Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaajat, kadutteko?
24.10.2015 |
Oman käsitykseni mukaan moni koulukiusaajista ei edes aikuisenakaan tajua, että ovat olleet koulukiusaajia. Te, jotka tiedostatte, että olitte lapsena (tai miksei aikuisenakin) koulukiusaajia, oletteko näin aikuisiällä kokeneet häpeää siitä? Vai kulkeeko elämä hyvin ja ajattelette vain, että olitte tyhmiä lapsia ja niin lapset tekevät?
Kommentit (12)
Passiivista kiusaamista kadun. Yläasteella en mennyt väliin ja lopettanut nimittelyä, kun yhtä lihavaa poikaa nimitettiin "Svengiksi" keinuvien lanteiden takia. Itseänikin nauratti se osuva liikanimi. Lihavia ei juurikaan ollut, hän erottui joukosta.
Sitä olen katunut monet kerrat.
Enemmän minua itseäni on kiusattu, jopa hakattu lukiossa. Asialla tyttöporukka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap naulankantaan, moni ei aikuisenakaan tajua että jatkuva vaatteiden, mopon tai vastaavan arvostelu on kiusaamista. Itse koin tällaista erään rikkaan luokkakaverin taholta. Hän ei varmasti tänä päivänäkään ymmärrä, että suorastaan pelotti mennä kouluun jos oli jotain uutta koska sieltä usein tuli: ite en olis kyllä tollasta ostanu, en tykkää, la kings on huono joukkue tms.
Nuorena miehenä tuo rikkaan pojan jatkuva kommentointi satutti. Nykyään olen itse "rikas" insinööri ja tuo rikas poika on menettänyt rikkaat vanhempansa ja ajaa bussia.
Nähtiin joskus yöelämässä ja Kysyin mitä tekee työkseen. Sanoi kuskin ammatikseen ja mä siihen, että eihän toi ole yhtään hyvä ammatti. Tyydytti!
Minusta on jotenkin hassua, kun koulukiusattuja lapsia yritetään aina lohduttaa sillä, että sinusta tulee vielä jotain (rikas ja hyvä ammatti) ja ne kiusaajat elävät sossun rahoilla. Joo, näin varmaan onkin, jos se kiusaaja on huonosta perheestä, jossa lapset saavat viilettää kaupungilla ryypäten eikä kiinnostusta opiskeluun ole. Mutta kun ei ne kaikki kiusaajat ole niitä huonojen köyhien perheiden lapsia. Kyllä niitä tulee ihan niistä rikkaistakin perheistä. Ja nämä kyllä menevät ihan yhtä lailla opiskelemaan yliopistoon ja päätyvät rikkaisiin ammatteihin, saavat perheen ja hienon kodin. Se kiusattu sitten joko pärjää elämässä tai ei. Toiset masentuvat, eivät kykene opiskelemaan ja koko elämä menee pilalle. Toiset ehkä saavat kiusaamisesta huolimatta elämänsä taas kuntoon aikuisiällä. Mutta on tyhmää väittää, että kiusaajille kävisi aina huonosti ja kiusatuille hyvin. Katsokaa vaikka Stubbia.
Häpeän silmät päästäni ja olen todella pahoillani.
En kadu, enkä jaksa asiaa pahemmin muistella. Minulla menee hyvin. Lapset on lapsia ja pikku kiusoittelu kuuluu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, monet nössöt kaipasivat vähän koulutusta! Heistä on tullut ihan kelpo kansalaisia.
Ylisuojelu on pahasta. Jokaisen ärsyttävän "maailmanomistaja-bessewisser-ylisuojellun mammanpojan/tytön" täytyy löytää paikkansa vaikka kiusaamisen kautta, jos kotona ei osata.
Luonnonlaki!
Vierailija kirjoitti:
En kadu, enkä jaksa asiaa pahemmin muistella. Minulla menee hyvin. Lapset on lapsia ja pikku kiusoittelu kuuluu asiaan.
Pikku provandeli tähän väliin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse rankasti kiusattu ja purin turhautumista kiusaamalla toista vielä kiusatumpaa. Kaduttaa kamalasti. Aikuisena pääsin pyytämään anteeksi, mutta hyvin ymmärrettävästi kyseinen henkilö ei siltikään halua puhua minulle. Olin idiootti..
Minua ei kiinnosta se, onko kiusaajillani nykyään hyvät ammatit ja omakotitalot ja bemarit. En ole kateellinen siitä. Ainoa asia mitä haluan on se, että heitä edes vähän kaduttaa. Olisi niin ihanaa, jos joku kiusaajistani tulisi pyytämään anteeksi. Mutta sitä tuskin koskaan tapahtuu.
Onneksi itselläni menee nykyään ihan hyvin koulukiusaamisesta huolimatta. En juurikaan jaksa enää ajatella menneisyyttä, mutta kun asia tulee puheeksi niin miettii, että kunpa olisi joskus saanut anteeksipyynnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, monet nössöt kaipasivat vähän koulutusta! Heistä on tullut ihan kelpo kansalaisia.
Ylisuojelu on pahasta. Jokaisen ärsyttävän "maailmanomistaja-bessewisser-ylisuojellun mammanpojan/tytön" täytyy löytää paikkansa vaikka kiusaamisen kautta, jos kotona ei osata.
Luonnonlaki!
Kiva kun ajattelet noin. Itse olen ollut monta vuotta fyysisen ja niin sanotun "piilokiusaamisen" uhri. Ei kukaan uskonut erilaisen ulkonäköni takia sitä, mitä koin joka päivä. Usein minut unohdettiin, saatoin olla päivänkin poissa koulusta eikä kukaan kysellyt missä olin. Lopulta menin siihen pisteeseen etten enää kestänyt ja yritin itsemurhaa. Olin silloin 16, nykyisin 18v ja en vieläkään ole kertonut kaikkea.
Yhdestä tän hetken parhaasta kaverista tuli hyvä tyyppi ku sitä hakattiin porukalla vähän vatsaan ala-asteella :D
Kadun sitäkin että lopetin sen ja tulin sitten itse kiusatuksi