Lue keskustelun säännöt.
Älkää antako krääsää lahjaksi!
26.10.2015 |
Nyt joulunalusaikana tulin ajatelleeksi, kuinka paljon ollenkaan saanut turhaa tavaraa lahjaksi (kaikki miehen sukulaisilta). Kippoja, kuppeja, halpoja vaatteita, rumia pyyhkeitä, sukkia, koriste-esineitä, itsetehtyjä juttuja, ja yksikään näistä ei ole ollut mieleinen. Kaikki ovat lentäneet melkein suoraan roskiin/kiertoon. Inhoan kaiken turhan krääsän saamista lahjaksi, koska välttelen ylimääräistä roinaa ja haluan pitää kodin siistinä.
Miksi ette anna lahjaksi rahaa/lahjakortteja tai vaikka suklaarasian jos ei muuta keksi? Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin vastaanottaa hymyillen ja kiittäen pakettia, jonka sisällä tietää olevan itselle sopimatonta halpaa roskaa ja jonka kohtalo on joutua sekajätteeseen alta aikayksikön.
Sanotaan että lahja on lahja ja ajatus on tärkein, mutta joku roti tähän hommaan pliis.
Nimim. Jätesäkillisiä "lahjoja" roskiin heittänyt
Kommentit (28)
Kannatan kierrätystä! Kierrätän kaikki krääsälahjat sellaisille joiden eteen en viitsi aikaa ja rahaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaivautuu menemään lahjansaajan luokse, miksi ei voi vaikka viikkoa ennen soittaa ja kysyä, mitä lahjansaaja haluaa. Itse annan rahaa tai lahjakortin, jos lahjansaaja ei ole osannut sanoa, mitä haluaisi juuri sillä hetkellä. Itse arvostan vaikkapa itsetehtyä kakkua tai leipää paljon enemmän kuin jotakin mautonta kippoa/kuppia, joka ei ole tippaakaan minun minimalistin makuuni sopiva. Lapsillekin vanhemmat lapsen kanssa yhdessä parhaiten tietävät, mikä lelu kannattaa hankkia. Isovanhemmille voi toki sanoa tuotenumeronkin, joka halutaan ja silloin kaikki voivat olla tyytyväisiä. Tosin joulun jälkeen alennusmyynnit voivat tuplata lahjakortin arvon!
Vierailija kirjoitti:
Jos vaivautuu menemään lahjansaajan luokse, miksi ei voi vaikka viikkoa ennen soittaa ja kysyä, mitä lahjansaaja haluaa.
Tämä on kyllä kaikkein typerin tapa, jos kyse on aikuisesta lahjansaajasta. Lahja on lahja, mieluisa vapaaehtoisesti annettu yllätys,eikä mikään tilaustavara. Eihän lahjaa yleensä anneta siksi että lahjansaaja ei itse kykene jotain ostamaan.
Lahjatoiveiden antamisessakin täytyy olla tarkkana, etenkin kun on lapsista kyse. Tietyille ihmisille voi toki sanoa, että A toivoisi sellaista lego-settiä jossa on poliisiauto ja B star wars -legoja, mutta joku muu olisi noilla tiedoilla ostanut jo jonkun krääsäkaupan vilkkuvan ja huutavan ja ekana iltana kaikki renkaansa menettävän poliisiauton kokoa metri kertaa metri. Niille toisille täytyy sitten sanoa, että jos jotain haluatte antaa, niin lahjakortti olisi paikallaan, lapsi saa itse sitten valita.
En anna lahjoja, emme ole antaneet vuosiin edes toisillemme (puolisot). Mieluummin menemme yhdessä vaikka hyvin syömään tai lomalle. En ole tavaran perään, en edes sen arvokkaan.
Olemme päättäneet jo aikoja sitten, että emme vaihda lahjoja aikuisten sukulaisten kesken, emmekä ystävien.
Ainoastaan omille lapsille hankimme lahjoja, samoin tietenkin kummilapsille. Sisarusten lasten kanssa on kaksi käytäntöä: miehen suvun kanssa emme vaihda lahjoja (paitsi kummilapset), sisareni kanssa meillä on sovittuna summittainen summa ja aina lahjatoiveet puolin ja toisin kerrottuna. Tässäkin ollaan päädytty siihen, että joululahja on jotain aika pientä (20-30 €), koska silloin sitä roinaa tulee vaan ovista ja ikkunoista ja synttärinä sitten vähän isompi lahja.
Jos olemme menneet jouluksi anoppilaan tai omille vanhemmillemme, viemme luonnollisesti sinne lahjan - yleensä hyvän ja arvokkaan, itse kasatun herkkukorin ja ehkä jonkin teatterilahjakortin tms. Mutta siis enemmän kiitokseksi emännöinnistä kuin varsinaisesti joululahjaksi.
Minä siis aikuisena en yleensä saa syntymäpäivänä yhtään pakettia, jouluna ehkä 2-3.
En ole ikinä kokenut asiaa ongelmaksi. En ole juuri koskaan saanut krääsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekkään anna krääsää lahjaksi. Mutta saan sitä joskus itse. En loukkaannu siitä että lahja ei ole juuri sitä mistä tykkään. Sillä lahjan antaja on hyvää hyvyyttään halunnut muistaa minua. Joten otan lahjan kiitollisena vastaan ja yritän saada sille uuden omistajan ajan kanssa. Tai sitten lahjoitan sen hyväntekeväisyyteen.
Mielestäni ajatus on aina se tärkeämpi. Jotenkin Ap:n kirjotuksesta tulee sellanen tunne että lahjasta pitäsi jotenkin hyötyä. Ei tarvitse.
Ota vastaan kiittollisena kun sinua on edes muistettu.
Itse en myös ymmärrä sitä että miksi pitää antaa lahjoja aikuisten kesken? Olemme nykyään sopineet jopa sisarusten kesken että emme osta toistemme lapsille jouluna mitään. Omiinkin lapsiin menee ihan tarpeeksi rahaa ja rikkaita meistä ei ole kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki itsetehdyt lahjat ovat kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Jestas mikä kiittämätön paskiainen. "Buaaaah ja yhyyyyyyyy saan lahjoja ja minulla on elämässä kaikki niin hyvin että en tarvitse mitään turhaa paskaa, vain rahaa ja designia!" On sullaki vittu ärsytyksen aiheet. Mee jatkamaan sitä täydellistä elämääs ja pois täältä kunnon ihmisten joukosta! Mua ei kiinnosta paskan vertaa se että sä joudut viemään sitä krääsää roskiin. Mut se mikä sua pitäis kiinnostaa niin se että A. Niiden lahjojen antajien mielestä se sun kutsuma krääsäs saattaa olla ajatuksella hankittu just sua varten ja B. Ole kiitollinen siitä että sulla on asiat niin vitun hyvin äläkä tuu tänne valittamaan turhanpäiväsestä.
Ihana avautuminen... Helpottiko? :D Toivottavasti loppupäiväsi on hiukan valoisampi, haleja <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jestas mikä kiittämätön paskiainen. "Buaaaah ja yhyyyyyyyy saan lahjoja ja minulla on elämässä kaikki niin hyvin että en tarvitse mitään turhaa paskaa, vain rahaa ja designia!" On sullaki vittu ärsytyksen aiheet. Mee jatkamaan sitä täydellistä elämääs ja pois täältä kunnon ihmisten joukosta! Mua ei kiinnosta paskan vertaa se että sä joudut viemään sitä krääsää roskiin. Mut se mikä sua pitäis kiinnostaa niin se että A. Niiden lahjojen antajien mielestä se sun kutsuma krääsäs saattaa olla ajatuksella hankittu just sua varten ja B. Ole kiitollinen siitä että sulla on asiat niin vitun hyvin äläkä tuu tänne valittamaan turhanpäiväsestä.
Olet ihan oikeassa siinä, että rakastan designia ja arvostan hyvää muotoilua ja laatua. En kuitenkaan oleta, että kenenkään pitäisi lahjoittaa niitä minulle, ostan sellaiset omalla rahallani. Lahjan antajan ei tarvitse lahjoittaa minulle designia, muttei myöskään sitä Anttilan alelaarista kaivettua rumanväristä martinex-kippoa. Joten jos ei osaa/keksi ostaa lahjoja, mutta silti haluaa jotenkin muistaa minua, se suklaarasiakin kelpaisi ihan hyvin ja ottaisin sen ilomielin vastaan. Kunhan ei tulisi mitään turhaa tavaraa. Ap
Meillä luovuttiin aikuisten lahjomisesta jo vuosia sitten. Lähipiiriin kuulu ihmisiä eri tuloluokista ja on paljon parempi kaikkien kannalta, että ostetaan lahjat vain lapsille. Usein ostamme kimppalahjan, jotta pienituloisten ei tarvitse miettiä, mitä parilla eurolla voisi ostaa. Jokainen tahoillaan ostaa omille (täysi-ikäisillekin) lapsilleen tarpeen mukaan joko lahjan tai avustaa muutoin pitkin vuotta eivätkä odota, että lapset lahjoisivat vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin olisi mukavaa, että lahja olisi valittu saajaa ajatellen eikä lahjan antajan mieltymyksiä mukaillen.
Vierailija kirjoitti:
Niiden lahjojen antajien mielestä se sun kutsuma krääsäs saattaa olla ajatuksella hankittu just sua varten
Onpa oikein ajatuksella...eli ei lainkaan tunne lahjan saajaa jos ei tiedä saajan pitävän sitä krääsänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö mun nyt heittää äidilleni ja anopille neulomani villasukat ja iskälleni neulomani pipo roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Jestas mikä kiittämätön paskiainen. "Buaaaah ja yhyyyyyyyy saan lahjoja ja minulla on elämässä kaikki niin hyvin että en tarvitse mitään turhaa paskaa, vain rahaa ja designia!" On sullaki vittu ärsytyksen aiheet. Mee jatkamaan sitä täydellistä elämääs ja pois täältä kunnon ihmisten joukosta! Mua ei kiinnosta paskan vertaa se että sä joudut viemään sitä krääsää roskiin. Mut se mikä sua pitäis kiinnostaa niin se että A. Niiden lahjojen antajien mielestä se sun kutsuma krääsäs saattaa olla ajatuksella hankittu just sua varten ja B. Ole kiitollinen siitä että sulla on asiat niin vitun hyvin äläkä tuu tänne valittamaan turhanpäiväsestä.
Oletkohan joskus saanut ihan krääsää lahjakaksi? Se voi nimittäin pahimmillaan olla sellaista joka on laitettava auoraan roskikseen, koska lapselle sellaista ei voisi antaa vaarantamatta hänen terveyttään. Ehkä joku on tosiaan miettinyt pitkään sitä mautonta puolipornahtavaa lahjaansa, joka olisi asetettava muka hyllylle koristeeksi. Minusta sen rahan olisi voinut käyttää johonkin muuhun ja säästää luontoa jotta kaikkea krääsä ei tehtäisi, koska kukaan ei sellaista ostaisi. Jo kympillä saa laatua. Vaikka sitten suklaata.
Mä ajattelin tänä vuonna vaan leipoa. Ellen sitten keksi jotain osuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin tänä vuonna vaan leipoa. Ellen sitten keksi jotain osuvaa.
Leipomukset olisivat todella tervetulleita ja ihania lahjoja! Harmi, ettei meidän suvussa kukaan leivo koskaan lahjaksi. Ap
Täysin samaa mieltä. Äidillä oli tapana antaa joka vuosi 15+ lahjaa, joista keskimäärin kahdelle keksin ehkä hetkeksi käyttöä. Olen minimalisti ja vihaan krääsää. Ahdisti saada lahjaksi satunnaisia 12 hengen aterinsettejä ja lukemattomia muovikoristeita, kun oli samaan aikaan ilmiselvää, että äidillä oli valtavat velat. Siskollani oli sama ongelma. Yritimme sanoa asiasta nätisti ja lopulta vähän suorasanaisemmin. Oli turhauttavaa, että äiti tuhlasi tuhansia euroja meille täysin tarpeettomaan ryönään. Joka vuosi oli iso ruljanssi hankkiutua kaikesta eroon eikä luontokaan kiittänyt.
"Jestas mikä kiittämätön paskiainen. "Buaaaah ja yhyyyyyyyy saan lahjoja ja minulla on elämässä kaikki niin hyvin että en tarvitse mitään turhaa paskaa, vain rahaa ja designia!" On sullaki vittu ärsytyksen aiheet. Mee jatkamaan sitä täydellistä elämääs ja pois täältä kunnon ihmisten joukosta! Mua ei kiinnosta paskan vertaa se että sä joudut viemään sitä krääsää roskiin. Mut se mikä sua pitäis kiinnostaa niin se että A. Niiden lahjojen antajien mielestä se sun kutsuma krääsäs saattaa olla ajatuksella hankittu just sua varten ja B. Ole kiitollinen siitä että sulla on asiat niin vitun hyvin äläkä tuu tänne valittamaan turhanpäiväsestä."
Mulla ei ole asiat itsellä hyvin(sairautta+kuolemaa+köyhyyttä) ja olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Itse otan lahjat loukkauksena sillä olen ilmoittanut että en halua tavaraa/kirjoja tähän asuntoon enää.
Olen erittäin sairas ja olen joutunut tekemään sairaseläkkeelläni valtavan voimanponnistuksen siivotessani kaksi valtavaa maatilaa(kuolinpesää) ja sairauteni pahentui noista urakoista. Olen saanut tavarasta ja kierrätyksestä kerrakseen. Olen joutunut elämään asunnoissa joissa on niin paljon tavaraa että hyvä että itse mahtuu elämään.
Elän köyhyydessä, minulla olisi rakas harrastus jota minulla on harvoin varaa harrastaa ja kaikki tietävät tämän. Siltikään en saa ikinä lahjakorttia tuon harrastuksen tiimoilta. Kyllä ketuttaa kun saa jonkun stanan 29 euron pentikin kynttilälyhdyn(olen myynyt kynttilöitä ja lyhtyjä useita kymmeniä kirpparilla) joka ei todellakaan ole omaan sisustusmakuuni.
Kerran sain arvolahjan, painavan sellaisen ja lapseni tiputti sen päällensä ja siitä seurasi tapaturma josta kesti 6 kk parantua ja alussa näytti että ei parane ollenkaan. Siitä lähtien asuntoni on ollut hyvin minimalistinen, turhaa roinaa ei ole pinnoilla tai hyllyissä.
Olen joutunut kärsimään niin paljon että materialistinen maailma, esineet, statussymbolit on menettänyt minulle merkityksensä.
En annakaan, koska en halua niitä itsekään. Annan vain toivelahjoja (kirjoja, asusteita, lahjakortteja, erikoissuklaata jne.).