Hercule Poirotista poimittu viisaus :-)

Hyvin sanottu, olisi kiva tietää onko ihan Agathan viisaus vai jonkun käsikirjoittajan. Kiehtova tyyppi muuten tuo Agatha, aina tykkänyt kirjoista ihan pikkupojasta asti.

M39

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu, olisi kiva tietää onko ihan Agathan viisaus vai jonkun käsikirjoittajan. Kiehtova tyyppi muuten tuo Agatha, aina tykkänyt kirjoista ihan pikkupojasta asti.

M39

Uskon että Agathan oma, sana hallussa :-), ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu, olisi kiva tietää onko ihan Agathan viisaus vai jonkun käsikirjoittajan. Kiehtova tyyppi muuten tuo Agatha, aina tykkänyt kirjoista ihan pikkupojasta asti.

M39

Uskon että Agathan oma, sana hallussa :-), ap

On sana hallussa ja älykäs nainen, muistan ihan elävästi kun ensimmäisiä hänen kirjoja luin, senjälkeen piti kirjastosta hakea pino hänen kirjojaan :)

M39

Minustakin oli hienosti sanottu ja uskon, että se pitää paikkansa. :) Minä tosin ymmärsin sen niin, että ylipäänsä ihmiset (ei ne läheisimmät) ovat mielenkiintoisia, mielenkiintoisempia kuin nähtävyydet.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin oli hienosti sanottu ja uskon, että se pitää paikkansa. :) Minä tosin ymmärsin sen niin, että ylipäänsä ihmiset (ei ne läheisimmät) ovat mielenkiintoisia, mielenkiintoisempia kuin nähtävyydet.

Joo varmaan noinkin, itse ymmärsin tavallaan sanonnan "pitää mennä kauas että näkee lähelle", ap

Sarasvuon viisaus (arvasin, että se ärsyttää , oikeasti Jartsa on lainannut sen joltakin :)

Jotenkin näin se menee. Joka tietää oikean lähteen voi korjata.

Ihminen on heiluri joka heiluu tylsyyden ja turvallisuuden välillä. Kun on tylsää, sitä lähtee ulkomaille ja sitten kun perse on kipeä, rahat loppu ja vituttaa sitä halajaa takaisin kotiin. Kunnes taas on tylsää....

Minuakin pysäytti eilisessä Poirotissa tuo samainen lause.

Tämä nainen kuka sen sanoi, oli jättänyt pienen lapsensa hirviönaisen kasvatiksi ja katui tekoaan. Ehkä tässä yhteydessä lauseen merkitys oli, että vaikka yrittää paeta omia mörköjä, ei niitä pääse pakoon edes maailmalla. Nähtävyydet ja kokemukset eivät millään korvaa kaipuuta omaan lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin pysäytti eilisessä Poirotissa tuo samainen lause.

Tämä nainen kuka sen sanoi, oli jättänyt pienen lapsensa hirviönaisen kasvatiksi ja katui tekoaan. Ehkä tässä yhteydessä lauseen merkitys oli, että vaikka yrittää paeta omia mörköjä, ei niitä pääse pakoon edes maailmalla. Nähtävyydet ja kokemukset eivät millään korvaa kaipuuta omaan lapseen.

Juurikin näin!

Agatha matkusti yksin Lähi-itään enimmäisen eronsa jälkeen ja tutustui sitä kautta erääseen arkeologiin. Tästä tuli Agathan toinen aviomies ja dekkaristi matkusti miehensä kanssa Lähi-idässä kaivauksille 1930-luvulta alkaen.

Agatha sijoitti tuossa Syyriaan sijoittuvassa tarinassa hänen laillaan Lähi-idässä yksin matkaavan naisen suuhun tuon kommentin matkailun avartamisesta, joten voi olettaa, että se kuvastaa kirjailijattaren omia näkemyksiä. Hänhän keskittyy kirjoissaankin nimenomaan ihmisiin, vaikka sijoittaakin tarinansa eksoottisiin maisemiin.

Agatha oli muuten mukana pelastamassa British Museumissa olevia maailmankuuluja Irakista löydettyjä kaiverrettuja norsuunluulevyjä, jotka Agathan mies löysi kaivauksissaan. Kerrotaan, että Agatha auttoi miestään ja käytti mm. omaa kosteusvoidettaan levyjen puhdistamiseen kentällä.

http://www.theguardian.com/science/gallery/2011/mar/07/nimrud-ivories-b…

Vierailija kirjoitti:

Eräässä jaksossa Hercule puhui naisen kanssa, joka oli matkustellut paljon ympäri maailmaa ja nainen sanoi, että matkustelun sanotaan avartavan, mutta että se onki päinvastoin, että maailmalla huomaa mikä on kaikista tärkeintä eli läheiset ihmiset eikä nähtävyydet. Jotenkinpysäyttävä ajatus.

"Show me the people, every time."  :)  Tämä on ollut pitkään minunkin lemppari!

Ymmärsin sen kuitenkin myös niin että ihmiset ovat kaiken alku ja juuri- ja siksi kiinnostavimpia.

Hercule on kyllä sellainen ihminen, jonka ystävä haluaisin olla. Viisas, empaattinen ja rauhallinen. Uskon, että jos löytäisin irl tuollaisen ihmisen, olisin hyvin onnellinen. On ihminen jonka seurassa muutkin vahvistuvat.

“It is the quietest and meekest people who are often capable of the most sudden and unexpected violences for the reason that when their control does snap, it goes entirely. (Hercule Poirot)” 

Vierailija kirjoitti:

Hercule on kyllä sellainen ihminen, jonka ystävä haluaisin olla. Viisas, empaattinen ja rauhallinen. Uskon, että jos löytäisin irl tuollaisen ihmisen, olisin hyvin onnellinen. On ihminen jonka seurassa muutkin vahvistuvat.

Minusta hänen seuransa olisi pelottavaa, kun minne vaan hän matkustaa, niin ympärillä tapahtuu heti muutaman vuorokauden sisään monta murhaa, murhan yrityksiä, jalokivivarkauksia ja orjakauppaa ja ties mitä. Taitaa tuo mies vetää puoleensa negatiivista energiaa.

No eipä juuri, mielestäni sitä kutsutaan koti-ikäväksi. Paikkansapitävyys riippunee ihmisestä.

Jakson lopussa Poirot itse lausui toisen viisauden/totuuden kotonaan piestylle ja kaltoinkohdellulle tytölle:

"Mikään maailmassa ei ole niin pahasti vaurioitunut, ettei Kaikkivaltiaan Jumalan käsi voisi sitä korjata. Muistakaa se. Ilman sitä varmuutta, me kaikki olisimme hulluja."

Amen.

Ihan hyvä viisaus, muttei mitenkään tavattoman ihmeellinen. Tuon tason viisauksia kuulee joskus täällä palstallakin, mutta mielenkiintoista, että jos joku kuuluisuus on päästänyt jotain suustaan, niinhän johan taivastellaan, ihastellaan ja ylistetään sitä oikein miehissä, ja siis myös naisissa! Ihmeellinen tämä maailma, ja iso pah: miten niin oma maa mansikka, muu maa mustikka?!