Suunniteltu sektio vai alatiesynnytys pahojen repeämien jälkeen?

No todellakin ottaisin sektion. En edes miettisi.

Otin itse sektion repeämien jälkeen. Sektiosta toipuminen oli paljon helpompaa ja vauva oli ihan tavallinen. Mieti paljonko se vauva siitä kärsii jos äiti ei ole fyysisesti terve. Varmaan vähän enemmän kuin sektiolla syntymisestä (josta haitat vauvalle on lähinnä teoreettisia).

Mites se seksielämäkään, jos kolmannen lapsen jälkeen jää pahat vauriot?

Kaksi kertaa revenneet ja korjaillut kudokset, mieti mikä on tulos kun ne repeäisivät vielä kerran. Mitä enemmän arpikudosta sitä vähemmän kudokset joustavat... En ottaisi mitään ylimääräisiä riskejä repeämistä enää, suosiolla suostuisin keisarinleikkaukseen.

Kiitos vastauksista ja olen itsekin samalla linjalla ainakin tällä hetkellä. Olen kuitenkin saanut muutamia alatiesynnytykseen painostavia mielipiteitä kätilöltä ja neuvolasta, "kun se on vauvalle parempi, riskejä vähemmän teille molemmille, ja itsekin toivut nopeammin ja tulokset vaikuttavat seuraaviin raskauksiin". Tuohon riskittömyyteen ja nopeaan toipumiseen alatiesynnytyksestä en omalla kohdallani usko ja tämä on myös viimeinen lapsemme eli seuraavista raskauksista viis. Sitten taas jo kaksi lääkäriä on suositellut sektiota. Menen huomenna vielä synnytystapa-arvioon jossa oma mielipiteeni kuulemma otetaan huomioon.

ap

Kuuntelisin lääkäriä, en terveydenhoitajaa.

Minusta törkeää tuo alatiesynnytykseen painostaminen Suomessa. Vauvat voivat täällä parhaiten maailmassa mutta uskon että äideille jää pahempia vaurioita kuin muualla ja sitä eivät tilastot näytä. Olet kokenut omalla kohdallasi jo kaksi vaikeaa synnytystä, en voi mitenkään uskoa että tämä kolmas olisi yhtään helpompi varsinkin nyt kun kudokset ovat jo vaurioituneet. Ottaisin suosiolla sektion, se että sinä olet kunnossa on myös vauvan ja vanhempien lasten etua. Älä syyllisty.

Mä mietiskelen just samaa asiaa. Mulla tuli ekassa 4.asteen repeämät ja nyt toka raskaus. Mä meinasin kuunnella mitä synnytystapa-arviossa sanotaan ja sit päättää. Oon myös miettinyt että olisikohan mahdollista käynnistää ennen laskettua aikaa niin ei pääsisi lapsi niin isoksi, jolloin pienempi repeämäriski ehkäpä. Luulen et kallistun sektioon kyllä, mutta saapi nähdä.

Oisin ottanut jo sektion ekan repeämisen jälkeen.

Valitsisin sektion ja huolehtisin, että lapsi saa heti synnyttyään puuttuvat alapään bakteerit. Sovit asian lapsen vastaanottavan kätilön ja leikkaavan lääkärin kanssa. Silloin lapsi ei jää mitään vaille!

minä sain tasan 9v sitten synnytyksessä 4.asteen repeämät. Molemmat sulkijalihakset repesivät ja kaksi kirurgia ompeli paikkoja kiinni leikkaussalissa yli tunnin.

Mulle sanottiin, että jos vielä lapsia tulee, niin ilman muuta sektio tehdään. Minulla edelleenkin näin monen vuoden jälkeen karkailee pierut ja jos vähänkin löysempi vatsa, on vessaan ehdittävä mahdollisimman pian. Tätä ongelmaa yritettiin korjata vielä silikonilla pari vuotta synnytyksen jälkeen, mutta ei siitä paljon apua ollut.

Minä repesin ekassa synnytyksessä lähes yhtä paljon,ja lääkärit sanoivat,että ei suositella alatiesynnytystä juuri sen takia kun on kerran saatu hyvin korjattua.Arpikudos ei veny ja siksi saattaa herkästi revetä uudestaan eikä välttämättä saada enää korjattua.

Toivuin sektiosta tosiaankin nopeammin, kuin repeämistä.

Minulle tehty siis kaksi sektiota.

Vierailija kirjoitti:

Valitsisin sektion ja huolehtisin, että lapsi saa heti synnyttyään puuttuvat alapään bakteerit. Sovit asian lapsen vastaanottavan kätilön ja leikkaavan lääkärin kanssa. Silloin lapsi ei jää mitään vaille!

Mielenkiinnosta kysyn, mites ne pimppibakteerit annetaan? Lapsen kasvot tai tuttipullo pimpsaan ja lapsen suuhun vai?

Tämä ei ole kannanotto alatiesynnytyksen puolesta, vaan olen vilpittömän kiinnostunut asiasta.

Tuohon tyyliin ne saa siirrettyä.

Sain sektion heti ekan synnytyksen repeämien jälkeen. Eli ekalla kerralla sain 3. ja 4. asteen repeämät sulkijalihakseen asti. Toisen raskauden kohdalla pelkopolikeikka siitä tietysti tuli, mutta lääkäri sanoi heti alkuunsa, että saan sektion jos haluan sen. Itse asiassa lääkäri oli repeämispelkooni huomattavan ymmärtäväinen ja selitti kandille miten nämä "toisen kerran synnyttäjien pelot ovat ymmärrettäviä, koska heillä on konkreettinen asia mitä pelkäävät".

Kuitenkin korosti, että mahdollisuus siihen, että uudelleen repeäisi yhtä pahasti oli kuulemma jotain 7 prosentin luokkaa. Viimeisellä pelkopolikäynnillä osui melko typerä kätilö, joka yritti psyykata "kyllähän me alakautta lähdemme synnyttämään, sinäkin terve nainen!" Kun sanoin, että pelkään repeämistä vaikka ponnistusvaihe sujui muuten hyvin. Ei sattunut jne. Mainitsin ponnistusvaiheen kivuttomuudesta (sain epiduraalin), niin kätilö kauhistui ja sanoi syyn olevan siinä. Että kun ponnistus ei tuntunut, en voinut hallita sitä. Järkytyin ja kun naama valkoisena kerroin lääkärille mitä minulle oli sanottu, lääkäri vastoin käytäntöä kertoi omakohtaisia kokemuksia synnytyksestä (naislääkäri siis ;-) ) ja sanoi olevansa kyseisen kätilön kanssa täysin eri mieltä. 

No, mutta vastaus kysymykseesi: Sektio. Liian suuret ristkit siihen, että mahd. uusia repeämiä saataisiin hyvin korjattua. 

Aivan oikeastiko sinun tarvitsee miettiä tuota asiaa? Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsisin sektion ja huolehtisin, että lapsi saa heti synnyttyään puuttuvat alapään bakteerit. Sovit asian lapsen vastaanottavan kätilön ja leikkaavan lääkärin kanssa. Silloin lapsi ei jää mitään vaille!

 

Mielenkiinnosta kysyn, mites ne pimppibakteerit annetaan? Lapsen kasvot tai tuttipullo pimpsaan ja lapsen suuhun vai?

 

Tämä ei ole kannanotto alatiesynnytyksen puolesta, vaan olen vilpittömän kiinnostunut asiasta.

Sutimalla. Täähän on suunnitellun sektion ainoa haitta vauvalle (hätäsektiot erikseen), muuten suunniteltu sektio on lapselle turvallisempi, mutta se pidentää äidin toipumisaikaa vähän verrattuna normaalisti sujuneeseen alatiesynnytykseen.

Kyllä tuossa tilanteessa ottaisin sektion, kun repeämät on noin pahoja olleet ja jo 2 kertaa revennyt. Itselläni oli ekan lapsen synnytyksessä repeämiä, mutta lievempiä, ja toisessa alatiesynnytyksessä en revennytkään sitten lainkaan vaikka lapsi ensimmäistä kilon painavampi.  Mutta tosiaan ihan eri juttu se että oli väliliha vähän revennyt kuin syvemmät repeämät.

En nyt lukenut kaikkia kommentteja mutta vastaan kuitenkin. 

Riippuu miksi olet revennyt. Minä olin tyhmä ja käynnistin tokan synnytyksen fyysisellä rasituksella, ja vauva tuli vauhdilla ulos ja repesin pahasti. Kolmannella ja neljännellä kerralla en revennyt, koska annoin vauvan olla mahassa rauhassa. Kaikki alatiesynnytyksiä siis.

Jos repesit vauvan suuren koon takia -kuten joku tuolla kommentoi- ja on odotettavissa että seuraavakin on suurikokoinen, tai oli syy mikä tahansa muu jolla voi odottaa että repeät ensi kerrallakin, niin ehdottomasti sektio. 

Ja jos ei voi tietää repeääkö vai ei, niin pelaisin varman päälle ja pyytäisin sektiota. Kaikki nuo alapään vaivat -seksi sattuu, pierut karkaa, löysä kakka tulee rakettina jne.- on niin ikäviä.

Synnytystapa-arviossa sanottiin: "Kukaan ei voi ennustaa kummankaan synnytystavan tuloksia sinun kohdallasi, voit valita alatiesynnytyksen tai sektion."

Aion valita sektion.

ap