Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiire korjata parisuhde ku rakkaudesta on jäljellä vain rippeet, miten?
08.04.2007 |
Olen kotiäiti, hoitovapaalla, kotona 1 ja 3 -vuotiaat, 2 vanhempaa koulussa ja eskarissa. Mies duunari, töissä arkisin 7-16. Omakotitalo rakennettu vuonna 2000, viime kesänä puristettiin loppuun yläkerta ja piha, nyt vaan peruskunnossapitoa ja velanmaksua. Ikää minulla 31, miehellä 33v.
Kuten sanoin, rakkaudesta on vain rippeet jäljellä. Ennen niin huomaavainen ja rakastava mies nukahtaa illalla saman tein kun saa pään tyynyyn, minä taas käännän selkäni ja luen. Seksiä on n. kerran kuussa, taso on pahasti riman alla, muutama hetken räplää klitorista, tuntuu musta lähes pahalta, tulee sisään, 10 työntöä ja homma ohi. Ja seksiä on vain harvoissa tilanteissa, koskaan siihen ei ole aikaa, nuorin nukkuu perhepedissä. Lapsia saamme hoitoon jos meillä on siihen pätevä syy esim. rakennustyö, koskaan emme ole kauppaa kauempana ilman lapsia tai siis käytännössä vain toinen käy kaupassa, toinen lasten kanssa kotona. Ulkoilemme lasten kanssa päivittäin ja viikolla illat kuluvat isompien lasten harrastusten parissa.
Rakkauden rippeet, mitä ne ovat? Ne ovat sitä että toisen kosketus ei inhota emmekä juuri riitele. Olemme kuitenkin kummatkin pääosin huonolla tuulella ja vanhin tytär on nyt kuudennella, alkaa olla teinimeininkiä ja isä varsinkin ottaa asian rankasti, narisee tytölle koko ajan (vasten tapojaan) ja melkeen tahallisesti ärsyttää.
Mutta oma parisuhteemme on niin syvällä, niin syvällä! En ole edes varma voiko sitä pelastaa, mutta nyt antakaa nopeita neuvoja, MITEN VOI EDES YRITTÄÄ? Kesää suhde ei tällaisenaan nää.
Vaikka olen kotiäiti enkä käy missään koskaan, nään unia, että olen tavannut miehen, miehen joka välittää ja jolla on aikaa minulle=(
Kommentit (9)
" Sanalle kriisi voidaan löytää erilaisia määritelmiä: käännekohta, läpikulkupaikka. Kiinalainen kriisiä kuvaava merkki ¿Weiji¿ koostuu kahdesta osasta, joista toinen merkitsee vaaraa ja toinen mahdollisuutta. Englannin kielen sana ¿crisis¿ tulee kreikan kielen päättämistä merkitsevästä sanasta ¿krinein¿. Kriisi voidaan määrittää päätöksentekoa vaativaksi tilanteeksi, jolloin päätös luo edellytykset uuden mahdollisuuden toteutumiselle. Näin kriisi voidaan määritellä siirtymävaiheen haasteeksi kohti jotain uutta."
Lähde: väestöliiton sivut
Mitään ei ole menetetty. Olette uuden edessä " ruuhkavuosien" muutoksen myötä. Lue parisuhdekirjoja ja nettisivuja ja etsi sellaista mikä tuntuu sopivan juuri teille. Itse aloittaisin viikonlopun kylpylälomasta miehen kanssa kahden tai esim risteilyllä että pääsisitte eroon arjesta ja lapsista ja tapaisitte toisenne uudestaan miehenä ja naisena. Enkä tarkoita heti seksiä, vaan sitä että teette yhdessä jotakin josta nautitte molemmat.
Where there is a will, there is a way. Good luck! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tuutista toitotetaan noita parisuhdelomia, mutta kun se ei vain kaikilla ole mahdollista. Vai tunnetteko tosiaan montakin, joka lähtee miehen kanssa kahdenkeskiselle lomalle ja palkkaa tuntemattoman hoitajan lasten kanssa kotiinsa?
Jos eivät isovanhemmat/kummit/siasarukset voi auttaa niin johan on kumma. Me viedään lapsi mummolaan tai pyydetään kummi hoitamaan.
Ongelmanamme on ennemminkin oma saamattomuus arjen rutiinien jyrätessä kuin se ettei mahdollisuuksia löytyisi irrottautumiseen, jos niin haluamme.
4
kaikilla ei niitä ole, ja toisilla voi olla tosi kaukanakin.
... mikäs kivempaa jos isovanhemmat asuvat Lapissa: lapset parkkiin ja läheiseen hiihtomäkeen. Esimerkiksi.
En usko että KAIKKI auttamaan kykenevät ihmiset asuvat saavuttamattomissa, kyse on enemmän omasta halusta ja mielikuvituksesta. Jos Helsinkiin vast' ikään muuttanut yksinhuoltajakin keksii keinot irrottautua, luulisi muiltakin onnistuvan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta molemminpuolista tahtoa senkin edestä. Halua olla ja tehdä yhdessä asioita. Pieniä arkipäivän huomaavaisuuksia: sanoja, katseita ja kosketuksia, toisen ilahduttamista. Jos ei yhdessäolemiseen ole tottunut ja tietoisesti päättänyt muuttaa käytöstään, voipi se loma mennä ihan samoissa merkeissä kuin kotonakin (yhdessä mutta kuitenkin erikseen).
Alku on aina vaikea ja voi tuntua pakolta tai jopa naurettavalta alkaa hipaista puolisoa ohimennen, muuttaa äänensävyä helläksi/iloiseksi, ottaa toinen töistä vastaan hyväntuulisena hymyillen tai käpertyä illalla kainaloon (vaikka sen telkkarin eteen). Noista on kuitenkin hyvä aloittaa.
Yksi hyvä konsti on sekin (jos puoliso on yhteistyöhaluinen), että molemmat tekevät listan mukavista asioista, joita haluavat itselleen tehtävän, esim. 20 eri juttua. Näitä sitten toinen alkaa toteuttaa vapaavalintaisessa järjestyksessä, yhden joka päivä. Tekojen ei tarvitse olla mitään maatamullistavia, vaan sellaista, jotka esim. seurusteluaikana ovat tuntuneet hyvältä/ilahduttaneet.
No joo, oma parisuhteeni on tainnut kanssa vajota niin syvälle, ettei päivä taida enää koskaan paistaa, lähinnä mieheltä puuttuvan tahdon/motivaation takia. Itse alan väsyä yksin yrittämiseen. Toivon kuitenkin ap:lle tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä jo aikaisemmassa ketjussa keroi saaneensa muutosta aikaan omalla käytöksellään.
Mä olen näissä samoissa aatoksissa ollut jo pidemmän aikaa kuin edellisetkin. jotain muutosta on tultava, muuten mä en tätä loppuelämääni jaksa. Enkä myöskään tällaista prisuhde mallia halua antaa lapsilleni...
Mutta mitäs teet kun miehelle on ihan myrkkyä ihan tavallinen koskettelu; kiertää kaukaa kun tullaan eteisessä tm. vastakkain. Ei puhettakaan että pääsisin kainaloon katsomaan telkkaa. Se oikein kavahtaa kauemmas kun yritän hipaista. Mun naisellinen itsetunto on aivan pakkasella. Itku tulee kun näkee jonkun miehen ottavan vaimoaan kädestä tai laittavan käden selän taakse tms. Tai kun katsoo halauskohtauksia tv:stä.
Tätäkö mun on kestettävä koko lopun ikääni? Kaikenlaiset muut tarpeet voi kyllä täytyttää muuallakin; jutella henkeviä ystävien kanssa ym. mutta tää hellyyspuoli on aika hankala juttu kun haluaa kuitenkin olla uskollinen... Takki on niin tyhjä, ettei ole mistä antaa lapsille.
Alue: Aihe vapaa
Meillä vain yksi pieni lapsi (ja tuo yksi suuri).
En osaa oikein neuvoa. Jälkiviisautena monen kasvatusfilosofin aatoksin voisin sanoa, että lapsia ei pitäisi olla noin monta. Mutta se ei mitään auta.
En tiedä mikä auttaisi. Kun omakin suhde on ihan ruvella. Ja meilläkin tuskin kesään asti kestetään.
Osaisinpa olla toisenlainen, sellainen, että miehenikin haluaisi olla minulle hyvä.
Voisitteko mennä pariterapiaan? Minun mieheni ei siihen suostu. Uusi matkakohde, uusia ravintoloita voisitte kokeilla ihan kahdestaan...en osaa sanoa. Molempia tarvittaisiin, jos urautumisesta haluttaisiin pois...