Lue keskustelun säännöt.
en halua päästä yli exästä
11.11.2015 |
se ei kuulemma rakasta enää. Todella vaikeaa uskoa, koska vielä hetki sitten oli niin rakastunut ja olin ainoa asia minkä takia jaksoi kaikkea paskaa. Ei rakkaus noin vain voi loppua, etenkin kun suhde oli todella intohimoinen vaikka nähtiinkin harvoin. Vai oliko kaikki vain sanahelinää? Sen tiedän että se ei ole mikään playeri ja todellakin olin ainoa sen elämässä. Tiedän että olen auttanut sitä paljon ja tein hänet onnellisemmaksi ja meillä oli niin paljon suunnitelmia, se meidän henkinen yhteys oli ihan uskomaton.
Se oli mun ensimmäinen rakkaus ja varmasti myös viimeinen. Kuulostan naiivilta, tiedän. Mutta miten voi ihminen muuttua noin? Ensin oli ihana ja kiltti ja kaikki oli meillä hyvin, oon satavarma siitä. Mutta nyt ignooraa mut täysin. Hetki sitten erottiin enkä vieläkään ymmärrä mitään.
Vika ei kuulemma ole minussa mutta mietin vain mitä tein väärin. Ollaan vasta 25. Käyttikö hän vain hyväkseen vai mitä tää on? Olisin todellakin tehnyt mitä vain sen puolesta.
En edes halua ketään uutta, vanhan vain takaisin
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen mennä. Sulle on luvassa paljon parempaa. Kolmisen viikkoa kun sinnittelet, haalenee tuo tyyppi mielestäsi vähitellen.
Nyt jumalauta nainen niskasta kiinni ja lopetat eksän miettimisen! Menet heti huomenna kauppaan ja ostat jotain kivaa itsellesi ja ehostat itseäsi kuin tapaisit unelmiesi miehen heti ensiviikolla. Miehet einmeitä naisia lannista varsinkaan noin nuorena!
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla aika takertuva?
En tiedä. En ole ikinä pitänyt takertujista mutta nyt en osaa itse päästää irti enkä edes halua. ennen en halunnut edes sitoutua mutta kun tapasin exän niin halusin vain olla sen kanssa ikuisesti. Tyhmää tiedän
Ei ole mikään pakko päästä yli eksästä. Voit rakastaa sitä vaikka maailman tappiin. Mutta älä ole yhteydessä, älä vainoa, jos hän kerran ei halua enää olla kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt jumalauta nainen niskasta kiinni ja lopetat eksän miettimisen! Menet heti huomenna kauppaan ja ostat jotain kivaa itsellesi ja ehostat itseäsi kuin tapaisit unelmiesi miehen heti ensiviikolla. Miehet einmeitä naisia lannista varsinkaan noin nuorena!
Olen aina ollut vahva, tai ainakin luulin olevani, kunnes tapasin tän miehen.. Joskus luulin etten ikinä itkis miehen perään mutta nyt en muuta teekään.
Mutta ihana kommentti, olet aivan oikeassa. Enää en jaksa pillittää niin kuin pieni vauva, tuo mies ei todellakaan ansaitse minua. Se ei ikinä itkisi mun perään vaikka kuolisin joten miksi minäkään itkisin sen perään.
Viikonloppuna laittaudun oikein nätiksi ja meen pitkästä aikaa pitämään hauskaa. Tiedän että on olemassa miehiä jotka palvoisivat maata jalkojeni alla. Vaikka en haluakaan mitään vakavaa niin voisin silti lähteä katsomaan löytyisikö yökerhosta hetkeksi seuraa :)
Ihana kommentti.
Mä ainakin osaan "helposti" jättää rakkauden taakseni. Erotessani eksästä oli hetken ajan rankkaa, mutta heti kun pääsimme muuttamaan erillemme, niin jäi se rakkauskin kokonaan pois. Rakkauteni oli kyllä palavaa ja aitoa, mutta ymmärsin, että rakastamani henkilö oli aivan liian vääränlainen. Tämän jälkeen tunteet loppuivat melkein kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko päästä yli eksästä. Voit rakastaa sitä vaikka maailman tappiin. Mutta älä ole yhteydessä, älä vainoa, jos hän kerran ei halua enää olla kanssasi.
Olet oikeassa. Päätin juuri että en enää tuhlaa aikaani siihen idioottiin. Olisinpa tajunnut aiemmin kuinka ilkeä se oikeasti on
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin osaan "helposti" jättää rakkauden taakseni. Erotessani eksästä oli hetken ajan rankkaa, mutta heti kun pääsimme muuttamaan erillemme, niin jäi se rakkauskin kokonaan pois. Rakkauteni oli kyllä palavaa ja aitoa, mutta ymmärsin, että rakastamani henkilö oli aivan liian vääränlainen. Tämän jälkeen tunteet loppuivat melkein kuin seinään.
Aijaa. Tuo oli ensimmäinen ihminen jota ikinä rakastin romanttisessa mielessä, vaikka on noita miehiä ennenkin ollut. Enpä olisi uskonut että olisin näin takertuva :D mutta nyt saa riittää, tarvitsen jotain piristystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ehkä ole ilkeä, vaan pelkäsi edetä, ettei pettyisi tai muuta vastaavaa. Minusta on surullista lukea, miten välinpitämättömiä ihmiset ovat rakkautensa suhteen. Sitä saa, mitä tilaa. Jos lukee eksän nyt paskaksi, jos tämä oli vain kyvytön niin tekee hallaa itselleen jatkoa ajatellen. Ette aina ehkä itsekään toimi oikein ja sitten on vaikea anoa ymmärrystä toisilta, jos ei itsekään halua sitä omata ja toiselle jakaa.
Ei tietty turhaan ja toivottomasti kannata olla ihastunut yksipuolisesti mutta saa sitä nyt hiukan sulatella eroakin tai miettiä, onko se pakollinen. Ei se mitään roikkumista ole, jos antaa edelleen toiselle tukeaan, jos tämä miettii että pelkkäkin vaikka pettymistä, eikä inhoa sua.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ehkä ole ilkeä, vaan pelkäsi edetä, ettei pettyisi tai muuta vastaavaa. Minusta on surullista lukea, miten välinpitämättömiä ihmiset ovat rakkautensa suhteen. Sitä saa, mitä tilaa. Jos lukee eksän nyt paskaksi, jos tämä oli vain kyvytön niin tekee hallaa itselleen jatkoa ajatellen. Ette aina ehkä itsekään toimi oikein ja sitten on vaikea anoa ymmärrystä toisilta, jos ei itsekään halua sitä omata ja toiselle jakaa.
Ei tietty turhaan ja toivottomasti kannata olla ihastunut yksipuolisesti mutta saa sitä nyt hiukan sulatella eroakin tai miettiä, onko se pakollinen. Ei se mitään roikkumista ole, jos antaa edelleen toiselle tukeaan, jos tämä miettii että pelkkäkin vaikka pettymistä, eikä inhoa sua.
En vain ymmärrä kun edellisenä päivänä sanoi rakastavansa ja seuraavana ei muka tunne enää mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin osaan "helposti" jättää rakkauden taakseni. Erotessani eksästä oli hetken ajan rankkaa, mutta heti kun pääsimme muuttamaan erillemme, niin jäi se rakkauskin kokonaan pois. Rakkauteni oli kyllä palavaa ja aitoa, mutta ymmärsin, että rakastamani henkilö oli aivan liian vääränlainen. Tämän jälkeen tunteet loppuivat melkein kuin seinään.
Aijaa. Tuo oli ensimmäinen ihminen jota ikinä rakastin romanttisessa mielessä, vaikka on noita miehiä ennenkin ollut. Enpä olisi uskonut että olisin näin takertuva :D mutta nyt saa riittää, tarvitsen jotain piristystä
Kyseinen mies oli myös ensirakkauteni ja ensimmäinen vakava suhteeni. Silti kaikessa tunnemyrskyssäni syvällä sisimmässäni tiesin rakastuneeni sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa minulla ei ollut tulevaisuutta ja sama toisinpäin, en myöskään ollut "se oikea" eksälleni, vaikka rakkautta oli paljon. Meidän tapauksessa me olimme vain liian erilaisia eikä meillä ollut kykyä ymmärtää toistemme erilaisuutta eikä ollut mahdollista tehdä kompromisseja kaikesta. Mutta minulle on ollut aiemminkin helppo päästä esimerkiksi ihastumisistakin yli vain järkeistämällä tunteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki eivät ajattele noin rakastuneina. En itse edes kykenisi rakastumaan hullunlailla, ellen uskoisi tulevaisuuteen. Miksi haluaisin rakastua mieheen, joka ei mielestäni ole minulle sopiva? En halua aiheuttaa myöskään pettymystä toiselle vannomalla rakastavani, "vaikka en näekään sinua oikeana mulle".
Toki olen minäkin pelännyt pettyväni miehiin, mutta kun kerran rakastuin yhteen mieheen se ei käynyt helpolla, koska pelkäsin. Ja silti se mies käyttäytyi kuin ap:n uuvelo, ja sain hirveät sydänsurut. Sitä helposti luulee toisen samanlaisen toiminnn kuin omansa tarkoittavan, että hän haluaa samoja asioita kuin itse (tai kykenee niihin myös, jos haluaa). Mutta ei vain kyennyt se mies, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla aika takertuva?
En tiedä. En ole ikinä pitänyt takertujista mutta nyt en osaa itse päästää irti enkä edes halua. ennen en halunnut edes sitoutua mutta kun tapasin exän niin halusin vain olla sen kanssa ikuisesti. Tyhmää tiedän
Hei! Mulla oli juuri vähänaikaa sitten ihan täysin sama tilanne... Ja ollaan vieläpä samanikäisiä. Oltiin kuitenki muutama vuosi yhdessä, ja kyllä uskon että ihan aidosti rakastettiin toisia. Oli samaa perhe aspektia.
Tein itse sen virheen että jatkettiin kuitenkin yhteydenpitoa ja nähtiin satunnaisesti yms. Elin 6kk ihan sumussa tämän takia, en kyennyt oikeen mihinkään. Ja toinen vaan hoki että rakastaa muttei voida enää olla/asua yhdessä, mutta seksi ja muuten yhdessäolo kelpasi....
No sitten aloin miettimään että mitä v%$%a miten tuo ei kärsi samalla tavalla? Aloin huomata hänessä muitakin "vikoja", todella itsekäs ihminen jne. Sitten yhtäkkiä mitään sanomatta hän lähti yksin lomamatkalle. Siinä ei sitten nähty ja kun tuli takaisin mulla tavallaan silmät kokonaan aukesi, ja sain sanottua rehellisellä sydämellä että ei kiinnosta enää nähdä. Mutta hänpä alkoi sitten kipuamaan minua takaisin - vaan se juna meni jo.
Eli vinkkinä antaisin:
- vaikka todella raa'alta surussa ehkä kuulostaakin, katkaise alkuun ainakin kaikki yhteys. Blokkaa facessa, instassa yms (tai älä jos olet niin vahva että tiedät ettet laita toiselle viestiä tai kyttää häntä - itse blokkaisin ehdottomasti). Voitte olla kavereita jälkeenpäinkin.
- Hengaa kavereiden/perheen kanssa minkä kerkeät. Puhu jollekin tunteistasi, mene vaikka terapiaan jos siltä tuntuu, tai kirjoita paperille tuntemuksia. Älä jää yksin surun kanssa.
- Liike on lääke, aloita vaikka uusi harrastus tai mene salille yms. Itsellä auttoi vähän sellainen "revenge body" ajatus.
- Kuten joku kirjoitti, laittaudu. Älä missään nimessä jää sängyn pohjalle märehtimään. Laittautuminen kohentaa itsetuntoa.
Ja vaikka tyhmältä kuulostaa, kaveri antoi itselle tämän neuvon (en osaa kääntää hyvin suomeksi, kaveri on ulkomaalainen); yksi keppi poistaa toisen kepin. Eli etsi itsellesi uusi mies. Ihan vaikka joku laastarisuhde, tai jos et ole niin irtosuhteiden perään kuten en itse, minulla auttoi vähän jo se että latasin tinderin ja pelkkä se kun alkoi juttelemaan muiden kanssa. Tajusin että hei, eihän toi pölvästi ole ainoa maailmassa. Samanlaista se ei tule olemaan kenenkään kanssa, mutta ei välttämättä myöskään pahempaa, kukaties vaikka löydät paremman helmen. Ja välittääkö se sinusta oikeasti jos yhtäkkiä noin vaan voi sulle sanoa että tämä oli tässä ja heippa? Haluatko todella tuollaisen ihmisen kanssa lapsia?
Tsemppiä sinne, kyllä se siitä! Aika parantaa haavat. Parin vuoden päästä jo naurat tuolle ääliölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ehkä ole ilkeä, vaan pelkäsi edetä, ettei pettyisi tai muuta vastaavaa. Minusta on surullista lukea, miten välinpitämättömiä ihmiset ovat rakkautensa suhteen. Sitä saa, mitä tilaa. Jos lukee eksän nyt paskaksi, jos tämä oli vain kyvytön niin tekee hallaa itselleen jatkoa ajatellen. Ette aina ehkä itsekään toimi oikein ja sitten on vaikea anoa ymmärrystä toisilta, jos ei itsekään halua sitä omata ja toiselle jakaa.
Ei tietty turhaan ja toivottomasti kannata olla ihastunut yksipuolisesti mutta saa sitä nyt hiukan sulatella eroakin tai miettiä, onko se pakollinen. Ei se mitään roikkumista ole, jos antaa edelleen toiselle tukeaan, jos tämä miettii että pelkkäkin vaikka pettymistä, eikä inhoa sua.
En vain ymmärrä kun edellisenä päivänä sanoi rakastavansa ja seuraavana ei muka tunne enää mitään
Turha niitä motiiveja on miettiä. Loppujenlopuksi et voi koskaan päästä toisen pään sisälle ja tietää totuutta. Mieluummin mieti että no, jos noin nopeasti loppuu rakkaus toiselta ei se kyllä mitään aitoa rakkautta, tai edes välittämistä toisesta ollut. Hyvä vaan kun pääsit eroon. Uutta parempaa matoa koukkuun.
Taidat olla aika takertuva?