Älkää antako krääsää lahjaksi!

Toivoisin ihan samaa itse! Tosi ikävää se, että joku tuhlaa mahdollisesti vähiäänkin rahojaan johonkin kippoon tai pyyhkeeseen, jolle minulla ei ole mitään tarvetta, ja josta vaan yritän päästä eroon. Tykkäisin paljon enemmän vaikka siitä suklaasta tai ihan vaan kortista. Itse yleensä leivon tms, ne voi ainakin kipata maatumaan biojätteeseen niin halutessaan, eivätkä jää vastaanottajan päänvaivaksi.

Vierailija kirjoitti:

"Jestas mikä kiittämätön paskiainen. "Buaaaah ja yhyyyyyyyy saan lahjoja ja minulla on elämässä kaikki niin hyvin että en tarvitse mitään turhaa paskaa, vain rahaa ja designia!" On sullaki vittu ärsytyksen aiheet. Mee jatkamaan sitä täydellistä elämääs ja pois täältä kunnon ihmisten joukosta! Mua ei kiinnosta paskan vertaa se että sä joudut viemään sitä krääsää roskiin. Mut se mikä sua pitäis kiinnostaa niin se että A. Niiden lahjojen antajien mielestä se sun kutsuma krääsäs saattaa olla ajatuksella hankittu just sua varten ja B. Ole kiitollinen siitä että sulla on asiat niin vitun hyvin äläkä tuu tänne valittamaan turhanpäiväsestä."

Mulla ei ole asiat itsellä hyvin(sairautta+kuolemaa+köyhyyttä) ja olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Itse otan lahjat loukkauksena sillä olen ilmoittanut että en halua tavaraa/kirjoja tähän asuntoon enää.

Olen erittäin sairas ja olen joutunut tekemään sairaseläkkeelläni valtavan voimanponnistuksen siivotessani kaksi valtavaa maatilaa(kuolinpesää) ja sairauteni pahentui noista urakoista. Olen saanut tavarasta ja kierrätyksestä kerrakseen. Olen joutunut elämään asunnoissa joissa on niin paljon tavaraa että hyvä että itse mahtuu elämään. 

Elän köyhyydessä, minulla olisi rakas harrastus jota minulla on harvoin varaa harrastaa ja kaikki tietävät tämän. Siltikään en saa ikinä lahjakorttia tuon harrastuksen tiimoilta. Kyllä ketuttaa kun saa jonkun stanan 29 euron pentikin kynttilälyhdyn(olen myynyt kynttilöitä ja lyhtyjä useita kymmeniä kirpparilla) joka ei todellakaan ole omaan sisustusmakuuni.

Kerran sain arvolahjan, painavan sellaisen ja lapseni tiputti sen päällensä ja siitä seurasi tapaturma josta kesti 6 kk parantua ja alussa näytti että ei parane ollenkaan. Siitä lähtien asuntoni on ollut hyvin minimalistinen, turhaa roinaa ei ole pinnoilla tai hyllyissä.

Olen joutunut kärsimään niin paljon että materialistinen maailma, esineet, statussymbolit on menettänyt minulle merkityksensä.

Toivon sulle todella paljon voimia ja valoisampaa tulevaisuutta! Minua turha krääsä ei ole vielä fyysisesti kuormittanut, mutta henkisesti senkin edestä. Tuntuu, että se nurkissa lojuva roina aiheuttaa vaan epämääräisiä ahdistuksen, velttouden ja saamattomuuden tunnetta, kun rojut pyörivät nurkissa eikä tiedä mitä tekisi niille. Yllättävän paljon energiaa vie.

En ymmärrä mikä siinä lahjakortin antamisessa on niin vaikeaa,  saman verran rahaa siihen menee. Ihmiset ovat joskus ajattelemattomia. Ap

Meilläkin sukulaisten kesken sovittu että ei lahjota ketään, ei edes lapsia. Ihan tuskaa olisikin miettiä kaikille jotain ja se rahan meno vielä siihen päälle. Isot suvut mokemmilla niin rahaa kuluisi hirveät määrät. Miehen vanhemmat eivät halua lahjoja ja tavaraa heidänkin pitäisi ennemmin jo karsia vaikka eivät hamstereita olekaan.

Omille lapsille tietysti ostetaan ja kummilapsille ja jos keksii hyvän idean niin sitten myös keskenämme miehen kanssa. Myönnän että on kiva saada lahjoja vaikka en oikeasti mitään tarvitsekaan. Mutta ahdistuisin kyllä jos saisin kippoja joka puolelta sillä nyt jo kaapit ovat liian täynnä erilaisia koristeita (jotka on kaikki lahjaksi saatuja) ja eroon pitäisi päästä.

Meidän jouluumme kuuluu ennemmin hyvät ruuat ja karkit ym. kuin lahjat. Ymmärrän kyllä että on henkilöitä jotka haluavat muistaa mutta tarvitseeko ihan kaikkille tutuille hankkia jotain? Itselle tulee vain stressi kun saa joltakin lahjan eikä ole itse varautunut millään lailla antamaan hänelle.

Mä en taas ymmärrä jotenkin noita, että aikuiselta työssäkäyvältä ihmiseltä kysytään, että mitä toinen haluaa lahjaksi ja sitten käydään ostamassa se. Lapset, opiskelijat ja ehkä pienituloisetkin erikseen. Mutta jos tössäkäyvä ihminen haluaa vaikka uuden kahvibkeittimen, niin eikö hän vain voi käydä ostamassa sitä. Onko se jotenkin hienompaa, jos sen on saanut lahjaksi.

Minä laitan eteenpäin ne lahjat, jotka ovat olleet turhia. En koe mitään velvollisuudentunnetta säilöä tavaraa, josta en pidä tai jota en tarvitse. Jopa kahvipaketit, joita en juo, annan eteenpäin. 

Lasten puolesta on joskus harmittanut, kun lahjaksi saatu krääsälelu menee heti rikki. Ei lapsi näe sitä, että lelu on heppoisa ja saattaa pitää lelusta paljonkin. 

Olen opettaja ja kirjoitin tänne viime keväänä heittäneeni kevätjuhlaan lahjaksi kannetut kipot ja kapot suoraan roskikseen, samoista syistä kuin sinäkin hankkiudut eroon epäsopivasta krääsästä. Sain 6 sivun verran haukkuja siitä, miten ilkeä ja epäkiitollinen ihminen olen.

Ilmeisesti siis jonkinlainen kiitollisuuskoodi ja sosiaalinen normisto velvoittaa meitä ostamaan tätä halpatavaraa lahjaksi ja teeskentelemään iloista ja kiitollista sitä vastaanottaessamme.

Onneksi on kenneli. Epämieluisat tekstiilit menevät hyvin pentulaatikkoon alustaksi ja sen jälkeen ne voi hyvillä mielin nakata menemään. Myös epämieluisat kupit, kipot ja muut kulhot menevät koirien kupeiksi. Se muu krääsä ja sälä sitten surutta joko roskiin tai lahjukseksi eteen päin.

Koriste-esineiden lahjaksi saanti ärsyttää. Meillä on pieniä lapsia ja olen miljoona kertaa sanonut, ettei meille koriste-esineitä, kun emme voi niitä pitää esillä lasten vuoksi. Silti saadaan niitä. En myöskään halua ulkomaantuliaisia ja olen toivonut, että jos jotain tuovat niin jotain kivaa lapsille. Nyt sitten saadaan 2-vuotiaalle koriste-esine krääsää. Jee.