Masennuslääke tappoi luovuuden?

Tutulta kuulostaa! Tai noh, en tiedä olenko oikeasti niin kovin "luova" ollut, mutta muistan että silloin kuin söin Cipralexia (ja myöhemmin Seronilia) niin ei ajatus toiminut samalla lailla. Olo saattoi olla ns. ok, mutta siinä kaikki. Ei ikäänkuin "jaksanut" ajatella luovasti, se tuntui hirveän raskaalta, vaikealta ja mahdottomalta.

Jotakin helppoa, mekaanista hommaa mielialalääkitys varmasti auttaa jaksamaan suorittaa (tyyliin kotityöt, tehtaan liukuhihnaalla seisominen, pussitus...) mutta mitään luovuutta vaativaa en kyllä pystynyt tekemään :(

Tuo on erittäin tavallinen sivuvaikutus. Itselläni se oli syy, miksi päätin lopettaa lääkityksen ja hyväksyä masennuksen hintana luovuudestani. Minulla kun luovuus on välttämätöntä työssäni, niin eihän siitä mitään tullut että aivoissa kumisi pelkkää tyhjää ja arkisia asioita, ei mitään ideoita, ei mitään oivalluksia, ei mitään luovaa.

valitettavan tutun kuuloista. seronil ja cipralex vei luovuuden. pari vuotta söin. cipralex vaihdettiin venlafaxiniin (jolla on erilainen toimintaperiaate) ja muistan kun luovuus alkoi uudelleen kukkia..piirsin ja maalasin ja olin niin innoissani, luulin jo menettäneeni sen ikuisiksi ajoiksi, luulin etten olisi enää sellainen ihminen! venlafaxinin kanssa luovuus pelasi ja itseluottamusta oli mukavasti toteuttaa itseään, mutta lääke vei taas kriittisyyden, joten työt jäivät vähän sutaisuasteelle, ei ollut pitkäjänteisyyttä ja tervettä kriittisyyttä millä saattaa työt loppuun. myöskään graduani en saanut tehtyä loppuun ennen kuin lääkitys lopetettiin. Koko työkykyni muuttui täysin, pystyin analyyttiseen ajatteluun ja sain hyvän arvosanan. Olin tehnyt gradua 5 vuotta lääkityksellä, ja rykäisin lopulta sen valmiiksi puolessa vuodessa lääkityksen loputtua. Nyt kyllä lääkkeettömänä ahdistaa välillä ja itkettää, mut mielikuvitusmaailma auttaa siinä :) luovuus ja ajatusten leikki on parasta. lääkkeettömänä pitää vaa kirjoittaa, piirtää, puhua, kuunnella musaa, katsella kauniita asioita enemmän, niin selviää..

Mitä mun nyt pitäisi tehdä.... ehdin joo haaveilla kirjailijan urasta, mutta lääkityksellä en saa lausettakaan kirjoitettua.

Tosiaan tällä hetkellä sopii paremmin "numeroiden pyörittely" ja vastaava ei-luova.

Mulla oli suunnitelmissa tehdä toiminimi ja kirjoittaa freelancerinä, mutta tällä luovuudella en enää pysty. Mutta ilman lääkitystä en välttämättä "jaksa elää"....

Mä lopetin lääkityksen 4 kuukauden jälkeen, koska mua alkoi masentaa etten ollut enää luova :D tai ei samalla tavalla masentaa kuin ilman lääkkeitä, mutta kumminkin. Koin + ja - -suhteen paremmaksi kun olen ilman lääkitystä.

Mistä toi johtuu? Mitä masennuslääkkeet tekee aivoille?

T: asiasta ja lääkkeiden toimintaperiaatteista täysin tietämätön

Vierailija kirjoitti:

Mistä toi johtuu? Mitä masennuslääkkeet tekee aivoille?

T: asiasta ja lääkkeiden toimintaperiaatteista täysin tietämätön

Up

serotonin re-uptake inhibitor

SSRI-lääkkeet nostavat serotoniinipitoisuuksia aivoissa siten että estävät serotoniinin takaisinottoa.

Vallitseva teoria on että masennus on serotoniininpuutoksen aiheuttamaa. Serotoniini on siis aivojen välittäjäaine, ja ilman välittäjäainetta eivät viestit kulje hermostossa.

Olen lukenut että SSRI-lääkkeet ovat vain marginaalisesti parempia kuin lumelääkkeet. eli toimintakykyisen masentuneen kannattaisi harkita myös ruokavaliotaan (tryptofaania tarttis saada, ja rasvainen kala ja pähkinät ovat hyväksi) ja esimerkiksi päivittäisiä kävelylenkkejä.

Toi serotoniinijuttu on kylläkin ristiriitainen siten että luovuus on sitä että aivoissa syntyy uusia yhteyksiä, ja että viestit kulkevat kaikin puolin sutjakkaasti, myös näistä uusia reittejä. Voisiko olla että serotoniinilääkitys ylläpitää vanhoja yhteyksiä, mutta ei ainakaan auta uusien linkkien luomisessa?

Voi kiitos näistä kommenteista! Olen syönyt pari vuotta citalopramia. Lääkkeen aloitin ahdistuksen, masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Aloitin lääkkeen 10mg, siitä nostettiin 20mg ja lopuksi 40mg. Lääke auttaa kyllä näihin vaivoihin, mutta tosiaan huomasin luovuuteni katoavan. Vaikka kuinka otan kynän tai sudin käteen, en saa mitään aikaiseksi paperille. Minua ei uskottu, kun sanoin tästä. Huomasin itse että luovuuteni katosi lääkkeen aloituksen myötä. Nyt aion vähentää ja lopettaa lääkkeen. Painin ajatuksen kanssa, onko parempi olla luova ja kärsiä vaiko elää elämää ilman näitä vaivoja, mutta samalla joutuisi lopettamaan rakkaan harrastamisen.

4 vuotta ilman lääkkeitä ja aivot pelittää kunnolla kerrankin. Sitalopraamia söin 10 vuotta. Tosiaankin luova ajattelu kuihtuu ja tunne-elämä latistuu. On epäihmismäinen olo masennuslääkkeillä, ainakin minulla.

Jooh masennuslääkitys aikoinaan tappoi luovuuden ja seksielämän. Loppuviimeksi oli todettava että kummankin kuolema (eritoten seksielämän) masensi enemmän kuin lääke auttoi, joten lopetin lääkityksen 3kk jälkeen ja kokemusta rikkaampana pystyin tämän jälkeen päättämään mieleni korjaamisesta. Joten kai lääkityksestä loppuen lopuksi oli apua kuitenkin :)

Mulla on pitkälti samat havainnot. Tietynlainen kemiallinen lobotomia näistä lääkkeistä tulee. Monet oireet helpottuu mut tunnemaailma ja motivaatio kapenee.

Olen luovalla alalla ja lääkäri suositteli, että en aloita lääkitystä. 

Jos oma vointi ja resilienssi sallii, niin onhan sekin vaihtoehto, että lopettaa lääkkeet (harvaa ne lopulta auttaa muutenkaan) ja käyttää taidetta myös terapiana.