mitä tehdä sängyssä huutavalle kakaralle????????AAARGH!

no mikähän olis ratkaisu, ANNA SITÄ HUOMIOTA! lapsi kaipaa äitiänsä, tuossa iässä vielä rakennetaan turvallisuuden/luottamuksen tunteita. Etkö halua lapsesi oppivan että äiti on turvallinen ja luotettava?

kaikenlaisia hulluja täälläkin liikkuu, kiusallaan lastansa huudattaa,uskomatonta.

Ota se lapsi syliin ja rauhoita. Kukaan hysteerisenä nukahda. Tässä sitä luodaan turvattomuutta!

Eiköhän se kiljuminen lopu kun huomaa ettet ole mihinkään kadonnut. Tsemppiä;)

kiitos:)



ihmetyttää vaan nuo pari kommentoijaa, että tekevätkö he sitten omassa elämässään aina niinkuin lapsi haluaa?



mikäs hemmetin turvattomuus tässä nyt luodaan, kun olen samassa huoneessa, puolen metrin päässä, ja olen selittänyt että ei ole mitään hätää.. plaplaaa.?



elikkä aina kun teidän lapset haluavat huomiota, niin ne sitä saavat? on tilanne mikä vaan?

sanoisin, että siinä se turvattomuuden tunne vasta kasvatetaankin, kun lapselle annetaan kaikki periksi, ja oikeus määrätä vanhempia pillinsä mukaan.

liian suuri taakka pienille harteille saada mahdollisuus määrätä kaikesta, sen olen sentään sisäistänyt lukemalla opusta.

ja onhan se nyt päivänselvä juttu, että rajat ne on oltava, jotta se turvallisuuskin on.



kiitos vaan teille maailman parhaille viisastelijoille, ja muille asiallisille kommenteille, lapsi nukahti. mutta ei itkuun vaan silitykseen. ja nyyhkytykseen..



olen joka ilta tehnyt saman, en anna periksi, mutta juuri ennenkuin lapsi nukahtaa, silitän vielä ja " kaikki hyvin"



harmillista etten ole maailman paras äiti, muut ne osaa;)

kerro.

Meillä kohta kaksi vuotta täyttävä tyttö oli välillä samanlainen, nukkumaanmeno hankalaa, piti silittää, istua viereen, peitellä, halia, maata vieressä. Isän nukuttamana nukahti helposti ja nopeasti, mutta äidin läsnäollessa ei " malttanut" nukahtaa ja joutua eroon äidistä (oli siinä vaiheessa muutenkin tosi kiinni äidissä).



Meillä auttoi loppujen lopuksi yllättäen se, etten ollutkaan samassa huoneessa. Tyttö rakastaa kirjoja, joten annoin hänelle jotain unilukemista ja poistuin huoneesta. Sinne se jäi lukemaan tyytyväisenä ja vartin päästä oli nukahtunut. Kylläpä elämä helpotti, molemmille.



Varmasti huoneesta poistuminen ei toimi kaikille, mutta voi kyllä olla niin, että lapsen silittelypyyntöihin vastaaminen ei mitenkään auta asiaa. Kaikki ei ole niin yksioikoista. Tsemppiä ap:lle.

poika on varsinainen pieni jäärä. Ei ole koskaan mennyt nukkumaan " itsekseen" . Jos ei aikuinen rauhoita ei mihinkään nukahda. Kahdella kädellä voi laskea ne illat, kun lapsi on nukahtanut alle 15 minuutissa.



Ei ole auttanut tiukat rutiinit. Ei iltasadulla rauhoittaminen. Ei ulkoilu, rauhallinen puuhastelu, lukeminen, kylpeminen, eikä mikään muukaan, mitä ollaan kokeiltu. Poika vaan puhkuu energiaa. Myöhemmäksikään ei nukuttamista voi siirtää, sillä muutoin ei saa riittävästi unta, eikä jaksa aamulla herätä.



Meillä lapsi huutaa joka ilta, kun menemme nukkumaan. Sänkyyn saa houkuteltua huudoitta sadulla, mutta kun kirja loppuu, niin huuto alkaa. Pään tyynyssä pitäminen on varsinainen show. Olemme kokeilleet kiristystä, lahjontaa, uhkailua. Aina hän nousee ja aloittaa pyörinnän. Noin 15 minuuttia ennen nukahtamista pyöriminen siirtyy vaakatasoon ja siihen möyrimiseen hän lopulta nukahtaa. Välillä ihan miten päin vaan. Päikkäreillä sama juttu. Välillä ressaa, kun nukuttamista joutuu tekemään päivittäin yhteensä 1-2,5 tuntia.



Että jos jollain on vielä hyviä ideoita tai opuksia luettavaksi, niin ideoita otetaan vastaan.

Vaikeahan se nyt on jälkikäteen sanoa, mikä on erilailla - kuopus on toki ihan erityyppinen persoonakin kuin esikoinen - mutta ensimmäiseksi mieleen tulee että me vanhemmat löysäsimme pipoa.



Esikoinen kun nosti päätä tyynystä, se laitettiin sinne takaisin. Jos (kun) ei pysynyt n. 20 laittamisen jälkeen, pidettiin kiinni. Oltiin läsnä, rauhoiteltiin; tai kokeiltiin sitäkin, ettei lasta huomioi mutta muuten on huoneessa. Lopulta jätettiin yksin nukahtamaan, jolloin sitten alkoi sänkyynkantorutiini ja valehtelematta lapsen sai kantaa sänkyyn takaisin 20-100 (!) kertaa illassa ennen kuin uupuneena nukahti. Vasta päiväkodin aloitus ja sen aiheuttama väsymys toi meille rauhan.



Kuopuksen kanssa ei edes lähdetty millekään pää tyynyssä -linjalle. Nukuttaja on samassa huoneessa ja estää fyysisesti mutta lakonisesti tyttöä pääsemästä pois sängystä (pitää jalkoja lastensängyn turvalaidan ja päädyn välisessä kolossa siis), eikä muuta. Lapsi saa riekkua, kiipeillä, harjoitella kuperkeikkoja yms. ihan rauhassa. Vasta sitten, kun pötkähtää jonnekinpäin sänkyä väsyneenä, laittaa nukuttaja hänet rauhallisesti oikein päin ja peittelee. Tyttö nukahtaa 10 minuutissa useimpina iltoina.

Otappa se lapsi syliin ja hali vähän, hyräile ja keinuta, puhu rauhallisella äänellä että nyt nukkumaan.... Jos huudat lapselle, lapsi hermostuu. Niinhän se on, aikuisen käytös heijastuu lapseen...

nukahtaa yksin kun on vauvasta asti oppinut nukahtamaan yksin, kannan sänkyyn vaan uudestaan jos tulee pois, sanon että nyt nukutaan ja menen pois. Saa lukea kirjaa ja kuunnnella satua radiosta mennessään unille.