Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei koulutusta ja ikää 32. Kannattaako enää edes yrittää?
20.10.2015 |
Alkaa tuntua siltä, että on turha haaveilla mistään ammatista enää. Urasta en unelmoi, mutta siitä kyllä että saisin tehdä työtä jolla on jotain merkitystä. Merkitystä siis minulle. Mutta kun lukee muiden kommentteja esim. tuolle "nelikymppisenä oikikseen" - tyypille, tulee olo ettei kannata edes yrittää.
Kommentit (37)
En tiedä, mutta tulin vain kertomaan ettet ole ainoa. T. 31 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ja pitää yrittää! Älä anna katkerien kusipäitten lannistaa. Kokeile opiskella ja asua ulkomailla, vaikka Virossa, pois tästä ummehtuneesta maasta.olet vielä nuori! T. 46 v äiti
Siis olet vielä nuori ja työelämää edessä ainakin 35 vuotta. Mikä kiinnostaa. Rohkeasti tavoittelemaan opiskelupaikkaa ja valmiiksi mietit muitakin aloja. Tiedän vaikka kuinka monta ihmistä, jotka ovat kouluttautuneet yli 30 vuotiaana tai vaihtaneet alaa ihan palaamalla uudelleen opintotuella koulunpenkille.
35-vuotiaana voit olla jo melkein valmis sh. Elämä paranee hyvin nopeasti kun alkaa opiskelemaan. Jo muutamassa kuukaudessa kuviot ovat aivan uudet. Kokemusta on...
Vierailija kirjoitti:
ketjun aloittaja !
Kyllä sinä aina siivoojaksi pääset !
Mutta eihän se prinsessalle kelpaa
Miksi sinä olet niin ilkeä? Kyllä voin siivotakin, mutta nyt puhuin koulutuksesta. Haluan enemmän, kuin pelkkää siivousta. Sitä ei tietenkään saa sanoa ääneen, jos on kouluttamaton luuseri, mutta minäpä sanoin. Tuntuu, että tukehtuisin siinä työssä, jos sitä pitäisi tehdä loppu elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet tehnyt viimeiset 15 vuotta?
No itse aloitin 31-vuotiaana nykyisen alani opinnot, aluksi työn ohessa. Sitten juuri sinun iässäsi rupesin kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Nyt olen unelma-alallani!
Suosittelen tarttumaan heti tilaisuuksiin, olet oikeasti vielä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aloitin saman ikäisenä yliopistossa, vaihdoin alaa. Ja valmistuin 38-vuotiaana. Lyhyempiäkin koulutuksia on tietysti olemassa, mieti mitä itse haluat ja sitten vaan hakupaperit sisään.
Itsellä vähän samat ongelmat ja vielä sekin että en edes tiedä mitä haluan tehdä. Minulla ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen.
Töitä olen kyllä tehnyt siitä asti ja työttömänä olen ollut vain 3kk elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomattavan suuri osa korkeakoulutuksen vaativista töistä on sellaisia, joihin voisi opiskella oppisopimuksella ja jonka oppii työtä tekemällä; tietyissä aineissa menestyneet abiturientit voisivat tehokkaalla lisäkurssituksella valmistua perusasteen opettajiksi moniin aineisiin viiden vuoden pänttäyksen sijaan. Pitkä koulutus kertoo toki motivaatiosta, mutta niin kertoo myös päällä seisominen viisi vuotta.
Toki on sitten tiettyjä aloja, joissa ei pärjää tavallisen ihmisen maalaisjärjellä ja työssä oppimalla niinkään hyvin, kuten vaikka kirurgin työ.
Joka tapauksessa jotain koulutusta pitää yleensä hankkia ja vaikka et töitä saisikaan, niin saat henkistä pääomaa ja itseluottamusta siitä että olet ainakin tehnyt juttuja ja saavuttanut ammatin tai tutkinnon. Et voi tietää miten käy ellet edes kokeile; voiko elämäsi huonontua yrittämällä?
-Mies 29v + 1v-
Minunkin koulussani (Aalto-yliopisto) on yli kolmekymppisinä aloittaneita opiskelutovereita. Eli hyvin voi opiskella tuon ikäisenä. Avainasia vaan on se, että aika tarkkaan pitäisi sitten jo tietää mitä haluaa, ettei sitten käy niin että parin vuoden päästä opiskelu ei enää kiinnosta ja taas on hukattu aikaa. Lisäksi, suosittelen että jos pääset ok kouluun ja haluamallesi opiskelualalle, niin vedä opinnot kasaan täysipäiväisesti ja rivakasti. Unohda varsinkin työt opiskelun ohella (ainakin uran kannalta yhdentekevät myyjä, tarjoilija yms. työt) jotta keskityt 100% ja teet opinnot mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen 29-vuotias tohtori, enkä tiedä mitä haluan tehdä xD opiskelen varmaan jonkun käytännöntyön, hierojaksi tms, missä ei tarvitse ajatella liikaa. Kyllästynyt tähän raatamiseen ja paskoihin sopimuksiin. Siivoaminenkaan ei ole poissuljettua jos sais vakituisemman pestin sitä kautta. Älä ap vielä luovuta :) pääasia että keksit mikä kiinnostaa oikeasti!
Sanoisin ap:lle, että hae lääkikseen, opiskele 6v täysillä ja ehdit alle 40v töihin, missä kerkeet nykyisellä eläkeiän nostotahdilla viettää vielä 30v ilman pelkoa töiden loppumisesta tai surkeasta palkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai kannattaa. Akateemisen loppututkinnon voit tehdä 4 vuodessa ja työvuosia sen jälkeenkin on sulla yli 30 jäljellä. Itse olen lääkäri, opetan lääkiksessä ja täällä on 18-v tyyppejen lisäksi moni 30-kymppisiä. On paljon alanvaihtamisista: DI, SOS TT ym. Koulunpenkille vaan. Sulla on vielä koko elämä tai tilastollisestikin liki 2/3 siitä jäljellä! Ohita tän palstan keljut kommentit. Moni omat unelmansa toteuttamatta jättänyt täällä katkerana kuittailee. Pyri sinä elämässä eteenpäin
Oletko ap käynyt lukion? Vai ihan peruskoulu pohjalta lähdössä?
Ehdottomasti ehdit! Älä hetkeäkään mieti vaan täysillä pääsykoemateriaalien kimppuun keväällä. Nyt kannattaa jo aloittaa pohjustus. Ehdit valmistumisen jälkeen olemaan herranjestas töissä peräti 25 vuotta tai enemmän! Jos olisit nyt 50 vuotta niin tilanne olisi toinen, toki silloinkin hyvä ajatus jos on aina toivonut esim. yliopistokoulutusta tietyltä alalta. Itse voisin kuvitella eläkkeellä opiskelevani filosofiaa. Se olisi ennemminkin harrastus, ihan työllistymismahdollisuuksien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap käynyt lukion? Vai ihan peruskoulu pohjalta lähdössä?
Käyn parhaillaan iltalukiota. Hitaasti johtuen elämäntilanteesta, mutta käyn kuitenkin. Lääkärin työ olisi mahtavaa, mutta ei taida minulla siihen rahkeet riittää. Vahvuuksiani näyttää olevan historia, yhteiskuntatieto ja äidinkieli.
Ihmettelen miksi sinulla ei ole ammattia siis et ole edes opiskellut? Minulla oli tuossa iässä jo kaksi hyvää ammattia (ei yliopisto) ja olin ollut töissä muuallakin joista saisin vielä nykyäänkin duunin jos haluaisin. Olen yli 50 ja tiedän että työt ei lopu minulta vaikka nykyisen vakipaikan hommat loppuisivatkin. Enkä ole hoitsu vaan miesvaltaisella teknisellä alalla jossa joutuu ajattelemaankin jotain.
Olen 33-v. Sama tilanne kuin Ap:lla.. Kesken jäänyt lukio nuorempana, äitiyslomaa takana. Mitä tekisin? Juuri eronnut rankasta suhteesta. Tavoitteet on ollut joskus korkealla, mutta miten nyt saisi rohkeutta ja uskoa itseeni..? Mitkä alat olis parhaita työllistäjiä akateemisilta aloilta? Lääketiede on aina kiinnostanut mutta matemaattinen puoli ei ole vahvuus. Toisaalta voisin olla tyytyväinen oppisopimuspaikkaan, vaikka kauneudenhoitoalalle.. Olen taiteellisesti lahjakas.. Nuoruus meni sairastaessa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään kannata enää tehdä muuta kuin odottaa kuolemaa. Me muut jäädään eläkkeelle sitten joskus 65 -vuotiaana. Ethän se ehdi ikäs puolesta enää mitään!