Miksi niin moni menee naimisiin, jos kuitenkin erotaan

On nii siistii pitää häät ja olla naikkarissa, kunnes seuraavana vuonna kohtaa taas uuden elämänsä valon <3

Häät on aika hyvät bileet ja saa lahjoja

Koska naisille ei riitä yksi mies?

Minä menin naimisiin, koska olin nuori ja tyhmä. Kun tuli vaikeuksia, emme kumpikaan osanneet tehdä niille mitään. Tuli pettämistä ja holtitonta alkoholinkäyttöä molemmin puolin. Lopulta molemmat oli niin loppu, että erottiin. Ei osattu tehdä asioille mitään.

Kiitos kuitenkin entiselle miehelleni ja lasteni isälle siitä, että nykyään asiat sujuu lasten kannalta parhain päin. Arvostan häntä isänä ja ihmisenä. Varmaan rakastankin koko loppu elämäni jollain tavalla. Varsinkin nyt kun ollaan molemmat vastuullisia aikuisia.

4: Voisitko kuvitella palaavasi yhteen?

ap

Yleisin syy on se, että nainen ei enää tiedä mitä haluaa ja ei ole onnellinen juuri sillä hetkellä.

No menimme naimisiin aika pitkälti juridisista syistä, emme niinkään rakkaudesta. Yhtä hyvin oltaisiin voitu elää avoparinakin mutta muutama seikka "pakotti" menemään naimisiin. Ei tämä naimisissa olo kuitenkaan eroa avoliitosta millään tavoin, siis arkea yms. ajatellen. 

Mä ihmettelen aivan samaa. Miksei haluta tehdä töitä parisuhteen eteen ja miksei haluta sitoutua siihen?

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 18v, vanhin lapsista täyttää kohta 17v. Naimisiin mentiin 10v sitten. Meillä on ollut todella vaikeita aikoja, ollaan käyty pariterapiassa yms. Vaikka on ollut kuinka vaikeaa, meillä on aina ollut ajatus, että ero ei ole mikään ratkaisu. Toki ero hetkellisesti olisi ollut todella houkuttava, olisi päässyt nopeasti vaikeista asioista eroon, mutta onneksi molemmilla on aina ollut halu olla yhdessä.  Meillä on ollut monenlaisia ongelmia väkivallasta uhkapeleihin ja pettämiseen, mutta molemmilla omat virheemme, ei niin, että toinen olisi vain kärsinyt. Edelleen joskus keskustelemme kriisin hetkellä, mutta meillä kantava voima on aina ollut halu olla yhdessä. Ja mä en ole koskaan edes ollut varsinaisesti rakastunut mieheeni. Toki olen oppinut rakastamaan, paljonkin, enkä ikinä pois vaihtaisi :) Lapsemme eivät ole juurikaan joutuneet kärsimään ongelmistamme, mutta ovat  varmaan jotain tiedostaneet. Toisaalta hyvä on lastenkin tiedostaa, ettei elämä ole aina pelkkää onnea.

Suurin osaa ei erota kuin kuolema.

Pettäminen ja sivusuhteet on erittäin yleinen syy avioeroon. Kun luottamus menee, sitä on vaikea korjata.

Käyttäjä356 kirjoitti:

Mä ihmettelen aivan samaa. Miksei haluta tehdä töitä parisuhteen eteen ja miksei haluta sitoutua siihen?

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 18v, vanhin lapsista täyttää kohta 17v. Naimisiin mentiin 10v sitten. Meillä on ollut todella vaikeita aikoja, ollaan käyty pariterapiassa yms. Vaikka on ollut kuinka vaikeaa, meillä on aina ollut ajatus, että ero ei ole mikään ratkaisu. Toki ero hetkellisesti olisi ollut todella houkuttava, olisi päässyt nopeasti vaikeista asioista eroon, mutta onneksi molemmilla on aina ollut halu olla yhdessä.  Meillä on ollut monenlaisia ongelmia väkivallasta uhkapeleihin ja pettämiseen, mutta molemmilla omat virheemme, ei niin, että toinen olisi vain kärsinyt. Edelleen joskus keskustelemme kriisin hetkellä, mutta meillä kantava voima on aina ollut halu olla yhdessä. Ja mä en ole koskaan edes ollut varsinaisesti rakastunut mieheeni. Toki olen oppinut rakastamaan, paljonkin, enkä ikinä pois vaihtaisi :) Lapsemme eivät ole juurikaan joutuneet kärsimään ongelmistamme, mutta ovat  varmaan jotain tiedostaneet. Toisaalta hyvä on lastenkin tiedostaa, ettei elämä ole aina pelkkää onnea.

Et ole koskaan ollut rakastunut mieheesi, ja suhteessanne on ollut väkivaltaa, peliriippuvuutta ja pettämistä. En näe kyllä oikein mitään arvoa sillä, että "olette voittaneet vaikeudet ja pysyneet yhdessä" noissa olosuhteissa. Hienoa, jos itse koet näin, mutta en lähtisi nostamaan itseäni jalustalle noilla taustoilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin naimisiin, koska olin nuori ja tyhmä. Kun tuli vaikeuksia, emme kumpikaan osanneet tehdä niille mitään. Tuli pettämistä ja holtitonta alkoholinkäyttöä molemmin puolin. Lopulta molemmat oli niin loppu, että erottiin. Ei osattu tehdä asioille mitään.

Kiitos kuitenkin entiselle miehelleni ja lasteni isälle siitä, että nykyään asiat sujuu lasten kannalta parhain päin. Arvostan häntä isänä ja ihmisenä. Varmaan rakastankin koko loppu elämäni jollain tavalla. Varsinkin nyt kun ollaan molemmat vastuullisia aikuisia.

Meitä nuoria ja tyhmiä oli porukassa 70-luvun alussa  parkymmentä nuorta ja mentiin kuka kenenkin kanssa naimisiin ja näistä ihmisistä on vain yksi pari eronnut.

Vihkikaavassa sanotaan, että HALUAA rakastaa ja se ei tarkoita, että aina tanssitaan ruusuilla, mutta minä, minä, minä-tyypit eivät halua yrittää edes lasten takia.

Jatkuvasti petetään ja riidellään rahasta yms. ottakaa itseännne niskasta kiinni.

t. yksi niistä, joiden liitto on kestänyt 45v

Jos pariterapiakaan ei auta löytämään yhteyttä. Ei kai auta muuta kuin myöntää että nuoruudessani menin väärän miehen kanssa naimisiin. Luulin että meillä on yhteys mutta ei ollutkaan. Teimme töitä, olimme 10 v naimisissa mutta erosimme. Ja en voisi kuvitellakaan palaavani yhteen. Olen yksin paljon onnellisempi kun ei tarvitse odottaa toiselta mitään eikä pettyä.

Helpottiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin naimisiin, koska olin nuori ja tyhmä. Kun tuli vaikeuksia, emme kumpikaan osanneet tehdä niille mitään. Tuli pettämistä ja holtitonta alkoholinkäyttöä molemmin puolin. Lopulta molemmat oli niin loppu, että erottiin. Ei osattu tehdä asioille mitään.

Kiitos kuitenkin entiselle miehelleni ja lasteni isälle siitä, että nykyään asiat sujuu lasten kannalta parhain päin. Arvostan häntä isänä ja ihmisenä. Varmaan rakastankin koko loppu elämäni jollain tavalla. Varsinkin nyt kun ollaan molemmat vastuullisia aikuisia.

Meitä nuoria ja tyhmiä oli porukassa 70-luvun alussa  parkymmentä nuorta ja mentiin kuka kenenkin kanssa naimisiin ja näistä ihmisistä on vain yksi pari eronnut.

Vihkikaavassa sanotaan, että HALUAA rakastaa ja se ei tarkoita, että aina tanssitaan ruusuilla, mutta minä, minä, minä-tyypit eivät halua yrittää edes lasten takia.

Jatkuvasti petetään ja riidellään rahasta yms. ottakaa itseännne niskasta kiinni.

t. yksi niistä, joiden liitto on kestänyt 45v

Niin, hienoa teille 👍 meidän tapauksessa mies ei halunnut lähteä puhumaan terapiaan. Itselläni todettiin vaikea masennus juuri ennen eroa. En kertonut asiasta miehelle ollenkaan. Siinä ei haluaminen auttanut, ei ollut voimia ja taitoja taistella enää eroa vastaan.

4

Aina puhutaan siitä, että puolet avioliitoista päättyy eroon.

Mutta mitäs sitten ne loput, eli toinen puoli?

Eli joka toinen avioliitto joka solmitaan on ikuinen, minusta se unohdetaan aina kun puhutaan eroista!