Miksi stipendit annetaan kymppioppilaille?
Muutaman kerran elämässäni olen saanut stipendin ja se on ollut kielistä. Mutta kielet ovat olleet minulle aina helppoja, olen saanut ysejä ja kymppejä. Toki joutuu näkemään sen pienen vaivan, että lukee sanakokeisiin ja muistaa sanat ja opettelee ulkoa ne säännöt. Mutta muuten olen vain ollut lahjakas.
Sen sijaan esimerkiksi matematiikassa olin huono. Sain nähdä kauheasti vaivaa, että saisin sen seiskan kokeesta jos sitäkään. Paljon mieluummin olisin saanut stipendin tästä vaivannäöstä matematiikkaa kohtaan kuin jostain missä nyt vain satuin olemaan hyvin lahjakas.
Eikö ole jotenkin tyhmää jakaa stipendejä pelkän lahjakkuuden perusteella? Mielestäni olisi paljon järkevämpää antaa stipendit ahkeraille oppilaille. Toki tämä ahkeruus on vaikeampi mitata, mutta kuitenkin. Olenko ainut, joka ajattelee näin?
Kommentit (17)
Kyllä ne palkinnot tässä elämässä jaetaan siitä, että menestyy eikä siitä, että pärjää työllä ja tuskalla keskinkertaisesti. Nykyään on tosin mukavana ilmiönä tullut näitä tsempparistipendejä, joita coidaan antaa keskiarvoaan reilusti nostaneille jne. Se on myös menestymistä omalla tavallaan. Stipdendit ehkä jopa raadollisesti tuovat lasten ja nuorten elämään aikuisten realiteetteja: hyvä yritys ei riitä, vaan pitää aidosti olla hyvä, jotta pärjää ja saa palkintonsa. Tuossa viitekehyksessä toivoisin kyllä lapsille enemmänkin näitä tsempparipalkintoja, mutta jos jostain oitää karsia, niin kyllä ne huiput ja lahjakkaat ovat stipendinsä ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole jotenkin tyhmää jakaa stipendejä pelkän lahjakkuuden perusteella? Mielestäni olisi paljon järkevämpää antaa stipendit ahkeraille oppilaille. Toki tämä ahkeruus on vaikeampi mitata, mutta kuitenkin. Olenko ainut, joka ajattelee näin?
Yleensä lahjakkaat lapset ovat jo luonnostaan ahkeria ja keskittyvät tehtäviin pelkästä oppimisen ilosta. Lahjakkaat lapset saavat jopa harvemmin kehuja ponnisteluistaan kuin heikommat lapset, koska heiltä yksinkertaisesti odotetaan tiettyä suoritustasoa.
Eli, olen itse sitä mieltä, että nimenomaan lahjakkaat lapset ovat ansainneet stipendistä. Kyllä hekin joutuvat ahkeroimaan... :)
No miten sä sen arvioit, että kuka on ahkeroinut ja kuka lusmuilemalla saanut seiskan? Tai että kuinka paljon vaivaa se kympin oppilas on joutunut näkemään arvosanojensa eteen?
Mun tyttärellä on keskiarvo melkein 10 ja vaikka osa on lahjakkuutta, kyllä hän todellakin tekee töitä arvosanojensa eteen.
esim. 8. luokalla sai ruotsista heti ekasta jaksosta 10, vaikka ei ollut lukenut ruotsia ollenkaan 7. luokalla, koska asuimme ulkomailla. Todellakin joutui näkemään vaivaa siihen, että opetteli itsekseen kirjasta 7. luokan asioita ja opetteli sanoja ja kielioppia 8 lk. opetuksen rinnalla.
Sai sitten ruotsista stipendin ja ihan aiheesta.
Mun mielestä ihan hyvä juttu että arvosanat puhuu puolestaan. Arvosanoihin vaikuttaa kuitenkin paljon myös se tuntiaktiivisuus ja sillä pystyy arvosanaa nostamaan. Ja tuntiaktiivisuuden ja yleisen kiinnostuksen osoittamisella varmaan alemmankin arvosanan saaja voi sen stipendin saada, opettajahan sen päättää.
Riippuu stipendistä. Jotkut stipendit jaetaan parhaiten menestyneille.
Itse olen koulun vanhempainyhdistyksessä, joka jakaa stipendejä erilaisista syistä mm. luokan tsempparille, hyvän käytöksen vuoksi ja taito- ja taideaineissa menestyneille. Näin saadaan myös ne ei kympin oppilaat mukaan stipendien saajiin.
Ahkeruus tuottaa niitä kymppejä ja siitä sitten saa stipendin.
Vierailija kirjoitti:
Ahkeruus tuottaa niitä kymppejä ja siitä sitten saa stipendin.
Tiedän monia kympin oppilaita, jotka eivät ole koko peruskouluaikana avanneet kertaakaan oppikirjaa (mitä nyt niitä läksyjä tehdessä, jotka ovat pakollisia). Nämä oppilaat ovat lahjakkaita. Tieto omaksutaan pelkästään oppituntien aikana istuen ja kuunnellen. Toki on niitä kympin oppilaita, jotka myös lukevat kokeisiin, mutta iso osa on myös näitä, jotka eivät ole ahkeria, koska heidän ei tarvitse olla. Ja näitä oppilaita on yliopistot täynnä. Nauttivat, kun kerrankin pääsevät opiskelemaan kunnolla, kun peruskoulu on ollut heittämällä läpi.
Kenelle niitä sitten pitäisi antaa? Minunkaltaisilleni jotka sai kasin tekemättä asian hyväksi yhtään mitään? Varmaan pienellä vaivalla olisi saanut ysin tai kympin mutta enimmäkseen ei kiinnostanut joten miksi se olisi pitänyt palkita stipendillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkeruus tuottaa niitä kymppejä ja siitä sitten saa stipendin.
Tiedän monia kympin oppilaita, jotka eivät ole koko peruskouluaikana avanneet kertaakaan oppikirjaa (mitä nyt niitä läksyjä tehdessä, jotka ovat pakollisia). Nämä oppilaat ovat lahjakkaita. Tieto omaksutaan pelkästään oppituntien aikana istuen ja kuunnellen. Toki on niitä kympin oppilaita, jotka myös lukevat kokeisiin, mutta iso osa on myös näitä, jotka eivät ole ahkeria, koska heidän ei tarvitse olla. Ja näitä oppilaita on yliopistot täynnä. Nauttivat, kun kerrankin pääsevät opiskelemaan kunnolla, kun peruskoulu on ollut heittämällä läpi.
Okei, on olemassa myös lahjakkaita ja sitten näitä ahkeria, ovat sitten kympin oppilaita ja saavat stipendit. Kenelle ne matematiikan stipendit sitten pitäisi jakaa? Laiskoille ja lahjattomilleko? Eiköhän siellä jakoperusteissa ole mainittu ne syyt, joiden perusteella stipendit annetaan. Kirja käteen ja pänttäämään, pillitys seis.
Luuletko muuten että ne kympin oppilaat eivät ole ahkeria? Toki osa saa pelkällä lahjakkuudellakin kymppejä, mutta kyllä omista kouluajoistani muistan, että kyllä ne kympin oppilaat olivat kiinnostuneita ja opiskelivat ahkerasti. Osa seiskan oppilaistakin tietenkin voi lukea paljon, mutta harvemmin ainakaan omasta kokemuksestani merkittävästi enemmän kuin ne hyvin pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle niitä sitten pitäisi antaa? Minunkaltaisilleni jotka sai kasin tekemättä asian hyväksi yhtään mitään? Varmaan pienellä vaivalla olisi saanut ysin tai kympin mutta enimmäkseen ei kiinnostanut joten miksi se olisi pitänyt palkita stipendillä.
Minun mielestäni niille, jotka näkevät vaivaa oppiakseen. Ei niille, joille se oppiminen on helppoa lahjakkuuden ansiosta ja jotka saavat niitä hyviä numeroita käytännössä tekemättä juuri mitään.
Mutta kuten sanoin, olisi aika mahdoton opettajan tietää, kuka näkee vaivaa ja kuka ei :)
No minä ainakin sain 10 kymppiä peruskoulun päättötodistukseen ihan kovalla työllä. Luin tuntikausia päivässä, tein ylimääräisiä töitä ja välillä pänttäsin yötä myöten. Ei todellakaan tulleet kympit tuosta noin vain, vaan tekemällä. Ja olin stipendini ansainnut.
Eihän palkkaakaan makseta työnteosta vaan työn tuloksista.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olisi paljon järkevämpää antaa stipendit ahkeraille oppilaille.
Paljon hyviä kommentteja onkin jo tullut, mutta ongelmahan lienee 1) ettei kaikille ahkerille riitä stipendejä ja 2) mihin ahkeruuden raja vedetään.
Kumpi on ahkerampi: se joka nostaa arvosanansa viitosesta seitsemään, vai se, joka nostaa niitä seitsemästä yhdeksään?
13: Mielestäni koulua ja työelämää ei ole syytä verrata
Ei työelämässäkään palkita vaivannäöstä vaan tuloksista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän palkkaakaan makseta työnteosta vaan työn tuloksista.
No tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Hyvin harva saa palkkaa tuloksesta, melkein aina palkka maksaa työpaikalla vietetyn ajan mukaan, siitä viis mitä on touhunnut.
Tulospalkkaus koskee vasta johtajia ja ne saa yleensä hyvän korvauksen meni miten meni. Yleensä tulospakkauksen kriteerit ovat johtajan itsensä keksimiä ja yrityksen hallitus on tyhmyyttään hyväksynyt.
Minun mielestä stipendit kuuluisivat niille, jotka ovat aineesta kiinnostuneita: viittaavat, kuuntelevat tunneilla, lukevat huolella kokeisiin, tekevät lisätehtäviä ja ylipäätänsä osoittavat kiinnostusta ainetta kohtaan. Meidän luokalla ainestipendin saajat olivat nähneet paljon vaivaa kyseisen aineen, eikä oltu palkittu laiskamatoja, jotka tiesivät jo kaiken tunnilla käydyt asiat eikä tarvinnut avata kirjaa. Stipendit pitäisi kuulua/ja kuulukin niille aineesta kiinnostuneilla siihen aikaa uhranneille.
Itse sain tsempparistipendin, koska nostin viime lukuvuodesta keskiarvoa 0,8 numerolla. Tämän asian suhteen olin nähnyt vaivaa ja sen kyllä mielestäni ansaitsin:)
Niin, mistä sen näkee, onko se seiska tullut ahkeran lukemisen tuloksena vai siksi, ettei olla luettu ollenkaan? Samalla tavoin joku saa sen kympin juuri kovan työn tuloksena. Ja reilumpaa on kai palkita niitä kympin oppilaits kuin seiskan oppilaita. Jos siis numeroja katsotaan, jotain oman tason parantamisbonuksia voisi myös jakaa.