Lue keskustelun säännöt.
Millaisia tuntemuksia sinulle herää hyvännäköisestä pariskunnasta jotka tekevät lapsensa siinä toivossa että heistä tulisi erittäin hyvännäköisiä, mutta heistä tuleekin rumia ja kummallisen näköisiä?
24.11.2015 |
Mitä tunteita herättää? Inhoa, sääliä, hilpeyttä vai jotain muuta, mitä?
Kommentit (6)
En taida olla tavannut ketään joka olisi "tuossa toivossa" lapsia tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla aavistuksen sekaisin, että kuvittelee toisten tekevän lapsia saadakseen tietynnäköisiä sellaisia. Joten ei kävisi edes mielessä tuo ajatus. Itse ajattelen kaikkien vanhempien rakastavan lapsiaan sellaisinaan.
Oikeastiko joku tekee tuossa toivossa lapsia? Kyllä heppoisin syin näemmä jotkut lapsia tekee..
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla aavistuksen sekaisin, että kuvittelee toisten tekevän lapsia saadakseen tietynnäköisiä sellaisia. Joten ei kävisi edes mielessä tuo ajatus. Itse ajattelen kaikkien vanhempien rakastavan lapsiaan sellaisinaan.
Ei varmaan kukaan tee varsinaisesti tuossa toivossa, mutta kyllä sellaiset ihmiset joille ulkonäkö on ollut omassa elämässä tosi tärkeää ja siitä on ollut paljon iloa, voivat pettyä jos lapsesta ei tule hyvän näköistä. Kuten mun äitini. Kyllä minua on aina silti rakastettu, mutta kyllä se itsetuntoa söi kun tiesi ettei täyttänyt äidin toiveita ja odotuksia, ja esim. älykkyys ja koulumenestyskin esitettiin aina vain jonkinlaisena toissijaisena strategiana, johon kaltaisteni rumien tyttöjen on takerruttava koska elättäjämiestä ei todennäköisesti löydy. Surullinen kohtalo äitini mielestä se on vieläkin että ihan itse joudun elättämään itseni eikä miestä ole.
- 1
En pystyisi ikinä johdattamaan aivojani noin älyttömän ajatusketjun läpi, joten tuntemuksia ei tosiaan herätä, minkäänlaisia.
Mä olen itse tuollaisen pariskunnan ruma lapsi. Äitini menestyi 1960-luvun lopulla missikilpailuissa ja isäni on pitkä, tumma ja klassisen komea. Äiti haaveili aina varsinkin tytöstä missiä tai mallia. Mutta minustapa sitten tulikin punanaamainen, maantienväritukkainen, lyhyenläntä ja romuluinen "emäntätyyppi". Kyllä minä lapsena ja nuorena vaistosin usein äidin syvän pettymyksen ja häpeän minusta, vaikka yrittikin olla sitä näyttämättä.