Voiko tällaisesta asiasta puhua ollenkaan ystävän kanssa?

ei varmaankaan. Mitä tekisin?

Meillä ei ole ollut mitään tukiverkostoa, eli emme ole miehen kanssakaan käyneet kohta kymmeneen vuoteen missään kahdestaan. Eräs ystäväni on jo jonkin aikaa tarjoutunut ottamaan pari nuorinta lastamme heille hoidettavaksi. Kyselee aina välillä, milloin on tarvetta. Arkailen laittaa lapsiamme heille ilman että olen paikalla. Heillä on itsellään tosi villit lapset, ja tiedän, että he eivät vahdi lapsia ollenkaan, vaan antavat olla ihan keskenään. Heidän lapsilleen sattuu jatkuvasti kaikenlaista haaveria juuri siksi, kun heidän peräänsä ei katsota. Mitähän lapset sitten keksivät, kun heitä on pari vielä lisää ideoimassa.