Lue keskustelun säännöt.
Vesimies äitinä
16.04.2007 |
Millaisia kokemuksia? Oletko itse? Mitä olet sivusta seuraajana huomannut?
Kommentit (14)
Vierailija:
Minulle riittää hyvän päivän tutut. Toisaalta suurpiirteinen, toisaalta hyvin pedantti. Olen äärimmäisen empaattinen. Korostan lapselleni aina hyvine tapojen merkitystä ja hän ne osaakin. Leikkiä en jaksa, kärsivällisyyteni ei riitä jollain pikkuautolla näpertelyyn. Piirtelen, leivon, luen, ulkoilen lapsen kanssa mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on kyse asioista jotka piti olla sovittu, kannustava, hyväksyn erilaisuuden, ehkä vähän niuho periaatteellisista asioista, muuten joustava ja hyvin laajakatseinen...muutamia asioita itsestäni mainiten...en mitenkään palvo lapsiani ja pidä heitä muita parempana. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo on minun mottoni, jonka haluan lapsilleni välittää.
Kuvittelin aina, että olisin kylmä ja vähän etäinen äiti, koska olen sellainen ollut seurustelusuhteissa.
Kuitenkin olen erittäin rakastava äiti. Kerron lapselleni joka pv kuinka rakastan häntä. Halitaan ja pussataan paljon. korostan lapseni onnistumisia. opetan hyviä tapoja.
Matkustelemme paljon. koko ajan voisi lähteä ulkomaille, jos olisi rahaa. lapseni ei ole vielä edes 4v ja leikeissä vilisee Lontoo, New York etc.
En kaipaa sydänystäviä. En halua joka pv " hengailla" jonkun kanssa. Rauhallinen kotielämä riittää. Olen yh-äiti, enkä kaipaa seurustelusuhdetta. lapseni on aina etusijalla.
Joo mä olen itse vesimies äiti ja mua inhottaa itsessäni se että olen hyvin temperamenttinen äitinä. Käämi palaa tosi nopeesti lapsen kaa vaikka muuten olenkin tosi lungi. Harmillisesti kiroilen tuolloin aika lailla, muutoin en tietysti temperamenttia lapselleni näytä. Muuten koen olevani tosi ihana ja huolehtivainen äiti. Pinnaa saisi olla joskus vaan enemmän, onneksi lepyn tosi nopeaa ;-)
itsensä hyvin tuosta edellisestä kuvauksesta!
Vierailija:
Pidän itseäni hyvänä äitinä. Ainoa miinuspuoleni on temperamenttinen luonteeni - kiivastun helposti, mutta lepyn myös nopeasti. Osaan myös pyytää anteeksi. Hellin ja halin todella paljon. Kerron lapselleni kuinka paljon rakastan monta kertaa päivässä. Olen idealistinen maailman parantaja, kuljen omia polkujani. Seurallinen ja sosiaalinen, meillä on laaja äiti-lapsi -ystäväverkosto. Tosin nämä ystävyyssuhteet ovat aika pinnallisia, en kaipaa läheskään kaikista ihmisistä syvällistä ystävää. Minulle riittää hyvän päivän tutut. Toisaalta suurpiirteinen, toisaalta hyvin pedantti. Olen äärimmäisen empaattinen. Korostan lapselleni aina hyvine tapojen merkitystä ja hän ne osaakin. Leikkiä en jaksa, kärsivällisyyteni ei riitä jollain pikkuautolla näpertelyyn. Piirtelen, leivon, luen, ulkoilen lapsen kanssa mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä on kuin teillä muillakin. En tosin koe olevani 2:n kaltainen, toivottavasti lapseni ei koe minua noin sillä halailen puissailen jne tosi paljon.
Olen myös aika kunnianhimoinen äiti sillä lapsi on kaikki kaikessa. Haluan että lapsi on luokkansa paras ja menestyy koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kiivastutte? Menettekö hakkaamaan toiseen huoneeseen päätänne vai annatteko tulla tuutin täydeltä samantien? Lasten reagointi kiivastumiseenne?
t:AP
vähän väliä pitää muuttaa tai vaihtaa työpaikkaa. Tai ainakin suunnitella jompaa kumpaa. Lapseni on 3 v, ja asumme jo neljännessä osoitteessa hänen aikanaan. Tosin pari muuttoa on ollut pakon sanelemia (mm homeongelma). Matkustaa täytyy koko ajan, jos ei muuta niin ainakin risteilylle - jonnekin pois kotoa vaan. En kykene enkä halua tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, katsotaan, mitä eteen tulee ja eletään sitten sen mukaan. Voisin vaikka pakata laukkuni ja muuttaa ulkomaille. Olen myös yh, en kestäisi että koko ajan pitäisi olla jonkun kanssa (mies). Kun lapsi nukkuu, se on MINUN aikaani, haluan olla yksin, en ole valmis jakamaan sitä aikaa kenenkään kanssa. Haluan tehdä päätökset itse. En jaksaisi koko ajan olla kyselemässä jonkun toisen aikuisen mielipidettä. MINÄ tiedän parhaiten, joten MINÄ päätän ;) Olen itsekäs omasta ajastani. Olen kykenemätön/haluton sitoutumaan mihinkään pitkäksi aikaa.
Onkohan temperamenttisuus meille vesimiehille tyypillistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole temperamenttinen. Yritän olla huutamatta lapselleni. Olen huomannut, ettei huutamisesta ole juurikaan hyötyä. Yritän järjellä selittää asiat. Huudan harvoin, mutta kun huudan niin sitten huudan aiheesta.
Sitä itsekkyyttä tosin löytyy. Siksi varmaan tuli avioerokin. En myöskään suunnittele eteenpäin asota, ainakaan pitkälle. Reilun puolen vuoden aikana olemme ottaneet kaksi äkkilähtöä etelään. Viime tingassa reissuun ja majoituksella ei ole ollut väliä. Kunhan vaan on päässyt jonnekin:)
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miinuksena äitinä koen olevani jatkuvasti tekemässä jotain ja huomaan ettei omat lapseni osaa olla paikoillaan. Eli minä en koskaan istuskele sohvalla, vaan teen koko ajan jotain. Lasten kanssa oleilu on juuri sitä että tehdään yhdessä jotain, mutten osaa istua leikeissä.
Olen myös ehkä liian paljon äiti, eli mies valittaa monesti kuinka lapset menee kaiken edelle. Ja että mun täytyis ottaa aikaa itsellenikin, kyllä ne lapset pärjää isän kanssakin.
Hän oli / on äitinä
KYLMÄ
KESKITTYNYT VAIN KAVEREIHINSA (ei siis esim. kotiin ja perheeseen)
EI OSAA TUKEA OIKEALLA TAVALLA - EI OMAA EMPATIAA
Mutta on kummallisen onnekas omassa elämässään; vaikka kuinka sössisi aivan kaiken, laskeutuu aina kuin kissa jaloilleen - en voi koskaan lakata ihmettelemästä tätä asiaa.
Ei mikään äidillinen tyyppi siis, better of kun vain pysyttelisi sinkkuna ja lapsettomana. Miksi, ap, tätä kysyt?
Pidän itseäni hyvänä äitinä. Ainoa miinuspuoleni on temperamenttinen luonteeni - kiivastun helposti, mutta lepyn myös nopeasti. Osaan myös pyytää anteeksi. Hellin ja halin todella paljon. Kerron lapselleni kuinka paljon rakastan monta kertaa päivässä. Olen idealistinen maailman parantaja, kuljen omia polkujani. Seurallinen ja sosiaalinen, meillä on laaja äiti-lapsi -ystäväverkosto. Tosin nämä ystävyyssuhteet ovat aika pinnallisia, en kaipaa läheskään kaikista ihmisistä syvällistä ystävää. Minulle riittää hyvän päivän tutut. Toisaalta suurpiirteinen, toisaalta hyvin pedantti. Olen äärimmäisen empaattinen. Korostan lapselleni aina hyvine tapojen merkitystä ja hän ne osaakin. Leikkiä en jaksa, kärsivällisyyteni ei riitä jollain pikkuautolla näpertelyyn. Piirtelen, leivon, luen, ulkoilen lapsen kanssa mielummin.