Nyt meni hermot työttömään taiteilija mieheeni

Mieheni on freelancer näyttelijä jolla ei ole ollut viimeiseen 2,5 vuoteen juurikaan töitä. Muutamia pikkuprojekteja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että rahaa ei tule juuri mistään. Bruttotulot suunnilleen 10000¿vuodessa.

Eli ei pysty maksamaan yhteisistä menoista merkittävästi mitään.

Minä saan tehdä ylitöitä, jotta saadaan asuntolaina ym maksetuksi. Nyt meni hermot kun taas jatkuvasti pyytää rahaa harrastuksiinsa ja ties mihin.

Kaikki pääsiäisruoat ja juomat jne. olen maksanut ja jatkuvasti saan miettiä miten tullaan toimeen. Mies kuvittelee että kohta työtilanne taas paranee jne. jne. Käsikirjoittamisesta jatkuvasti puhuu, mutta mitään valmista ei synny.

Kun tavattiin 5 vuotta sitten, hän oli todella menestyvä, töitä oli liikaakin ja hän pystyi valikoimaan mitä hommia otti. Alamäki alkoi kun hänen läheinen työrintamalla kuoli pari vuotta sitten ja siinä samalla meni vuoden kalenteri tyhjäksi. Ja sitä samaa näyttää riittävän.

Mä en pysty jotenkin kunnioittamaan miestäni enkä arvostamaan muuten kuin pikkuveljenä. Äitiysloma häämöttää ja olen joutunut miettimään meidän toimentulon sillekin ajalle. Olen yrittäjä ja näköjään joudun olemaan töissä jopa äitiysloman, jotta tullaan toimeen.

Erittäin rasittavaa.

Viime aikoina olen pyytänyt miestäni etsimään ihan minkä tahansa homman, mua ei enää kiinnosta rahottaa sen taiteilijaelämää. Tämän tietenkin mieheni kokee nöyryyttävänä, vaikka sanookin etsivänsä jotain töitä. Koko hänen nuoruutensa tähän asti on ollut työntäytteistä ja hänelle on painajainen, että identiteetti pitää muuttaa taiteilijasta duunariksi. Mä en jaksa enää välittää miltä siitä tuntuu.

Teen töitä ihan helvetisti vain ja ainoastaan että pystytään maksamaan laskut.

Sorry pääsiäisvuodatus, mutta olin tänäänkin töissä tekemässä ensi viikon töitä ja mua kertakaikkiaan vituttaa että mies viettää vapaa päiviä melkein aina ja odottelee, että kotoa tultais hakemaan töihin! ARGH.