Veljen vaimo pilannut perhesuhteet! :(
Miten ihmeessä tähän kaikkeen pitäisi suhtautua?
Kyseessä on riitainen, kateellinen, veljestäni mustasukkainen veljenvaimo (mustasukkainen esim. äitini suhteesta omaan poikaansa!), joka on tuntunut hämmentävän perheemme keitosta siitä hetkestä lähtien kun hän kuvioihin tuli. Lietsoo riitaa, nauttii kun saa sotkettua perheenjäsenten välejä, puhuu selän takana, levittelee toisten sanomisia, keksii valheita, liioittelee.
Veljeni oli ennen häntä kaikille mukava, rento, toisia kannustava. Sellainen live and let live -tyyppi. Nyt hän on stressaantunut äksyilijä, joka kyräilee ärsyyntyneenä ja piikittelee kaikesta mahdollisesta, on kuin hänkin olisi nykyään kateellinen toisten saavutuksista ja hankinnoista, matkoista, ostoksista. Tullut siis erittäin paljon vaimonsa kaltaiseksi.
Ehkä tämä vaimonsa posmottaa veljelleni ja yrittää tietoisesti kääntää häntä meitä muita vastaan? Olemme järkyttyneinä katsoneet veljen nykyistä käytöstä. Muutos on niin suuri entiseen.
Kommentit (58)
Kuulostaa ikävältä, mutta kerrotko mitä tarkoittaa tässä yhteydessä posmottaminen?
Vähennä oma yhteydenpitosi minimiin. Tapaa veljeäsi vain silloin, kun pystytte viettämään aikaa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne. Todennäköisesti saat vastaukseksi, että veljesi on vain katkaissut napanuoran ja on nyt vaimonsa myötä uskaltanut tuoda esiin todellisen luonteensa, ja että teidän pitäisi vain antaa heidän olla.
Mitä muutakaan sisko voi tehdä kuin antaa olla? Miestä ei omista kukaan, ei sisko, ei äiti eikä vaimo.
Kauanko veljen vaimo on ollut mukana kuvioissa?
Tämä on sinun kertoma tarina, toisaalta voisi tulla täysin erilainen tarina. Joka ikinen kerta kun tällaisia vuodatuksia lukee, niin miettii aina minkälainen olisi vastapuolen versio. Kuka olisikaan silloin tarinan konna?
Niin... Aika paha tuohon on sinun siskona puuttua. Jos veljesi äksyilee sinulle, kysy perusteluja ja oio väärinkäsitykset. Mutta älä parjaa kälyä veljelle, sillä veljesi todennäköisesti vain asettuu puolustamaan vaimoaan.
Kälyn itsensä kanssa kaiketi olisin aika pintapuolisesti tekemisissä. Ei kannata ainakaan uskoutua hänelle, jos hänellä on tapana juoruta asioita vääristyneessä muodossa eteenpäin.
Ikävää, että ette tule toimeen. Minulla on aivan mahtava käly.
Mikähän sen kälyn versio olisi? Todennäköisesti kertoisi sinun olevan vähintäänkin narsisti.
Meillä tehtiin niin, että yhteisellä päätöksellä ei pidetä veljeen yhteyttä kuin hyvin pintapuolisesti. Minun perheeni ja pikkusisko sekä vanhempani lähdetään perinteiseen tapaan jouluksi mökkilomalle, mutta tänä vuonna veljeä ei kutsuta mukaan. Halutaan nauttia rauhallisista pyhistä ilman riitoja. No tästäkin veljen vaimo suuttui ja ilmoitti, että saamme ennakkoperintöä ja anoppi suosii tyttäriään. Appea eli isääni ei jostain syystä moiti, vaikka nimenomaan isä on sitä mieltä, että miniä ei ole tervetullut.
Jos ihmiset olisivat älykkäämpiä, niinkuin jotkut tässä ketjussa, ja huomaavat että ihmissuhteissa on kaksi puolta, ei perheissä olisi näin paljon ongelmia. Joku pelkää valta-asemansa menettämistä ja puolustautuu toista haukkumalla, niin ne jotka siihen mukaan menevät, heidän pitäisi silmänsä avata ja peiliin katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että yhteisellä päätöksellä ei pidetä veljeen yhteyttä kuin hyvin pintapuolisesti. Minun perheeni ja pikkusisko sekä vanhempani lähdetään perinteiseen tapaan jouluksi mökkilomalle, mutta tänä vuonna veljeä ei kutsuta mukaan. Halutaan nauttia rauhallisista pyhistä ilman riitoja. No tästäkin veljen vaimo suuttui ja ilmoitti, että saamme ennakkoperintöä ja anoppi suosii tyttäriään. Appea eli isääni ei jostain syystä moiti, vaikka nimenomaan isä on sitä mieltä, että miniä ei ole tervetullut.
Tyypillistä että vaikeaksi ihmiseksi paljastunut miniä mielistelee appeaan. Erityisesti jos miniällä on yhtään taipumusta mustasukkaisuuteen ja muiden naisten "selkäänpuukottamiseen". Siis sitä naisvaltaisen alan perinteistä akkavainoa. Tällainen nainen ei koskaan muutenkaan aidosti ystävysty muiden naisten kanssa.
Vielä kun tuohon kuvioon tulee mukaan lapsenlapsia, alkaa miniä nuoleskelemaan ja manipuloimaan appeaan myös lasten kautta. "Kun pikku-Jussi rakastaa niin kovasti vaaria", "kun Anneli halusi tulla vain ukin luo", "Elmeri kertoi että rakas-pappa ostaa trampoliinin" jnejne. Ja siis noissa lauseissa unohdetaan mummon olemassaolo ihan kokonaan, sitä suorastaan alleviivataan.
Surullinenhan tuo aloittajan kuvailema tilanne on. Erityisesti jos veli on aiemmin ollut ihan erilainen. Ehkä se aiempi oli vain esitystä, ja nyt tämä on se todellinen luonne jonka vaimo on saanut miehestään esiin?
Olet varmaan mun miehen sisko. Terveisiä vaan että kattelkaa pitkään ja hartaasti peiliin ja miettikää miksei meidän perhe (ihan se velikultakaan -omasta tahdostaan-) enää juuri haluta olla tekemisissä. Meidän lasten synttärit, joulut mitkään ei kiinnosta paskaakaan teitä, valheita levitellään meidän elämästä ja panetellaan ja piilovittuillaan facebooksissa, anoppi herjaa tosin ihan suoraan aina kun sille päälle sattuu jne. Että sorry mutta niin makaa kuin petaa.
Näissä tapauksissa aina mietityttää että kuinka vahvat perhesuhteet oli pohjimmiltaan, jos yksi miniänplanttu saa koko perheen rikki?
Joskus asia voi olla myös niin että äiti ei ole osannut katkaista sitä henkistä napanuoraa poikaansa ja muuttuu täysin sekopäiseksi huomattuaan ettei olekaan enää pojan elämässä se "ykkösnainen". Kokemusta on läheltä seurattuna.
Jos te olette ihan oikeasti ystävällisiä veljen vaimolle, on tuo ikävää ja ymmärrän ettei tee mieli olla tekemisissä.
Mä olen kuitenkin seurannut omassa perhepiirissä tilannetta, jossa siskot ja miehen äiti tuntuivat tosissaan inhoavan tämän vaimoa. Vaimo oli vääränlainen mielipiteiltään ja tyyliltään, häntä arvosteltiin seläntakana miehellekin. Mies oli tosi vaikeassa raossa, kun rakasti vaimoaan mutta ei halunnut loukata lapsuudenperhettäänkään. Päin naamaa naiselle oltiin melko ystävällisiä.
Tapa, jolla mulle rakkaat ihmiset puhuivat tuosta naisesta järkytti mua. Ymmärrän että tuo veljen vaimo oli sen verran erilainen, ettei lämpimiä ystävyyssuhteita syntynyt mutta en ymmärrä sitä inhoa joka oli aika alusta asti. Tilanne johti siihen, ettei tuo vaimo vieraillut anoppilassaan enää ollenkaan, mies hoiti vierailut (joita vaimo ei estänyt tai rajoittanut mitenkään), myös lasten syntymän jälkeen.
Liitto kesti parikymmentä vuotta, sitten tuli ero. Tämän miehen sukulaiset heti tuomitsivat naisen syyksi, koska "se oli niin vaikea ihminen jne". Joskus mietin, miten paljon tuohon eroon vaikutti miehen lapsuudenperheen negatiivinen suhtautuminen ja sen tuoma taakka suhteeseen. En itsekään ole ollut tuon ex-vaimon kanssa tekemisissä enää eron jälkeen, mies on mulle rakas ja läheinen ja toki näkyy että ero on todella häntä surettanut.
Olisin siis todella varovainen suhtautumisessani kälyyn tuollaisessa tilanteessa. Vaikka toinen olisi hankala, voi hänelle olla ystävällinen ihan aidosti, ja yrittää ajatella että on syy, miksi veli siihen naiseen on rakastunut ja yrittää sen tähden suhtautua itse aidosti ystävällisesti. Näin tein itse, ja ne jotkut loukkaavat jutut ym, jätin sivuun ja tulin ihan hyvin toimeen tuon siskojen inhoaman naisen kanssa vaikkei kovin samanlaisia oltukaan eikä varsinaisesti ystävystytty koskaan. Mulle se, kun näin miten rakastunut tuo veli oli vaimoonsa alusta asti, riitti syyksi olla naiselle ystävällinen aina.
Vierailija kirjoitti:
Jos te olette ihan oikeasti ystävällisiä veljen vaimolle, on tuo ikävää ja ymmärrän ettei tee mieli olla tekemisissä.
Mä olen kuitenkin seurannut omassa perhepiirissä tilannetta, jossa siskot ja miehen äiti tuntuivat tosissaan inhoavan tämän vaimoa. Vaimo oli vääränlainen mielipiteiltään ja tyyliltään, häntä arvosteltiin seläntakana miehellekin. Mies oli tosi vaikeassa raossa, kun rakasti vaimoaan mutta ei halunnut loukata lapsuudenperhettäänkään. Päin naamaa naiselle oltiin melko ystävällisiä.
Tapa, jolla mulle rakkaat ihmiset puhuivat tuosta naisesta järkytti mua. Ymmärrän että tuo veljen vaimo oli sen verran erilainen, ettei lämpimiä ystävyyssuhteita syntynyt mutta en ymmärrä sitä inhoa joka oli aika alusta asti. Tilanne johti siihen, ettei tuo vaimo vieraillut anoppilassaan enää ollenkaan, mies hoiti vierailut (joita vaimo ei estänyt tai rajoittanut mitenkään), myös lasten syntymän jälkeen.
Liitto kesti parikymmentä vuotta, sitten tuli ero. Tämän miehen sukulaiset heti tuomitsivat naisen syyksi, koska "se oli niin vaikea ihminen jne". Joskus mietin, miten paljon tuohon eroon vaikutti miehen lapsuudenperheen negatiivinen suhtautuminen ja sen tuoma taakka suhteeseen. En itsekään ole ollut tuon ex-vaimon kanssa tekemisissä enää eron jälkeen, mies on mulle rakas ja läheinen ja toki näkyy että ero on todella häntä surettanut.
Olisin siis todella varovainen suhtautumisessani kälyyn tuollaisessa tilanteessa. Vaikka toinen olisi hankala, voi hänelle olla ystävällinen ihan aidosti, ja yrittää ajatella että on syy, miksi veli siihen naiseen on rakastunut ja yrittää sen tähden suhtautua itse aidosti ystävällisesti. Näin tein itse, ja ne jotkut loukkaavat jutut ym, jätin sivuun ja tulin ihan hyvin toimeen tuon siskojen inhoaman naisen kanssa vaikkei kovin samanlaisia oltukaan eikä varsinaisesti ystävystytty koskaan. Mulle se, kun näin miten rakastunut tuo veli oli vaimoonsa alusta asti, riitti syyksi olla naiselle ystävällinen aina.
Oot ihana ihminen. :) Kunpa sinunlaisiasi olisi edes hieman enemmän, oikeasti! :)
Kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta ilkeyteen se ei oikeuta.
Meilläkin sukuun on tullut miniä, joka pistänyt pakkaa sekaisin. Itse olisi varmaan ylpeä, jos tajuaisi, mutta oikeasti tuo ei ole ollenkaan hyvä juttu. Kaikki yrittää olla sille miniälle kohteliaita, mutta en oo ikinä nähnyt kenenkään menevän sen kanssa juttusille vapaasta tahdosta.
Suuri harmi on se, että eipä tuon perheen kanssa huvita olla tekemisissä enää entiseen malliin. Kaikki sukujuhlat on yhtä kidutusta, eikä niitä kyllä huvita enää järjestääkään enempää kuin on ihan pakko (ylppärit sun muut).
Vierailija kirjoitti:
Jos te olette ihan oikeasti ystävällisiä veljen vaimolle, on tuo ikävää ja ymmärrän ettei tee mieli olla tekemisissä.
Mä olen kuitenkin seurannut omassa perhepiirissä tilannetta, jossa siskot ja miehen äiti tuntuivat tosissaan inhoavan tämän vaimoa. Vaimo oli vääränlainen mielipiteiltään ja tyyliltään, häntä arvosteltiin seläntakana miehellekin. Mies oli tosi vaikeassa raossa, kun rakasti vaimoaan mutta ei halunnut loukata lapsuudenperhettäänkään. Päin naamaa naiselle oltiin melko ystävällisiä.
Tapa, jolla mulle rakkaat ihmiset puhuivat tuosta naisesta järkytti mua. Ymmärrän että tuo veljen vaimo oli sen verran erilainen, ettei lämpimiä ystävyyssuhteita syntynyt mutta en ymmärrä sitä inhoa joka oli aika alusta asti. Tilanne johti siihen, ettei tuo vaimo vieraillut anoppilassaan enää ollenkaan, mies hoiti vierailut (joita vaimo ei estänyt tai rajoittanut mitenkään), myös lasten syntymän jälkeen.
Liitto kesti parikymmentä vuotta, sitten tuli ero. Tämän miehen sukulaiset heti tuomitsivat naisen syyksi, koska "se oli niin vaikea ihminen jne". Joskus mietin, miten paljon tuohon eroon vaikutti miehen lapsuudenperheen negatiivinen suhtautuminen ja sen tuoma taakka suhteeseen. En itsekään ole ollut tuon ex-vaimon kanssa tekemisissä enää eron jälkeen, mies on mulle rakas ja läheinen ja toki näkyy että ero on todella häntä surettanut.
Olisin siis todella varovainen suhtautumisessani kälyyn tuollaisessa tilanteessa. Vaikka toinen olisi hankala, voi hänelle olla ystävällinen ihan aidosti, ja yrittää ajatella että on syy, miksi veli siihen naiseen on rakastunut ja yrittää sen tähden suhtautua itse aidosti ystävällisesti. Näin tein itse, ja ne jotkut loukkaavat jutut ym, jätin sivuun ja tulin ihan hyvin toimeen tuon siskojen inhoaman naisen kanssa vaikkei kovin samanlaisia oltukaan eikä varsinaisesti ystävystytty koskaan. Mulle se, kun näin miten rakastunut tuo veli oli vaimoonsa alusta asti, riitti syyksi olla naiselle ystävällinen aina.
Täällä yksi kuvaamasi kaltainen veljen vaimo. Tosin sillä erolla, ettei liitto ole vielä päättynyt ja mies loukkaa mieluummin vaimoaan kuin lapsuudenperhettään. Itsekin olen vähentänyt anoppilassa käyntiä, koska en vain enää jaksa. Minun annetaan ymmärtää rivien välistä, että olen vähäpätöinen ja mitätön ja kaikki mitä teen, on jollain tavalla surkeaa ja väärää. Nyt on jo alettu arvostelemaan lasten, siis minun ja mieheni lasten, vaatteita ja pituutta ja painoa...lapsissa kun on puolet miniää, niin joku vikahan niissä täytyy olla.
Ja mies tuntuu vaan päivä päivältä arvostavan enemmän äitiään ja siskojaan..
Hei 19! Pidä puolesi ja viimeistään siihen vedä raja jos ruvetaan lapsia arvostelemaan ja haukkumaan. Mies voi varmaankin jatkaa elämäänsä äitinsä ja siskojensa kanssa jos ei oma perhe ole ykkösenä elämässä.
Älä mene siihen ansaan että alat itsekin uskoa että olet mitätön ja surkea vaan olet hyvä juuri sellaisen akuin olet ja sinulla on oikeus olla oma itsesi.
Ikävä tilanne. Todennäköisesti saat vastaukseksi, että veljesi on vain katkaissut napanuoran ja on nyt vaimonsa myötä uskaltanut tuoda esiin todellisen luonteensa, ja että teidän pitäisi vain antaa heidän olla.