Keräilen vanhoja käsitöitä, tässä alkaa jo kaapit täyttyä mutta en voi lopettaa...

Minulla on töitä vain osan vuodesta, joten minulle jää aikaa kierrellä kirppareita. Teen varmasti ainakin 2- 3 kertaa viikossa kierroksen kotikaupunkini kirppareilla.
Siis rakastan vanhoja, käsinkirjailtuja pöytäliinoja! Ne ovat niin ihania, mutta en millään raski laittaa niitä pöydälle. Sen takia, että jos niille joku punaviiniroiske tai kahvifläkki tipahtaa, niin se olisi kertakaikkiaan kamalaa, Ei niitä enää voi pesukoneeseen laittaa, ei ne kestä sitä.
Vanhat keittiöpyyhkeet: ihania. Semmoisia ei enää ole missään uutena. Paksu kudottu kangas, kirjaillut nimikirjaimet.
Olen ostellut myös verhoja, lähinnä kappoja, käsinvirkattuja sekä sängynpeittoja.
Muutama pieni seinävaate on jo, ja nyt alkaa vanhat ryijyt kiinnostaa todella.
Tämä on ihana harrastus ja tunnen tekeväni tärkeää kauniiden, arvokkaiden käsitöiden "pelastustyötä".
Ajattelen niitä tunteja, mitä niihin on käytetty. Mitä mahtoi tekijä mietiskellä ommellessan, oliko onnellinen, tekikö itselleen vai lahjaksi.
Huomenna lähden taas kiertelemään. Mies on työmatkalla, joten se ei pääse motkottamaan ostoksistani.--Onko muita näistä kiinnostuneita?