Hätäsektiosta synnytyspelko

mulle tuli kans hätäsektion seurauksena ei ehkä synnytys vaan sairaala- ja toimenpidepelko. Yksi käynti pelkopolilla, jossa mun hätäsektio käytiin läpi ja tehtiin suunnitelma synnytystä varten, auttoi. Olin intoa täynnä menossa uudelleen synnärille :) Olin silloin jo raskaana, mutta käsittääkseni pelkopolille otetaan myös jo kun suunnittelee uutta raskautta. Neuvolan kautta, luulisin.

pelkopolilla mulle sanottiin, että hätäsektio on usein äidille traumaattinen kokemus: kaikki tapahtuu nopeaan ja kun henkilökunta keskittyy pelastamaan lapsen ja äidin hengen, ei ole aikaa selittää äidille mitä tapahtuu jne. Kuva tapahtumista jää usein epäselväksi, leikkauksen jälkeen hormonihuuruissa sitä on vähän liian aikaista käydä läpi :)

Jos raskaudut, tuo vahvasti esille pelkosi ja siihen johtaneet syyt.

Itsellä syntyi hätäsekstiosta neljän vuoden jälkeen toinen lapsi normaalisti alakautta, hyvä kokemus oli vaikka pelko varjostikin koko raskauden ajan.

Hänelle jäi synnytys pelko hätäsektiosta. Olisi halunnut synnyttää toisen lapsensa suunnitellulla sektiolla, mutta pitkän harkinnan jälkeen päätti yrittää synnyttää alakautta. Häntä pelotti todella paljon ja hän kävi juttelemassa neuvolan kautta pelostansa kätilöiden kanssa. Hän kävi myös tarkkaan läpi edellisen synnytyksen yksityiskohdat kätilöiden kanssa.

Niin se päivä koitti, että lapsivesi meni. Ystäväni soitti vielä ennen synnytystä minulle pelokkaana, että uskaltaakohan hän synnyttää ja mitenhän siinä tällä kertaa käy? Kaikki meni kuitenkin todella hyvin. Toinen synnytys onnistui hienosti ja lapsi syntyi parissa tunnissa. Ponnistusvaihe kesti 15min ja vauva oli onnellisesti huojentuneen äidin sylissä.

Toinen synnytys on yleinsä palsjon helpompi ja jos mitään rakenteellista vikaa ei ole, niin olen aivan varma, että sinäkin koet hyvän alatie synnytyksen ensikerralla. Rohkeasti vaan.

Esikoiseni syntyi hätäsektiolla, joka oli tavallansa aika traumaattinen tapahtuma minulle. Lapsi joutui lastenosastolle moneksi päiväksi, itse olin kipeä ja sektio itsessään oli pelottava ja kaoottinen tilanne. Lapsella ei kuitenkaan alun kriittisten hetkien jälkeen ole ollut mitään hätää. Kasvuhäiriön ja happeutumishäiriön tarkkaa syytä ei koskaan saatu selville, mutta istukan vajaatoimintaisuutta ja napanuoran kiertymistä kaulan ympärille on ehdoteltu syiksi.



Toista odottaessani sanoin heti alkuraskaudessa neuvolassa, että haluan synnytyssuunnittelukeskusteluihin äitipolille, ja että toivon myös sikiön kasvua seurattavan loppuraskaudessa ultrille, jottei sama toistuisi. Sain ajan äitipolille, ja sikiöstä tehtiin painoarvio ja synnytyspainoarvio, painon kehitystä seurattiin muutamilla käynneillä ja se todettiin normaaliksi. Napaverivirtauksia tutkittiin myös, eikä niissä ollut ongelmaa. Kätilön kanssa juttelin esikoisen syntymästä ja tulevasta synnytyksestä. Juttelu oli ihan leppoisaa, välillä pillitin vähän ja välillä vauroin paljon, toivomuksiani, huoliani ja pelkojani kirjattiin ylös.



Minulle oli tärkeää tietää, että sikiö kasvaa kohdussa normaalisti. Samoin minulle oli tärkeää se, että sain " luvan" kätilöltä tulla näytille synnärille heti synnytyssupistusten alettua ktg-käyrää varten, vaikka supistusten kesto ja tiheys ei vielä olisikaan ohjeiden mukainen.



Toinen lapseni syntyi alateitse melko lyhyessä ajassa. Kivunlievitys ja pelonlievitys synnärillä oli hyvää ja synnytys oli uskomattoman myönteinen ja eheyttävä kokemus.



Toivottavasti sinun seuraava raskautesi sujuu yhtä onnellisissa merkeissä kuin minun. Jos voisin jotain tehdä toisin, olisin hakeutunut äitipolille keskustelemaan kätilön kanssa jo raskauden suunnitteluvaiheessa, mutta en silloin tajunnut.

Mulle terkkari suositteli käyntiä jo ennen uutta raskautta tai oikeastaan jo " heti, jos alkaa tuntua siltä, että muuten toivoisi toista lasta" . Se oli hyvä neuvo, jota en kuitenkaan totellut vaan uskaltauduin jättämään ehkäisyn pois ja menin pelkopolille vasta toista odottaessani. Minusta olisi ollut viisaampaa mennä etukäteen, koska raskaanaollessa minua kohdeltiin automaattisesti sektiota toivovana eikä synnytyspelkoisena. Oli ikävää yrittää selittää, etten pelkää synnytystä vaan nimenomaan ehkä enempi sektiota ja kaikkia komplikaatioita yms. riskejä. Jopa kuolemaa :(



Pääsin pelosta onneksi kuitenkin yli, pelkopolikäynneistä ei kylläkään siinä ollut muuta apua kuin että siellä edellinen synnytys käytiin rauhassa läpi. Ja tämä toinen pienokaisemme syntyi lopulta ilman mitään ongelmia Haikaranpesässä alakautta :) Ota ihmeessä jo nyt yhteyttä neuvolaan. Vaikka silti päätyisitte adoptioon, on minusta aina hyvä käydä peloksi jäänyt synnytys läpi! Ei kannata ainakaan haudata lapsihaaveita vain (ainakaan käsittelemättömän) pelon vuoksi, koska onneksi jokainen synnytys on yleensä tosi erilainen.

esikoinen ei laskeutunut ollenkaan synnnytyskanavaan (ponnistusvaihetta kesti 1,5 tuntia). Sektion jälkeen lääkäri sanoi, että sikiön pää oli vinossa, mikä mahdollisesti viittaa lantion ahtauteen. Eli ilman pelvimetriaa en raskaaksi hankkiudu. Pitää kysäistä esikoisen 3-v. neuvolan yhteydessä asiasta.



Kiitos vastauksista

Sektiopelkoinen AP