Mistä löydän rohkeuden pyytää miestä ulos?

Olen nyt vuoden verran säännöllisen epäsäännöllisesti muhinoinut erään miehen kanssa, joka kerta kännissä tottakai. Syystä tai toisesta luennoilla ei uskalleta keskenämme puhua, vaan lähinnä keskitytään ujoon vilkuiluun, mutta sen sijaan, yhteisinä öinä puhun hänen kanssaan aamuun asti. Pari viikkoa sitten mies laittoi mulle viestiä fbssä, turhasta aiheesta mutta laittoi kumminkin (että eikö siihen aikaan, neljältä yöllä, kuuluisi olla nukkumassa). Tuolloin oikeasti nukuin, puhelin näytti onlineä jostain syystä. Aamulla tietysti vastasin ja pahoittelin että en vastannut. Sen jälkeen häneltä ei ole tullut viestejä. Meillä oli opiskelijaporukan kesken bileet torstaina, missä hän (hirveässä kännissä) lupasi tarjota minulle jatkopaikassa juotavaa. Noh kuten arvata saattaa, miestä ei sinne paikkaan kuulunut, joten laitoin hänelle viestiä että aikooko hän tulla sinne. Viesti ei mennyt whatsappissa perille (akku loppu tms häneltä) kuin vasta aamulla jolloin hän sen luki mutta ei vastannut mitään. Vastausta ei kuulunut joten oletin että häntä ei edes sen vertaa kiinnosta että vastaisi mulle, mutta myöhään illalla tulikin vastaus, että hänen oli tarkoitus tulla mutta ei koskaan päässyt vessaan oksentamista pidemmälle. Nyt mietin, että antaisinko miehelle mahdollisuuden ja kysyisin että haluaisiko hän tavata (hän on kysynyt samaa aiemmin, mutta en silloin päässyt kun olin kotiseudulla käymässä).. sitä vain pelkään että mitä jos hän kieltäytyy? Miten kehtaan olla samassa porukassa vähintään neljä vuotta ennen kun valmistun? Jos ei oltaisi samalla luokalla, olisin jo kysynyt. Olen 20 vuotias jos joku tätä teinimäistä ujostelua ihmettelee. Mietin että tänään yöllä voisin laittaa viestin ja kysyä ja turvautua tarvittaessa "humalaan" jos hän kieltäytyy tai jättää vastaamatta. En käsitä miten tämä on näin vaikeaa, ensimmäinen mies jota jännitän ja ujostelen näin paljon..