Lue keskustelun säännöt.
Aioin tappaa itseni edellisyönä...
29.11.2015 |
Olen ajanut itseni tilanteeseen, josta ei ole enää ulospääsyä.
Reilu vuosi sitten olin onnellisesti yhdessä mieheni kanssa. Oma talo ja lapset. Yhdessä nuorista asti.
Sitten tapahtui jotain, joka muutti kaiken. Firman juhlissa yksi asia johti toiseen ja päädyin suutelemaan työkaverin kanssa. Maanantai meni töissä punastellen ja anteeksipyydellen. Olimmehan molemmat varattuja ja meillä on järjetön ikäerokin.
Päivät kuluivat.. Minä vain en unohtanut. Mitään salaista suutelua työmaalla ja kosketuksia ohimennen ei koskaan tapahtunut. Mies oli ihana. Osasi sanoa juuri ne oikeat sanat. Juttelimme paljon.
Mies löi jarrut pohjaan ja olisi halunnut lopettaa. Kuitenkin tilanne jatkui...Ei siis mitään sänkyjuttuja koko aikana. Ihania suudelmia ja semmoista hullua huumaa. Taannuin viisitoistavuotiaaksi.
Lopulta tilanne ajautui siihen että minun oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Oletin että tilanne menee kuin kaikki aina vakuuttivat;"Poissa silmistä, poissa mielestä". Mutta tilanne vaan paheni. Aamulla ensimmäiseksi ajattelin tuota miestä, illalla viimeiseksi. Ajoitin lenkkini niin, että voisin nähdä hänet kun hän lähtee töistä. Oma mies ei enää kiinnosta seksuaalisesti. Kaikki ajatukseni on jatkuvasti tuon toisen miehen luona.
Olen itkenyt enemmän kuin elämäni aikana koskaan ennen. Yksin. En voi kertoa tästä koskaan kenellekään. Tätä on jatkunut nyt vuoden
Selvää on,että miehellä ei ole tunteita ja hän ei aio erota koskaan mutta viikonloppu oli se, joka katkaisi kamelin selän. Minulla oli jo avaimet taskussa ja olin lähdössä ajamaan itseni kuoliaaksi.
Tätä tilannetta ei voi korjata.
Huoraksi haukkumisenne ei tunnu miltään. Piti vain saada oksennettua tämä ulos.
Kommentit (38)
Olet rakastunut pilvilinnakuvitelmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näet itsemurhan parempana vaihtoehtona kuin terapian?
Lääkärikin vois auttaa, jos tuo rakastumisesi onkin oikeasti maniaa.
Aika lapsellista, ei hyvältä näytä.
Vierailija kirjoitti:
Aina voit aloittaa alusta ja nyt kestävälle pohjalle. Hakeudu terapiaan, arvon lastesi parhaaksi, hanki koulutus ja työ. Hanki elämä. Kovasti töitä edessä.
Terapia poissuljettu vaihtoehto. En voi kertoa tästä koskaan kenellekään. Minulla on koulutus ja työ.
Mikään ei tunnu miltään. Oikeasti. Kyyneleet tulee aina kun olen yksin. Miehen ja lasten aikana en voi itkeä. Itken pitkillä lenkeillä. Juoksen itseni näännyksiin ja itken. Koskaan en ole tuntenut näin ketään kohtaan. En koskaan. Tilanne on saatanan sairas ja totaalisen mahdoton.
-ap
Miten sä nyt suurentelet tätä asiaa?
Sulla on koulutus, työ, lapset.
Jos nyt eroat, niin mitäs sitten? Olet eronnut, kuten 50% kansasta muutenkin.
Terapeutut ovat vaitiolovelvollisia, joten ei ole mitään syytä olla kertomasta asiasta terapeutille.
Mikä tässä jutussa nyt on muka noin vakavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näet itsemurhan parempana vaihtoehtona kuin terapian?
Lääkärikin vois auttaa, jos tuo rakastumisesi onkin oikeasti maniaa.
Koska olen umpirakastunut. En mieti ketään muuta kuin tuota miestä. Koko ajan. Itsemurha lopettaisi tämän kaiken kerralla. Tuota miestä en tule koskaan saamaan ja millään muulla ei tunnu olevan väliä. Se on minulle liian tärkeä.
Vaikka miten päin koittaisin ajatelka, elämä tuntuu koko ajan puolikkaalta ja jokainen päivä ilman häntä merkityksettömältä. Olen tämän vuoden aikana käynyt kaikki vaihtoehdot läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sä nyt suurentelet tätä asiaa?
Sulla on koulutus, työ, lapset.
Jos nyt eroat, niin mitäs sitten? Olet eronnut, kuten 50% kansasta muutenkin.
Terapeutut ovat vaitiolovelvollisia, joten ei ole mitään syytä olla kertomasta asiasta terapeutille.
Mikä tässä jutussa nyt on muka noin vakavaa?
Mitä se eroaminen auttaa? Kökötän yksinäni jossain kapisessa kunnan vuokraluukussa ja näen lapsia kahden viikon välein. Kun mikään ei tunnu miltään ja mikään ei kiinnosta. Elämänilo on poissa. -ap
Yksikään mies ei ole itsemurhan arvoinen. Ajattele lapsiasi mikä suru ja loppuelämän vaikutus teollasi olisi heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu, mies ei ole sun kuvitelmien prinssi. Se on oikea tylsä tavallinen mies. Ei se oo sitä mitä kuvittelet. Rakastat pääsi sisässä olevaa haavetta. Suurta seikkailua. Et miestä oikeasti. Herää pahvi!
Olet vähän hysteerinen. Olen minäkin itseasiassa rakastunut miehen parhaaseen ystävään kuten hänkin minuun. Mitään meidän välillämme ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan, kumpikaan ei tahdo loukata miestäni eikä hajottaa perhettämme. Perseestähän tämä on, mutta joskus elämä vain on. Monet itkut olen minäkin itkenyt ja lenkeillä yksin metsässä karjunut, mutta että tappaisin itseni..? Miksi?
Terapia olisi oikeasti kohdallasi varmasti oikeasti hyvä idea, enkä tarkoita tätä mitenkään halventavasti. Neuvona vain. Et ajattele nyt kovin selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bipo.
Hakeudu psykiatrin juttusille. Tai yritä ainakin pysytellä hengissä seuraavaan maniaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä nyt suurentelet tätä asiaa?
Sulla on koulutus, työ, lapset.
Jos nyt eroat, niin mitäs sitten? Olet eronnut, kuten 50% kansasta muutenkin.
Terapeutut ovat vaitiolovelvollisia, joten ei ole mitään syytä olla kertomasta asiasta terapeutille.
Mikä tässä jutussa nyt on muka noin vakavaa?
Mitä se eroaminen auttaa? Kökötän yksinäni jossain kapisessa kunnan vuokraluukussa ja näen lapsia kahden viikon välein. Kun mikään ei tunnu miltään ja mikään ei kiinnosta. Elämänilo on poissa. -ap
Olet masentunut. Tarvitset terapiaa ja lääkityksen, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu, mies ei ole sun kuvitelmien prinssi. Se on oikea tylsä tavallinen mies. Ei se oo sitä mitä kuvittelet. Rakastat pääsi sisässä olevaa haavetta. Suurta seikkailua. Et miestä oikeasti. Herää pahvi!
Joka ilta nukahdan muistoon, miltä mies tuoksuu...miten kietoo kädet ympärille...miten nauraa...Tieto siitä, etten voi enää koskaan tuntea tuota kosketusta tai saada niitä suudelmia, on niin murskaava että sydän tuntuu pakahtuvan. On saatanan raskasta hymyillä töissä ja esittää reipasta kun jija henkäyksellä tuntuu kuin sydäntä revittäisiin rinnasta ulos.
Olen kateellinen miehen vaimolle ja tahtoisin itseni hänen paikalleen. -ap
Minäkin ihmettelin minkä ikäisen kioskikirjailijan melodraama tämä on. Todella naiivi päiväuni. JOS jostakin syystä ap on tosissaan, on oikea osoite mielenterveystoimisto. Ihan epävakaa tyyppi :O
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1360166516653
"Tunteiden keinussa Leenan oli helppo ihastua miehiin. Arvostelukyky heitti ja huuma vei mennessään, kunnes masennus taas pysäytti vauhdin.
"Silloin tuli sellainen tunne, että en jaksa enää yhtään. Että en kestä sitä ahdistusta, joka täytti mieleni kokonaan. Raastavasta tuskasta piti päästä eroon. Masennukseni oireita jo ihan ensi vaiheessa oli halu kuolla."
Leena yritti kaksi kertaa itsemurhaa lääkkeiden yliannostuksella.
Nyt hänellä on meneillään seitsemäs tasainen vuosi. Kun masennus edellisellä kerralla nosti päätään, vaihdettiin lääkkeitä.
"Tarvitsen unettavaa psykoosilääkettä ja mielialan tasaajaa. Ne pitävät taudin kurissa.""
Hyvä lainaus tuo teksti Leenasta, toivottavasti ap tunnistaa itsensä ja sairautensa.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies ei ole itsemurhan arvoinen. Ajattele lapsiasi mikä suru ja loppuelämän vaikutus teollasi olisi heihin.
tämä. Jätä ne molemmat siat!
Aina voit aloittaa alusta ja nyt kestävälle pohjalle. Hakeudu terapiaan, arvon lastesi parhaaksi, hanki koulutus ja työ. Hanki elämä. Kovasti töitä edessä.