Oikeestihan kukaan ei voi tulla sanomaan ettei synnytyskipu niin kauheeta voi olla
Neljä lasta synnyttäneenä tiedän miten erilaista se kipu voi olla.
Ensimmäinen meni puudutuksella koska en ollut riittävästi valmistautunut, toinen ja kolmas menikin ilman puudutuksia, supistukset tuntuivat vatsan puolella.
No aika itsevarmana lähdin neljättäkin synnyttämään, en uskonut että se hirveästi eroaa aikaisemmista.
Mutta supistukset tuntuivatkin selässä, ja vaikka kuinka sinnikkäästi yritin kestää ilman puudutuksia loppuun asti, niin oli annettava periksi.
Olin 8 senttiä auki kun luovutin ja mielessäni jo huusin lääkäriä pistämään vauhtia siihen puudutteen laittamiseen, sillä tuska oli hirveä.
Myös ponnistus oli kaikista pahin, sillä tytöllä oli käsi poskella ja sattui niin paljon että teki mieli vaan karata siitä sängyltä.
Vaikka olisi synnyttänyt parikymmentä muksua niin koskaan ei voi tietää millanen se tuleva synnytys voi olla.
Oon ihan tyytyväinen että lopuksi otin kivunlievitystä, ei ole epäonnistunut olo vaikka ei mennytkään ihan niinkuin odotin ja suunnittelin.
Kommentit (16)
Joo, toinen tai kolmas synnytys ei välttämättä ole se helpoin. Tällaiseen harhaluuloon törmää useinkin.
Usein myös naiset, joiden synnytys on ollut ns. helppo, eivät voi millään uskoa, ettei niin ole välttämättä kaikilla. Saattaa tulla niitä "mä en ainakaan ottais epiduraalia, kyllä se kauratyyny auttaa"-kommentteja.Sellaiset miehet, jotka ovat synnytyksessä mukana joskus olleet, eivät taas kovinkaan helposti lähde vähättelemään kipuja tai tuskia.
Onhan tuosta ollut tutkimuksia että niitä kipuja liioitellaan.
"Israelilaisen tutkimuksen mukaan naiset eivät tunnekaan todellisuudessa niin paljon kipua kuin synnytyksen jälkeen arvioivat tunteneensa."
http://www.voice.fi/daami/terveys-ja-hyvinvointi/vau-fi-kuinka-paljon-s…
Juu, jos mulla olisi se hemmetin supistusten aiheuttama tuska kirkkaana muistissa, niin tuskin olisin menossa synnärille ensi vuonna uudestaan. Ihmismieli on siitä jännä, että se yrittää suojella meitä pahimmilta muistoilta. Ei siis ihme, että parin päivän päästä synnytyksestä tuntuu jo, että ehkä se nyt ei niin saatanasti sattunutkaan.
Juulis kirjoitti:
Juu, jos mulla olisi se hemmetin supistusten aiheuttama tuska kirkkaana muistissa, niin tuskin olisin menossa synnärille ensi vuonna uudestaan. Ihmismieli on siitä jännä, että se yrittää suojella meitä pahimmilta muistoilta. Ei siis ihme, että parin päivän päästä synnytyksestä tuntuu jo, että ehkä se nyt ei niin saatanasti sattunutkaan.
Tutkimus osoittaa juuri päinvastoin, katso tuo ylempi linkki. Nainen muistelee ainoastaan sitä kipuhuippua.
mammanpoika kirjoitti:
Juulis kirjoitti:
Juu, jos mulla olisi se hemmetin supistusten aiheuttama tuska kirkkaana muistissa, niin tuskin olisin menossa synnärille ensi vuonna uudestaan. Ihmismieli on siitä jännä, että se yrittää suojella meitä pahimmilta muistoilta. Ei siis ihme, että parin päivän päästä synnytyksestä tuntuu jo, että ehkä se nyt ei niin saatanasti sattunutkaan.
Tutkimus osoittaa juuri päinvastoin, katso tuo ylempi linkki. Nainen muistelee ainoastaan sitä kipuhuippua.
Itsestäni taas tuntuu, että koko synnytys oli pelkkää tasaista kipua. Siltä ei saanut hengähdyshetkeä lainkaan.
Noh, tammikuussa tuo olisi taas edessä. Kyllä ihminen voi olla hullu että kerta toisensa jälkeen siihen ryhtyy.
Myönnän että salaa olin vähän ylpeäkin siitä että selvisin ilman kivunlievitystä niistä kahdesta synnytyksestä.
Ehkä ajattelin että kyllä naisen pitää kestää kun on luotu synnyttämään ja on ennenkin selvitty ilman puudutuksia.
Mutta tuo viimeinen veti kyllä taas nöyräks ja oon kiitollinen että on mahdollisuus ihan kunnon kivunlievityksiin, ei tarvi hävetä jos ilman ei kestä.
Ilman ihania ja kannustavia kätilöitä, olisi tuo synnytys saattanut olla traumaattinen kokemus.
Tyttö syntyi käsi poskella ja edelleen hän useasti näin nukkuukin. Käsi nyrkissä poskea vasten, välillä kämmen tai vain pari sormea.. :)
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta sattuvatko supistukset siis enemmän jos tuntuvat vain selässä?
Minulle kävi juuri niin, enkä ensin meinannut tajuta että kyse on supistelusta ! :O
Ja oma tyttö syntyi myös käsi poskella...
eli mihin synnytyksen kipua voisi verrata`? Onko lähelläkään jos joku potkaisee nappiksilla sääreen tai jos lyö kyynärpään johonkin?
Minulla supistukset tuntuivat sekä selässä että mahassa. Oli jotakin ihan hirveää :/
Vierailija kirjoitti:
eli mihin synnytyksen kipua voisi verrata`? Onko lähelläkään jos joku potkaisee nappiksilla sääreen tai jos lyö kyynärpään johonkin?
Miten niitä vois verrata kun on ihan eri paikoissakin.
Itseni yllätti supistusten kipu. Minulla on korkea kipukynnys, mutta supistuksia en kestänyt. Minulla olisi mennyt taju jo alkuvaiheessa ellei olisi ollut epiduraalia olemassa. Kukaan ei kysynyt minulta, että laitetaanko puudutus, vaan lääkäri päätti puolestani. Siskollani taas oli kivuttomat supistukset. Eli hyvin erilaisia supistuksia voi olla olemassa. En itse osaa verrata supistuskipuja mihinkään muuhun olemassa olevaan kipuun. Ei jäsenen sijoiltaan menoon, tai hampaan paikkaamiseen tai muihin missä on hermokipua. Onneksi on olemassa kivunlievitystä.
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että se kipu on pahempaa kuin jälkikäteen muistaa.
Muistan kun ajattelin, että kuolen tänne ja ihan oikeasti luulin niin. Mukana ollut mieskin luuli.
Joo, kyllä supistukset voivat eri synnytyksissä olla ihan erilaisia ja tuntua eri paikoissa. Mulla ei ekassa synnytyksessä supistukset olleet kauhean kivuliaita (eivät ehkä myöskään kauhean tehokkaita). Ihan kaikkea en "päässyt" kokemaan, koska mulle laitettiin epiduraali (passiivimuoto siksi, että en sitä pyytänyt). Aluksi epiduraali vei kaikki kivut pois, mutta sitten ne alkoivat tuntua alaselässä, ja se oli tosi piinallista, kun en päässyt liikkumaan. Kielätäydyin ottamasta lisäannoksia, sanoin, että mun on pakko päästä seisomaan.
-
Toisessa synnytyksessä kivut tuntuivat pahimmin häpyluun liitoksessa. Se oli kuulkaas kamalaa! Varsinkin, kun istuin lähes koko avautumisvaiheen autossa. Kipu oli niin kovaa (tai ehkä paremmin laadultaan erilaista, terävää), että oksetti, supistukset olivat alusta asti tosi voimakkaita. Synnytys alkoi vesien menolla, ja se aiheutti tosi voimakkaan supistukset. En tiedä, olisinko ottanut epiduraalin, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Ehkä en, mulla oli siitä niin huonot kokemukset. Kun pääsin saliin, mulla todettiin huono tarjonta, joka teki ponnistamisesta kivuliaan, joten pyysin häpyhermon puudutteen. En huomannut mitään erityistä vaikutusta, ponnistaminen oli tosi vaikeaa, mutta sain lopulta homman hoidettua! Kipu oli synnytyksessä kova, mutta en kokenut sitä henkisesti raskaana.
-
Ja mä en oo kokenut mitään vastaavaa kipua kuin supistuskipu. Nappiksilla sääreen potkaiseminen ja kyynärpään lyöminen sattuu hetken. Kyllähän se kyynärpää/sääri voi jäädä kipeäksi, mutta kipu helpottaa kohta. Supistuskivussa on se, että se tulee kohta uudelleen ja kestää tuntikausia. Lisäksi se tuntuu yleensä monessa eri kohdassa ja suurilla alueilla.
mammanpoika kirjoitti:
Onhan tuosta ollut tutkimuksia että niitä kipuja liioitellaan.
"Israelilaisen tutkimuksen mukaan naiset eivät tunnekaan todellisuudessa niin paljon kipua kuin synnytyksen jälkeen arvioivat tunteneensa."
http://www.voice.fi/daami/terveys-ja-hyvinvointi/vau-fi-kuinka-paljon-s…
---
Tiedeuutisiin kuuluu myös synnytyssimulaattorin valmistuminen. Saa sitä varmaan mammanpoikakin kokeilla, kun Suomeen tilataan. Sitten voidaan keskustella uudestaan, mutta vasta sitten. Tyypillinen hyökkäys naistenvihaajaikikseltä tai hengenheimolaiselta, joka päivysti vuosikausia Suomi24:n seksuaalisen väkivallan keskustelupalstalla. Häneltä voi aina odottaa osallistumista, kun uskoo pääsevänsä iskemään vyön alle - vaikkei se naisilla missään tunnukaan. (Ikiksen yksi (trolli)rooli on muuten valittaa siitä, miten naiset fantasioivat munille potkimisesta.)
mammanpoika kirjoitti:
Juulis kirjoitti:
Juu, jos mulla olisi se hemmetin supistusten aiheuttama tuska kirkkaana muistissa, niin tuskin olisin menossa synnärille ensi vuonna uudestaan. Ihmismieli on siitä jännä, että se yrittää suojella meitä pahimmilta muistoilta. Ei siis ihme, että parin päivän päästä synnytyksestä tuntuu jo, että ehkä se nyt ei niin saatanasti sattunutkaan.
Tutkimus osoittaa juuri päinvastoin, katso tuo ylempi linkki. Nainen muistelee ainoastaan sitä kipuhuippua.
Noh, mulla ne supistukset olivat se kipuhuippu. Muutaman tunnin kun oli luullut ja jossain kohtaa toivonut kuolevansa ja jalat eivät kantaneet, epiduraali pelasti ja loppu olikin sitten suht helppoa. Ilmeisesti tuo johtui siitä, että synnytys käynnistettiin. Toisen kohdalla toivon, että siihen ei tarvitse ruveta.
Itselläni on myös hyvin erilaiset kokemukset molemmista synnytyksistä. Toisessa supistukset olivat ihan siedettävät, toisessa meinasi lähteä taju. Puhumattakaan ponnistuskivusta. Kuopuksen ponnistusvaiheesta en muista muuta kuin että oksensin ja itkin ja huusin (miehen mukaan) siinä vaiheessa kätilö yritti saada vauvaa ulos (jäi harteistaan vähän jumiin).
Ylipäänsä olen sitä mieltä, että jos ei ole kokenut synnytystä, ei ole paljoa varaa kommentoida niitä kipujakaan.