella tilannetta positiivisen kautta. Yrittäisin tukea mahdollisimman paljon esimerkiksi opiskelujen aloittamista pienten lasten kanssa, esimerkiksi hoitamalla lapsia välillä, jotta saa tenttiinlukurauhan. Valitettavasti lähipiirissäni ei ole kovin ruusuisia kohtaloita ollut noilla parikymppisenä lisääntyvillä ja siksi koittaisin tukea tytärtäni, jotta hän lapsista huolimatta uskaltaisi tähdätä korkeammalle ja saisi elämässään samanlaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat, kuin ne, jotka lisääntyvät kypsemmässä elämänvaiheessa.

Mitä kauemmin olisi perheenperustamiskumppaninsa kanssa ehtinyt seurustella, sitä helpompi asia olisi luultavasti sulattaa, sillä suhtaudun vähän nihkeästi lastentekoon epävarmalla pohjalla oleviin parisuhteisiin iästä riippumatta.

Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Nythän on se kiva juttu vielä, että voi lisätä raskausuutiseen pikantin kulttuurillisen ulottuvuuden: mies on sitten Irakista eikä mikään mörököllijuntti Hikiältä!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Nykyään? No ei ole. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 v.

Normaalia joskus 50 v sitten

Ihan ensimmäiseksi ottaisin esille asuntonsa vuokrasopimuksen. Nyt kun hän perustaa perheen, saa hän maksaa käypää vuokraa. Siitä on tehty aikanaan sopimus, nyt alkaa myös maksu eli 800 e/kk. Tähän asti on asian annettu olla. Sen jälkeen pyytäisin pois auton avaimet, perhe tarvitsee oman auton eikä enää minun autoani silloin tällöin lainaksi.

Aikuinen ihminen. Ei tuohon voi muuta sano kuin onnea ja toivottavasti pystyt elättämään ja hoitamaan lapsesi. Oisin tukena mutta en hoitaisi enkä elättäisi lasta.

Eikös tämä ole ihan normaalia amispiireissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Nykyään? No ei ole. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 v.

Normaalia joskus 50 v sitten

Olkoot keski-ikä mikä hyvänsä. Kyllä niitä kaksikymppisiä perheellisiäkin löytyy. Vaikka lapsia tekee 20-vuotiaana niin tarhaanhan ne menee jo vuoden-parin ikäisenä. Hyvin on aikaa tehdä uraa ja käydä kouluja. Harmittaa oikeastaan että jätin niin myöhään lapsen teon. Olisi ollut mukava jos itse olisi täyttänyt 40v ja tytär tai poika ollut jo 20v. Jäisi vuosia omaa aikaa reilusti senkin jälkeen kun lapset muuttaa kodista. :)

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi ottaisin esille asuntonsa vuokrasopimuksen. Nyt kun hän perustaa perheen, saa hän maksaa käypää vuokraa. Siitä on tehty aikanaan sopimus, nyt alkaa myös maksu eli 800 e/kk. Tähän asti on asian annettu olla. Sen jälkeen pyytäisin pois auton avaimet, perhe tarvitsee oman auton eikä enää minun autoani silloin tällöin lainaksi.

Täh. Aika moni kaksikymppinen asuu omillaan jo. On asunut jo vuosia. Et sitten yhtään mukavammin voisi asiaa hoitaa? Oikein vittuilumeinigillä lähtisit liikenteeseen? Et voisi auttaa häntä etsimään vuokra-asunnon? Toisaalta jos lapsi tulee niin varmaan miehensä kanssa ovat jo sellaista katsomassa jos äitinä on tuollainen tapaus.  

Musta tulee alle 40v mummo!! :D No ei vaan.. Tottakai olisin iloinen tyttäreni puolesta! Oma äitini reagoi vähän huonommin kun kerroin saman jutun hänelle vähän alle 18-vuotiaana. Ensimmäinen kommentti raskausuutisen jälkeen oli "ootko sä jo varannut aborttiajan?" ja kun kuuli ettei se tule kuuloonkaan, kävi itkemään (hänen puolustuksekseen se on hänen reaktionsa lähes kaikkeen) ja sanoi olevansa hyvin pettynyt minuun. Se eka keskustelu ei mennyt kauhean hyvin mutta kun äiti siinä rauhoittui niin viikon-parin päästä hän jo alkoi kaivella meidän vanhoja vauvan leluja vintiltä ja iloita ensimmäisestä tulevasta lapsenlapsestaan :) Mun isä taas reagoi ihanasti: "onneksi olkoon! Sä oot kyllä tosi rohkea". Olin vähän olettanut tän menevän toisin päin, että isä suuttuu ja äiti olisi vähän enemmän ok :D 

Loppu hyvin, kaikki hyvin; molemmat olivat ihan kultaa ja olivat sekä henkisenä että fyysisenä tukena koko raskauden ja vauva-ajan sekä tietysti edelleen. En voisi parempia isovanhempia lapselleni toivoa :)

Eikös 18v ole jo sen ikäinen että saa itse päättää?! Mitä mun siitä pitäisi ajatella? Oon mun 16v sanonu että en vielä sitten todellakaan halua mummiksi!!!!

AP, toivottavasti et ole sen eilisen tänne ketjun aloittaneen 20-vuotiaan äiti. Tuo 20-vuotias nimittäin kertoi, miten vanhempansa olivat raskausuutisen jälkeen raivonneet ja painostaneet aborttiin, ja tolaltaan oleva tyttöparka kyseli täällä, voiko äitinsä päättää hänen lapsensa elämästä :( Että toivon, ettet ole vetänyt vastaavia kilareita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi ottaisin esille asuntonsa vuokrasopimuksen. Nyt kun hän perustaa perheen, saa hän maksaa käypää vuokraa. Siitä on tehty aikanaan sopimus, nyt alkaa myös maksu eli 800 e/kk. Tähän asti on asian annettu olla. Sen jälkeen pyytäisin pois auton avaimet, perhe tarvitsee oman auton eikä enää minun autoani silloin tällöin lainaksi.

Täh. Aika moni kaksikymppinen asuu omillaan jo. On asunut jo vuosia. Et sitten yhtään mukavammin voisi asiaa hoitaa? Oikein vittuilumeinigillä lähtisit liikenteeseen? Et voisi auttaa häntä etsimään vuokra-asunnon? Toisaalta jos lapsi tulee niin varmaan miehensä kanssa ovat jo sellaista katsomassa jos äitinä on tuollainen tapaus.  

On sovittu, että jos kämppäänsä muuttaa joku muu, alkaa vuokranmaksu. Tähän asti saanut asua ilmaiseksi. Tietty toivon, että muuttaisi pois ja saisin laittaa asunnon vuokramarkkinoille, paras ratkaisu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Nykyään? No ei ole. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 v.

Normaalia joskus 50 v sitten

Olkoot keski-ikä mikä hyvänsä. Kyllä niitä kaksikymppisiä perheellisiäkin löytyy. Vaikka lapsia tekee 20-vuotiaana niin tarhaanhan ne menee jo vuoden-parin ikäisenä. Hyvin on aikaa tehdä uraa ja käydä kouluja. Harmittaa oikeastaan että jätin niin myöhään lapsen teon. Olisi ollut mukava jos itse olisi täyttänyt 40v ja tytär tai poika ollut jo 20v. Jäisi vuosia omaa aikaa reilusti senkin jälkeen kun lapset muuttaa kodista. :)

 

"Ihan sama mitä faktoja kerrot, asia nyt on vaan niin kuin minä väitän." Sinun on ilmeisesti hirveän vaikea ymmärtää, että ei, 20-vuotiaana perheen perustaminen ei ole normi nykyään, vaan pääasiassa perhe perustetaan paljon myöhemmin. Yritä ymmärtää ero yksittäisten henkilöiden ja väestötason toimintatapojen välillä.

Olisin tosi yllättynyt ja murehtisin että mitä tästäkin nyt tulee :O

Oikeassa elämässä tyttöni on 19v. ja opiskelee 1.vuotta yliopistossa ja osti juuri yksiön.

Poikakaverikin on juuri "vaihtunut" joten vauva kyllä sekottaisi kuviot.