Tämmöistä jäin pohtimaan tällä viikolla, kun täällä kävi ptt.....

Aluksi juteltiin niitä näitä, mutta sitten jossakin vaiheessa ptt oli vain ihan hiljaa ja katseli mitä teen lasteni kanssa.  Tuli jotenkin vaivautunut olotila itselle, että mitähän tuo nyt tuossa hiljakseen vain katselee?   

Muutenkin koen, että on tässä oma sopeutumisensa, kun tuollainen henkilö täällä on alkanut käydä.  Ihan asiallisia hän on kysellyt arjestamme ja tekemisistämme, mutta silti.  Kun olen aina tottunut olemaan lasten kanssa arkipäivät kahdestaan, niin on tässä oma hommansa. 

Jotenkin koen myös tämän "haastavana", kun mielestäni ptt on kanssa hiljaista sorttia mitä olen itsekin.  Koen, että minulla "natsaa" paremmin sellaisen henkilön kanssa joka on itseäni puheliaampi ja jotenkin rempseän oloinen.