Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvaa riitaa lasten kanssa lasten asioista
24.11.2015 |
Alkaa totaalisesti kyllästyttää ja väsyttää. Jälleen kerran äänen korotusta ja mykkäkoulua ja itkua ruuasta. Joko ruoka ei kelpaa, silllä aletaan leikkiä tai se on väärän lämpöistä, väärällä lautasella jne. jne.
Seuraava riidan aihe on pelaaminen, siitä tullaan ärtyisäksi ja se johtaa seuraavaan riitaan. Jos peli on poissa, on jatkuvaa nitinää kun on niin tylsää eikä mitään tekemistä ja mikään ehdotus ei kelpaa. Mennään porukalla jonnekin tapahtumaan, lähtö on kitinää ja viivyttelyä. Paikan päällä kaikki on tylsää eikä kiinnosta.
Mies hermostuu, minä hermostun, lapset hermostuvat ja ilmapiiri on ahdistava. On kyllä moneen kertaan käynyt mielessä, että missä on se ilo ja rakkaus lapsiin. Miksi niitä on pitänyt tehdä. Pelkkää rahan menoa ja jatkuvaa pinnan kiristymistä ja perherauhan rikkoontumista niiden vuoksi. Olen niin väsynyt tähän.
Odotan sitä päivää kun muuttavat pois, ehkä sitten palaa rauha taloon ja täällä voisi vaikka viihtyä. Siihen on kuitenkin vielä jokunen vuosi aikaa, joten saa nähdä onko tämä perhe kasassa enää siihen saakka.
Kommentit (12)
Ei enää ihan pieniä vaan 9 ja 10 -vuotiaat. Tuo nuorin lähinnä on se vastarannan kiiski asiassa kun asiassa. Mikään harrastus sitä ei kiinnosta vaikka ollaan ehdotettu vaikka mitä. Olen huolissani hänen tulevaisuudestaan kun haluaa olla vain kotona:(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä että voi riidellä lapsien kanssa. Niitä komennetaan ja hoivataan. Niiden kanssa ei riidellä ja jankata. Jos lähdet lapsen kanssa samalle tasolle niin peli menetetty. Minä voin asiat lapselle selittää mutta jos jankkaa ja sanoo vastaan niin sitten keskustelu loppuu siihen.
Huh, mikä aloitus! Olenpa onnellinen lapsettomuudestani.
Lapsesi ovat "pelkkää rahanmenoa"? Sinä olet pelkkää hapen ja hiilen tuhlausta.
Jos lapset ovat jo tuon ikäisiä, niin keskusteletko heidän kanssa miten paljon? Siis ihan kahden kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti miettinyt, että elämä olisi varmasti parempaa ilman lapsia. Onhan meillä välillä kivaakin, mutta harvassa ne hetket tuntuvat olevan kaiken arjen kiireen keskellä. Kovin paljon ei edes olla yhdessä eikä meillä ole mitään hetkiä vain yhden lapsen kanssa.
Naapurissa on kaltaisenne perhe. Isä ja äiti keksivät kaikenlaista ja ihmettelevät, kun lapset ei innostukaan yhtäkkiä jostain poniajelusta tai makkaranpaistosta räntäsateessa. Sitten valitetaan lapsille, kun teille ei mikään kelpaa ja lapset ihmettelee, että miksi ei koskaan tehdä sellaista kivaa, josta he tykkään, miksi perheen kiva on aina vanhempien päättämää. Kun kysyvät lapsilta, pitää vastauksen tulla heti tai sitten äiti sanoo, että kun et keksi, mitä haluat, niin ei sitten tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että elämä olisi varmasti parempaa ilman lapsia. Onhan meillä välillä kivaakin, mutta harvassa ne hetket tuntuvat olevan kaiken arjen kiireen keskellä. Kovin paljon ei edes olla yhdessä eikä meillä ole mitään hetkiä vain yhden lapsen kanssa.
Niinpä. Mutta parasta varmaan on, että keskityt olemaan hyvä vanhempi ja samalla kehität itsellesi muuta mielekästä elämää vanhemmuuden ulkopuolella. Lasta ei kuitenkaan saa palautettua, joten omien päätösten kanssa täytyy vain elää. -4
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että elämä olisi varmasti parempaa ilman lapsia. Onhan meillä välillä kivaakin, mutta harvassa ne hetket tuntuvat olevan kaiken arjen kiireen keskellä. Kovin paljon ei edes olla yhdessä eikä meillä ole mitään hetkiä vain yhden lapsen kanssa.
Meillä se arjen sekasorto selvisi juurikin niin, että päätin olla provosoitumatta hankalassa paikassa. Otin lapsen pois tilanteesta, siis ihan käytännössä mentiin kahden kesken toiseen huoneeseen puhumaan. Aluksi se oli sitä että kiukutteli jatkui, mutta kun pidin mielen tyynenä, olin sitten vaikka ihan hiljaa, tilanne tasoittui. Lopulta pystyttiin puhumaan ihan kaikista arkipäivän asioista. Ja näin toimittiin aina kun tilanteet tuli eteen ja nykyisin arki sujuu hyvin. Niin ja pakko vielä sanoa, vaikka vanhempana ei aina siltä tuntuisikaan.. Että kannattaa muistuttaa lasta siitä, että arvostelu kohdistuu hänen käytökseen, ei häneen itseensä ihmisenä/lapsena/persoonana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten asioistako haluaisit riidellä?
hyppääpä niiden lasten kenkiin, vaihda näkökulmaa. missä mättää? ihmisiä ne lapsetkin, joilla oma persoona ja motiivit. mieti mikä oikeasti tärkeää. jos lapsella muuten sujuu hyvin, ei harrastaminen varmaan ole välttämätöntä. riittää että on kavereita ja vapaa-ajalla jotain mieleistä puuhaa. tykkääkö esim. askarrella, keräillä? älä raahaa lapsia mihinkään väkisin, vaan tehkää mieluiset jutut niiden kanssa ketkä aidosti haluavat. lapsenvahdin saa mll:ltä. sitten kun lapselta itseltään tulee toiveita, menkää! ennen kaikkea: rentoudu. hyvää vanhemmuutta on jo se, että pohdit näitä asioita.
Minkäs ikäisiä lapsukaisia? Onko ihan vaan uhmaa?